Suppilovahveropasta on helppo tehdä ja sienillä ryyditetystä pastasta valmistuu juhlavan makuinen arkiruoka hetkessä. Mozzarella antaa pehmeää kermaisuutta ja sitruuna suppilovahveroiden makuun sopivaa kirpakkuutta.
Sain lauantaina itselleni niin tyypillisen päähänpiston. Poikani oli käynyt päivällä kaupunkimökillä nostamassa perunat ja samalla reissulla he olivat menneet sienimetsään. Siihen samaan paikkaan, mistä isäni on poiminut niitä vuosikausia. Isä ei valitettavasti enää kykene sienimetsällekään, mutta onneksi me olemme jatkamassa perinnettä ja tiedämme tutun paikan.
Lähdin siis sunnuntaiaamuna yksin metsään, suppareita metsästämään – itsekseni ensimmäistä kertaa elämässäni. Näin lyhyellä varoajalla en tietenkään saanut kaveria mukaan, mutta en antanut sen jarruttaa sienihimoani. Metsään oli päästävä. Sienipaikka on lähellä tietä, puhelin oli täynnä virtaa ja olihan tietysti google maps, mistä näin koko ajan sijaintini joten uskalsin lähteä yksin matkaan.
Kiertelin tunnin verran melko suppealla alueella ja suppilovahveroita löytyi kolmisen litraa! Ja tämähän on vasta alkua, pienen pieniä alkuja näytti olevan vaikka kuinka, joten sinne mennään uudelleen. Näyttävät olevan tänä vuonna aikaisessa, vai mitä sanovat sieniasiantuntijat?
Mietin kotvan mitä niille tekisin ja mitä ruokaa valmistaisin. Olen joskus kuivannut suppilovahveroita, mutta niistä tuli aika kitkerän makuisia – ainakin siltä tuntui. Voi toki olla, että laitoin niitä keittoon liikaa, sillä onhan nämä melko vahvan makuisia. Siis hyvässä mielessä.
Päädyin kiehauttamaan ne pannulla, että sain haihdutettua nesteen ja pakastin sienet pusseissa. Yhden satsin jätin pastaa varten – ja jo nyt voin sanoa, että meillä suppilovahverot tullaan tänä syksynä syömään pastan muodossa. Tykätään molemmat pastoista ja sienien maku pääsee oikeuksiinsa hyvin.
Piirakkakin on ihanaa, samoin keitto, mutta pasta on maultaan ylevän herkullinen. Etenkin kun siihen sujauttaa bufala mozzarellaa antamaan suussasulavaa pehmeyttä ja tietenkin sitruunaa. Lisään sitruunaa nykyään melkein mihin vain, rakastan sen kirpakkuutta ja korvaahan se vähän suolaakin.
Tämä sitruspuserrin on käytössä päivittäin ja olen todennut sen kaikkein toimivimmaksi ja nopeimmaksi. Sitruunaa pyöritellään ‘terässä’ ja mehu valuu rei’istä saman tien. Laitan sen välillä astianpesukoneeseen tehopesuun, mutta se puhdistuu käytön jälkeen ihan lämpimällä vedellä.
Olin lähes hurmiossa, kun näin sammalmättäiden seassa keltaruskeita suppariryppäitä – siistejä, kauniita ja odottelemassa poimintaa!
Lue ensin tämä:
Käytin pastana nauhamaista tagliatellea, se vain tuntui sopivan tähän. Päätin kokeilla tavallisen öljyn sijaan Pirkka chili-öljyä ja se toimi hyvin eikä ollut yhtään liian tulista. Jääkaappiin oli jäänyt pieni uuden sadon punasipuli, joten käytin sen tähän. Sitruunasta tulee sekä kuorta että mehua. Tämä ei ole laktoositon, sillä bufalaa en ole löytänyt laktoosittomana. Silti suosittelen bufalaa, jos vatsa kestää, sillä se on suussasulavan pehmeää. Muista jättää puolisen desiä keitinvettä kastikkeeseen.
Ohje on 2:lle.
MOZZARELLA-SITRUUNA SUPPILOVAHVEROPASTA -resepti
Pari kourallista höyrytettyjä sieniä (kuivalla pannulla neste haihdutettu)
pieni punasipuli
pari kourallista sieniä
valkosipulinkynsi murskattuna
chiliöljyä
suolaa, pippuria
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
1 bufala-mozzarella
lehtipersiljaa runsaasti
1/2 dl pastan keitinvettä
1. Keitä pasta ohjeen mukaan ja tee sillä välin kastike.
2. Kuullota sipuli pannulla kevyesti öljyssä ja lisää sienet mielellään kokonaisina tai isoina maukkaina palasina. Mausta valkosipulilla, pippurilla, suolalla. Lisää sitruunan mehu ja kuoriraaste sekä osa lehtipersiljasta.
3. Ota puolisen desiä pastan keitinvettä ja lisää pannulle sienien joukkoon. Voit lorauttaa myös lisää öljyä, jos se tuntuu kaipaavan sitä.
4. Murusta lautasella mozzarella ja koristele vielä lehtipersiljalla. Pyöräytä päälle mustapippuria.
Maarit
Tuuli - Lumo Lifestyle
Nyt ovat aikaisessa suppikset!
Tämän vuoden sanotaan olevan erittäin hyvä sienivuosi, mutta ainakin omilla suosikkipaikoillani sienet ovat kasvaneet hitaasti, ensimmäiset löydöt olen tehnyt yli kuukausi sen jälkeen kun muut ovat hehkuttaneet somessa omia sienilöytöjään! Jonkin verran olen tatteja löytänyt, mutta niissä on ollut aika paljon matoja. Tatteja löysin kyllä vielä syyskuun lopullakin viime vuonna, joten tässä on vielä aikaa. Suppiksiakaan tuskin on vielä omilla sieniapajillani.
Maarit / Sopusointuja
Kävin itsekin etsimässä tatteja, kun some täyttyi kuvista, mutta tuloksetta. Ehken ollut oikeilla paikoilla, sillä en muista isänikään tuoneen juuri koskaan tatteja, yksittäisiä ainoastaan.
Suppiksia on yleensä pitkälle syksyyn, jopa loka-marraskuulle, joten kyllä niitä varmasti löytyy vielä.
Nyt olen löytänyt hyvin kanttarellejakin ja meillä on syöty jo kahtena päivänä kanttarellipastaa – sienet on niin herkullisia!
Marja T
Kiva ohje. Mun täytyy korvata noi suppilovahverot jollain muulla sienillä. Niissä on trehaloosia eli sienisoketia. Ne aiheuttavat samanlaisia vatsavaivoja kuin maitotuotteiden laktoosi. Toi lautanen on ihana!
Maarit / Sopusointuja
Onpa harmi! Onneksi on niin monia sieniä saatavilla, että sopivia löytyy. Lautanen on kirppislöytö ja 50-luvulla harrastelijamaalarin tekemä 🙂
Riitta
Herkullisen kuuloinen ohje! Kuten Tuulilla, veikkaan, että mun sienimetsässä on vasta syys-lokakuun vaihteessa suppiksia, ainakin jos on aiempiin vuosiin luottamista. Tuskin maltan odottaa, suppisten metsästys on ihan parasta! Tuskaa vähän lievittää siskon anopilta saatu kantarelliÄMPÄRI (!!), josta meinaan myös tehdä pastaa – sienet ja pasta on minustakin mitä mahtavin kombo!
Maarit / Sopusointuja
Jos metsäsi on lähellä, kannattaa käydä katsomassa aiemminkin 🙂 Meilläkin on tuolta poimittu yleensä loka-marraskuulla, ja nyt jo oli…Sitä en tajua, mistä noita kanttarelleja löytyy tuollaisia määriä, en ole ikinä löytänyt. Mun paikassa on tänä vuonna enemmän kuin moniin vuosiin ja silti vain muutama litra, höh.
Mutta sienet ja pasta on ihan parasta!
Outi Krimou/Outi's life
Noi isoja suppiksia jo, ovat kyllä aikaisessa. Muistan viime vuonna ystäväni kanssa poimineeni niitä vasta syyskuun puolenvälin jälkeen.
Ihanaa ruokaa ja metsässä samoilukin on niin kivaa!
Maarit / Sopusointuja
Totta – mutta metsään ei tule juuri muuten mentyä, ellei ole sopivaa 'syytä'.
Ja siellä voi jopa olla suht rennosti, kun on puhelimen kartta päällä.
JonnaH.
Tätä pitää kokeilla, rakastan sitruunaisia pastoja. :p
Maarit / Sopusointuja
Sitruuna <3 Pitääkin lisätä sitä myös kanttarellipastaan, unohtui viimeksi…
Tuija
Huomenna täytyykin mennä kurkistamaan omat apajat! Kiitos reseptistä, joka saattaa päätyä kokeiluun. Lauantai-illan terveisin Tuija
Maarit / Sopusointuja
Se on niin mainiota, kun ihmiset puhuvat omista apajista tai mun sienimetsästä – parhaita paikkoja varjellaan kuin kala-apajia ;o)
Toivottavasti kurkistus tuotti tulosta!
Sigrid Klede
Dear Maarit, I feel like cooking your recipe right away. However, I would rather buy the mushrooms at the market, I believe that when I go to the forest I only bring home poisonous ones.
best regards
Sigrid
Maarit / Sopusointuja
Dear Sigrid, it's the same with me – I only recognize yellow chantarelles and yellowfoots (funnel chantarelles) that is in the picture and receipe. I will not touch the others, but I think this is a good start for picking myself. Luckily you can nowadays buy so many different ones.
Have a nice day! Maarit
Maikku / Mansikoitajavaahtokarkkeja
On kyllä aikasessa, yleensä niitä löytää vasta reilusti syyskuun puolella. Kävin itsekin sienimetsällä ja löysin monta litraa kanttarelleja, ihan onnenpäivä:)
Maarit / Sopusointuja
Mikä saalis! Oih, missäs se sellainen kanttarellipaikka on!:D Mä en ole ikinä löytänyt tuollaisia määriä – no, en ole kyllä kovin paljoa käynytkään vuosien mittaan…
-A-/ Koti Saksassa, sydän Suomessa
Kuulostaa ja näyttää luvattoman hyvältä! Meiltä taitaa löytyä kuivattuja suppiksia joita saamme sukulaisilta Suomesta ja valmistan niistä joko keittoa tai piirakkaa. Tätä pitää kokeilla. 🙂
Maarit / Sopusointuja
Kiitos paljon kommentistasi! Miten mahtavaa että saatte sienitoimituksia – ihan luksusta 🙂
Päädyin muuten kanttarellienkin kanssa tähän pastaan, niiden maku tulee mielettömän hyvin esille pastassa, erityisesti kun lorauttaa sitruunaa ja kuorta sekaan.
Mukavaa syyskuuta Saksaan!