Jossain vaiheessa huomasin lukemisen kankeutuneen, oli vaikea tarttua kirjaan vaikka rakastan niiden maailmaan uppoutumista. Niin helposti some vie huomion, tai vei. Onneksi. Jonkinlainen tasapaino tuntuu löytyneen, sillä nyt luen päivittäin. Lukuhetki painottuu iltaan, mutta usein luen myös päivisin – mikä onkaan rentouttavampaa kuin makoilla keskellä päivää sohvalla hyvän kirjan äärellä.
Nyt lukemiselle on tullut aivan uusi rooli. Se pitää ajatukset pois tästä hirvittävästä maailmantilanteesta. Kirjojen siivin pääsee sujahtamaan edes hetkeksi muihin maailmoihin. Ja nimenomaan kirjojen, sillä olen yrittänyt kuunnella niitä, muttei ole ainakaan vielä onnistunut. En pysty keskittymään riittävän hyvin kuunteluun, kun silmät rekisteröivät asioita, joihin voisin, pitäisi tai haluaisin ehkä tarttua. Toinen juttu on se, että kaipaan kirjan kosketusta, en laitteiden tai kuulokkeiden.
Tässä on kesän mittaan lukemiani opuksia ja muutama vielä lukemista odottava. Olen ennenkin maininnut siitä, etten ole harjaantunut arvostelemaan kirjoja ja siksi kerron näistä enemmän fiilispohjalta. Nämä ovat yksinkertaisesti hyvää lukemista.
Osa kirjoista on ostettu ja osa saatuja, jotka on merkitty tähdellä.
Sofie Sarenbrantin dekkarit löysin kirjakaupan tarjouksesta. Niiden takatekstit houkuttivat ostamaan tämän ennestään mulle tuntemattoman kirjailijan pokkarit. Nuoresta naispoliisista Emma Sköldistä kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa on Lepää rauhassa, mutta sitä ei ollut saatavilla. Ostin nuo kolme kuvassa olevaa, jotka ovat itsenäisiä kirjoja. Silti huomaan, kun olen lukenut ne, että olisi ollut hyvä aloittaa alusta – joten hankintalistalla on kunhan löydän ne.
Kirjoissa eletään Tukholman liepeillä ja käsintarttuva jännitys kietoutuu koukuttavasti kirjoitettuihin tarinoihin. En pidä väkivallasta eikä näissä murhien yksityiskohdat ole missään roolissa, ne vain tapahtuvat, mikä sopii itselle. Jokaisessa kirjassa oli kiinnostava erillinen tarina ja murhatutkinta sopivasti sivuroolissa.
Ainoa kotimainen kesäkirjani oli Hanna Vellingin Välikausia*. Kirjan alussa on lista kirjan henkilöistä, mikä oli siinä kuin tilauksesta. Kirjoitan nimittäin usein kirjanmerkkipaperiin itse listausta, kun tarina etenee. Näin vältyn kesken lukemisen taaksepäin selaamiselta, kun en muista kuka kukin oli. Oli virkistävää myös lukea suomalaisista henkilöistä – en yhtäkkiä muista edes milloin olen lukenut kotimaista kaunokirjallisuutta. Tunnistettavia hahmoja, paikkoja, tilanteita ja tunteita. Kirjassa seurataan muutamia henkilöitä tai perheitä, joiden elälmät nivoutuvat yhteen niin hienovaraisesti, ettei välillä edes tajua. Jonkun kappaleen lopussa, viimeisessä lauseessa, ymmärrät että hei tämä henkilöhän olikin se aiemman tarinan tyyppi. Hienosti yhdistetty hyvin erilaiset kohtalot ja elämäntilanteet. Välikausia, lähteäkö vai jäädä.
Hanna on kirjoittanut aiemmin kirjat Kirjosieppo ja Kutsumaton. En ole lukenut niitä vielä, mutta Kirjosieposta tiedän, että Hanna kirjoittaa siinä omasta raastavasta elämäntilanteestaan. Hän oli pienen lapsen äiti, kun mies, lapsen isä, ilmoitti löytäneensä toisen ja häipyi tylysti kuvioista. Näinhän toimii myös lintulaji kirjosieppo – miten osuva nimi onkaan kirjalla!
Lucinda Rileyn kirjoja* olen lukenut ties kuinka paljon. Kaikki alkoi maailmankuulusta Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, joka vei täysin sydämeni ja ahmin satasivuisia opuksia toinen toisenas perään. Joku vinkkasi hänen aiemmista kirjoistaan ja lumouduin myös Keskiyön ruususta ja Oliivipuusta. Rileyllä on ollut sydämeenkäypä taito kuvailla maisemia ja paikkoja, joihin tarinat liittyvät.
Italialainen tyttö odottaa vielä yöpöydällä ja tartun siihen seuraavaksi. Kirja kertoo napolilaistyttö Rosannasta ja hänen kasvustaan oopperalavojen tähdeksi sekä tulisesta rakkaudesta Robertoon. En malta odottaa!
Kielletty päiväkirja tupsahti lukemislistalleni yllättäen. Ystäväni Nina vinkkasi jälleen hurmaavasta kirjasta, jonka oli juuri kuunnellut. Kansi tuntui jotenkin tutulta ja lähdin tutkimaan siltä istumalta kirjahyllyäni. Siellä oli tämä upeus, rispaantuneena jo, mutta hyvin paikattuna – ja jo kertaalleen luettuna. Italialais-kuubalaisen Alba de Cespedesin kirja kertoo 43-vuotiaasta perheenäidistä, joka ostaa mustan vihon ja alkaa kirjaamaan havaintoja arjestaan ja perheestään. Pienistä asioista tulee isoja ja itsestäänselvästä ristiriitaista. Kirja on julkaistu 1956 ja nyt siitä on saatavana uusintapainos Otavalta.
Tämä on niitä harvoja kirjoja, joita haluan lukea uudelleen ja syksyn pimetessä niin teenkin.
Louis Penny oli vielä alkuvuodesta itselle tuntematon kirjailija kunnes sain Bazar-kustannukselta luettavaksi Kuoleman Kiitospäivänä*. Ranskaa rakastavana hurahdin näihin heti. Kirjat muodostavat sarjan ja kaikissa keskushenkilönä on ihanan charmantti rikosylikomisario Gamache. Olen aivan hurmaantunut hänen tyylikkääseen käytökseensä ja siihen, kuinka kauniin rakastavasti hän kuvailee vaimoaan Reine-Marieta. Tai oikeastaan kuinka lämminhenkisesti Penny osaa sitä kuvailla. Kaikki tapahtumat sijoittuvat Montrealin lähellä sijaitsevaan Three Pinesin kylään ja sen asukkaista tulee niin tuttuja kirjojen myötä.
Nyt luen Petollinen valo -kirjaa, jossa selvitetään taidepiirien murhaa. Mutta aina on aikaa hyväntuoksuiselle cafe au lait’ille ja croissantille kylän Bistrossa – ja juuri se tekee näistä kirjoista niin hurmaavia.
Michelle Obaman tarinan ostin myös kesällä ja vähän nolottaa, kun en ollut lukenut sitä vielä. Kirjaa on kehuttu niin paljon, etten malta odottaa sen aloittamista.
Ann Patchettin Hollantilaisen talon ostin vähän aikaa sitten. Olin ottanut siitä puhelimeen muistin virkistämiseksi kuvakaappauksen jonkin lehden kirja-arvostelusta ja kun se osui kohdalle, ostin kirjan. Kirjassa seurataan erään perheen satumaista, mutta rapistuvaa idylliä loistokkaassa kartanossa toisen maailmasodan jälkeen Philadelphiassa. Täydellistä kaikin aistein koettavaa lukemista, välillä surettaa niin ettei meinaa päästä eteenpäin – mutta kiinnostava seurata myös sisarten välistä suhdetta.
Jokanaisen mökkiremontti* -kirja tupsahti Otavalta juuri niihin aikoihin, kun olimme aloittelemassa sukumökin rakentamista Kirkkonummelle. Meitähän on kolme naista, jotka emännöimme mökkiä – äiti on ahkerasti mukana kuvioissa ja me siskon kanssa opiskelemme lähimökkimme huoltoa ja kunnossapitoa, kunhan se saadaan valmiiksi.
Tämä kirja on erinomainen lahjaidea naisille, jotka haluavat osata tehdä itse. Mutta myös niille, jotka teettävät ulkopuolisilla, sillä on hyvä olla itsekin perillä mistä on kysymys. Kirjassa on paljon ohjeita pikkufiksauksista isompiin kuten mökin maalaukseen kaikkinen yksityiskohtineen. Tämä kirja tulee päätymään meille raamatuksi uuteen mökkiin ja olen takuuvarma, että sille tulee olemaan käyttöä.
Olen tavattoman hidas lukija, mutta silti luen koko ajan. Vaikka vain muutaman sivun illalla, niin että saan nollattua pään muilta asioilta. Joskus on parikin kirjaa yhtä aikaa työn alla, jos toinen tuntuu tökkivän aloitan toista. Harvoin jätän mitään kesken.
Olisiko sinulla vinkata jotain hyvää lukemista meillä muille?
Maarit
Outi
Minä olen huomannut, että kirjat ovat taas itseänikin alkaneet uudestaan kiinnostaa. Olen aloittanut lukemaan taas Patricia Cornwellin kirjoja joissa pääosassa on poliisiylilääkäri Kay Scarpetta.
Ihania lukuhetkiä ja lokakuun alkua sinulle Maarit <3
Maarit
Olen joskus vuosia sitten lukenut näitä ja voisi taas ottaakin lukuun – kiitos Outi muistutuksesta.
Leppoisia lukuhetkiä sinullekin <3
Mari
Heippa. Ihanaa, sain kirjavinkkejä. Kiitos niistä. Ensimmäisenä hankin Sofie Sarenbrantin kirjoja.
Olen lukenut esille nostamistasi kirjoista Obaman, joka oli mielenkiintoinen kurkistus heidän elämänsä historiaan. Rileyn kirjat olen lukenut kaikki ja niistä tykkäsin paljon. Vähän samantapaista lukemista ovat Jojo Moyesin kirjat, joista muutamista muistan myös elokuvan. Hänen kirjojaan olen lukenut monia ja kirjastossa on varauksessa muutama. Hollantilainen talo oli myös mukaansa tempaava tarina miehensä varjossa elävästä naisesta, joka löytää itsestään vahvuuden.
Luen paljon ja etenkin iltaisin. Nyt yöpöydällä Vappu Taipaleen: vanha ja vireä, Chris Ceaven: sodassa ja rakkaudessa, zelenskyi: vapauden näyttämöllä ja Eino Leinon: laulun lapsi. Olen ahkera kirjastonkävijä ja varauksessa on aina useita kirjoja. Mukavia lukuhetkiä ja kivoja syyspäiviä.
Maarit
Heippa Mari! Ja kiva kuulla! Itsekin kaipaan alvariinsa vinkkejä kavereilta ja lehdet ovat myös hyviä lähteitä, niissä on usein laajat artikkelit uutuuskirjoista. Muistan kun laitoin nuo Sarenbrantit Instaan, sain monia kehuviestejä lukijoilta, että ovat koukuttavia ja mukaansatempaavia.
Mulla on yksi Jojo Moyesin kirja, en vain muista sen nimeä, mutta se taisi jäädä kesken. En muista yhtään miksi. Mutta siellä se odottaa toista, sopivampaa hetkeä.
Kiitos kirjavinkeistä, keräilen näitä puhelimeen kuvakansioon – sieltä sitten kaivelen kun kaipaan uutta lukemista.
Valoisia syyspäiviä hyvien kirjojen parissa!
Heidi
Suosittelen Delia Owens Suon villi laulu kirjaa. Lukukokemus oli ainakin minulle koskettava. Tuorein lukukokemus, josta pidin kovasti on Paperipalatsi Miranda Cowley Heller. Näissä kirjoissa tarina tempaa heti mukaansa.
Maarit
Suon villi laulu on tuttu, ja aivan ihastuttava – ja kyllä, niin koskettava ja välillä jopa ahdistavakin. Mutta erinomaista luettavaa.
Paperipalatsista olen kuullut paljon ja se on hankintalistalla.
Lämmin kiitos vinkeistä ja mukavaa syksyä!
Terttu
Tara Westover, Opintiellä: välillä järkyttävää luettavaa mormoniperheestä, lasten kohtelusta ja työnteosta. Päähenkilö syntynyt 1980-luvulla.
Björn Natthiko Lindeblad, Saata olla väärässä ja muita oivalluksia elämästä, ruotsalainen ekonomisti ryhtyy munkiksi.
Joonatan Tola, Punainen planeetta, välillä rankkaa tarinaa 1980-luvun lapsiperheen elosta.
Janne Viljamaa, Itsetunnon voima, hylkää ankeuttaja ja usko itseesi, ja viimeisenä tässä kirjassa suositeltu kirja
Viktor E. Franklin, Ihmisyyden rajalla (enganninkielinen painos ilm. 1959, suomeksi 1978, ei saa ehkä ostettua, mutta kirjastosta löytynee): omakohtaisia kertomuksia keskitysleireiltä ja miten siellä säilyttää elämänhalun
Tässäpä muutamia esimerkkejä, jotka eivät ole hilpeimmästä osastosta, mutta pistävät ajattelemaan. Nämä sopivat “kakkoskirjaksi” jonkun helpomman kirjan rinnalle.
Luen monenlaisia kirjoja, nyt jäi pois esim. kaikki dekkarit. Minä en myöskään ole äänikirjojen ystävä, mutta paperikirja on aina oltava saatavilla.
Lukuintoa sinne ja mukavaa syksyä!
Maarit
Kiitos paljon Terttu vinkeistäsi!
Kaipaan välillä jotain muutakin kuin viihdettä, mutta on aika vaikea löytää sopivaa luettavaa. Lindeblad kuulostaa houkuttelevalta ja mielenkiintoiselta näin ensi silmäyksellä, mutta laitan kaikki lukemislistalle.
Olen muuten ottanut sellaisen tavan, että etsin puhelimella ko kirjan ja otan siitä kuvakaappauksen ja tallennan kuvagalleriaan tekemääni erilliskansioon; näin lukulista kulkee aina mukana.
Mukavia syyspäiviä sinulle ja kivoja lukuhetkiä!
Annukka
Lukeminen lohduttaa on ihana otsikko ja niin totta. Joskin itse tällä hetkellä enemmän kuuntelen johtuen onneksi jo parempaan päin kääntyneistä silmäongelmistani ja siitä, ettei päivisin oikein ole tilaisuutta lukea ja iltaisin taas nukahdan samantien, jos yritän :).
Tartun tuohon Tertunkin mainitsemaan Björn Natthiko Lindebladin “Saatan olla väärässä”-kirjaan. Kuuluu niihin, jotka on paitsi laittaneet matkan varrella nyökyttelemään asioille, jotka tunnistaa itsestäänkin, myös antanut todella paljon uutta ajattelemisen aihetta. Lämmin suositus sille.
Itse olen viime aikoina kuunnellut enimmäkseen ruotsalaisten naiskirjailijoiden dekkareita, joissa ei myöskään murhilla mässäillä, vaikka sellaisista kirja aina ikäänkuin lähtee liikkeelle. Ihailen näiden naisdekkaristien kykyä kuvailla pieniäkin juttuja ihmisten ilmeistä lähtien niin elävästi, että sitä ikään kuin näkee tapahtumat silmissään.
Viimeisen kuuntelemani oli Christina Larssonin “Et pääse pakoon” ja nyt on meneillään saman kirjailijan “Likainen työ”, joka on vasta alussa, enkä tiedä mihin asti pääsin, koska nukahdin illalla kesken kuuntelun.
Lucinda Riley on ihana (Keskiyön ruusu ehkä kaikkein ihanin), samoin Jojo Moyes, jonka kirjoista ensimmäisenä luin “Kerro minulle jotain hyvää” ja sen jälkeen pitikin lukea kaikki.
Sofia Sarenbrant päätyy ilman muuta listoille, kiitos vinkeistä Maarit <3.
Maarit
Huojentavaa kuulla, että silmiesi tilanne on menossa parempaan suuntaan <3
Yritän metsästää tuon Lindebladin kirjan josain, ensin kierttiksestä (mistä löytyy yllättävän hyviä ja uusiakin kirjoja) – ja alkoi taas hihityttämään tuo nimi, sillä olen usein niin innostunut kaikesta, että saattaa singahtaa läheisilleni ohjeita asiasta kuin asiasta. Saatan olla nimittäin joskus myös väärässä :))
Jos mahdollista, kokeile lukea Louis Pennyä – Three Pines -kylän eka osa on Kuolema kiitospäivänä. Näissä on jokin maaginen tunnelma ihmisten välisissä suhteissa, ne on kuvattu niin hienosti. Vai pitääkö nykyään sanoa 'sanoitettu' hienosti…
Christina Larsson on vielä tykkänään tutustumatta, laitoin sen galleriaan muistiin, kiitos!
Myös Jojo Moyesin kirjoja on pari kappaletta ja niiden kanssa kävi niin, että ostin ensimmäisen kirpparilta enkuksi enkä millään jaksanut lukea sitä, vaikka sitä vuolaasti kehuttiin. Mutta se johtui siitä, että oli väärä kieli ja liian hidasta, joten jäi lukematta ja toinen on sen myötä koskematta (vielä).
Lukeminen on ihanaa!
Kiitos vinkeistä Annukka <3
Annukka
Heippa Maarit ja kiitos vastauksesta.
Taidan sittenkin perua tuon Christina Larsson-suositukseni, koska parin kommenttini jälkeen kuuntelemani kirjan aiheet on olleet aika kammottavia (kuuntelin takaperoisessa järjestyksessä ja ensimmäinen kuuntelemani osa, joka taisi olla itsenäisistä jaksoista koostuvan sarjan kolmas, oli tähänastisista paras), enkä oikein meinaa pystyä niitä itsekään enää kuuntelemaan. Aiheet on niin raakoja, vaikkakin edelleen kaikki sen ympärillä on niin taitavasti kerrottua ja pieniä eleitä ja ilmeitä myöten elävästi kuvailtuja, että ei voi kuin ihailla. Mutta tässä tapauksessa myös lukijalla on todella iso rooli. Karolina Kudjoi on yksi suosikkilukijoistani, joka lukee sujuvasti, eikä ylilue yhtään. (Moni kiva kirja jää kuuntelematta, jos lukija ikäänkuin “näyttelee” tekstin liian teatraalisesti, eikä jätä kuulijalle tilaisuutta tulkita tekstejä omalla tavallaan. Menee aika äkkiä hermo näinkin rauhalliselta ihmiseltä :D).
Ja muistan nyt itsekin, että kaikki Jojo Moyesit ei napanneet samalla tavalla kuin se ensimmäinen lukemani “Kerro minulle jotain hyvää”, joka oli ihana.
Halusin käydä kirjoittamassa tämän siltä varalta, ettei jää sellaista kuvaa, että nautin julmista raakuuksista.
Leppoisia lukuhetkiä ja semppiä mökin sisustusmietintöihin <3
Tuija
Kiitos vinkkisi löysin Sarenbrandin kirjojen äärelle! Viimeisimmän kuuntelin, kun Kuoleman kintereillä ei yrityksistäni huolimatta löytynyt kirjakauppojen valikoimista. Tarina tempaisi mukaansa ja villasukkaneulomus eteni vinhaa vauhtia samaan aikaan, vaikka lukija ei täysin suosikkikaartiini yltänyt. Lucinda Rileyn uusimpien toivon päätyvän käsiini, koska oikeaa kirjaa ei voita mikään. Nyt kuuntelin iltaisin uniajastimella äänikirjaa ja nukahdin nopeasti. Seuraavana päivänä sitten pähkin, mihin asti olin ollut vastaanottavainen. Lukeminen on ihanaa! Niin on neulominenkin ja sen kaveriksi äänikirja on oikein passeli, mutta musiikkikin toimii ja hiljaisuus.
Lukuiloa lokakuulle Maarit! Terveisin Tuija
Maarit
Kiva kuulla, että tartuit Sarenbrantiin ja että oli mieluisaa. Yritän itsekin löytää niitä lisää jahka saan jo hankitut luettua.
Se on totta, että kuunnellessa voi neuloa samalla – ehkä mun pitäisi kokeilla myös sitä. Tosiaan niissä on mukana lukijan elementti ja vaikuttaa varmasti paljon fiilikseen, innostaako vai latistaako elämyksen.
Sitä on tottunut niin tuohon iltalukemiseen sängyssä etten varmasti osaisi nukahtaa enää ilman kirjaa.
Mukavia lukuhetkiä Tuija!
Tuija
Hei Maarit linkitin postauksesi blogitekstiini, koska inspiroiduin! 👍🏻
Pia
Ihana lukea kirjakeskustelua!
Itsekin luen todella paljon, ja nyt on pakko muistuttaa myös tästä Suomen mahtavasta kirjastojärjestelmästä, eli aina ei ole pakko ostaa kirjaa itselle, vaan lainaaminen on hyvä vaihtoehto. Tietysti on joitain kirjoja, joita haluaa hankkia itselleen ja lukea uudelleen, mutta oikeasti suuri osa kirjoista on sellaisia, että luet ne kertaalleen. Itselleni hankin juuri tuon Suon villi laulu-kirjan lainattuani sen ensin kirjastosta, sillä se tuntui siltä, että voisin lukea sen useamman kerran.
Nuo Sofie Sarenbrandtin kirjatkin löytyvät hyvin kirjastosta, sillä varsinkin ne sarjan alkuosat eivät enää ole niin uusia, että ovat varmaan jo suoraan hyllyssä haettavissa.
Ja jos dekkareista tykkää, niin suosisttelen myös Camilla Grebeä.
Itselläni on parhaillaan luettavana Kristin Hannahin tomun ja tuulen maa, ja iso suositus myös hänen kahdelle muulle kirjalleen Satakieli ja Alaskan taivaan alla.
Maarit
Kiitos ihanasta kommentistasi Pia!
Onneksi vaihtoehtoja on paljon ja kirjasto on meillä etuoikeus. Itse olen niin malttamaton, että säntään kirjakauppaan heti kun silmiini osuu houkutteleva uutuus. Kirjaston suhteen itselläni on ongelmana lukemisen hitaus; en tosin tiedä edes kuinka pitkä on lainausaika nykyään. Hyvä tietää että Sarenbrantia löytyy kirjastoista!
Ostan tosi paljon kirjoja myös kirppikseltä ja kierrätyskeskuksesta ja kierrätän lukemiani kirjoja myös aktiivisesti lähipiirissä. Huomaan, että toimin heille ‘esilukijana’, kun nuoret eivät ehdi ruuhkavuosiltaan itse perehtyä kirjojen maailmaan 🙂
Kiitos Grebestä ja Hannahista – luin pätkän Satakielestä netistä ja jo alku oli kerrassaan sykähdyttävä.
Nyt innostuin näistä niin paljon, että taidan kauppareissulla ajaa pitkästä aikaa kierttikseen kirjahyllyjä tutkimaan.
Pia
Kiitos vastauksestasi,
Harvoin näihin postauksiin yleensäkään kommentoin, mutta nyt oli hyvä sauma.
Mä vaan oon tuollainen kirjaston suurkuluttaja ollut lapsesta saakka, ja aina ajattelen, että saanpahan ainakin tuota kautta verorahoilleni vastinetta, Koitan sitä sitten muillekin kaupata.
Ja vielä kiitokset sulle kivasta blogista!
Onnea kirjojen etsintään! Onneksi tässä on tulossa mitä parhaimmat lukuajat, pimeät syysillat ja joulun aika!
Tiia
Kirjat todella lohduttaa ja juuri juteltiin ystävän kanssa, miten omaa hyvinvointia hoidetaan ulkoilulla, mutta myös lukemisella. Siinä kaikki muu katoaa ja mieli lepää.
Hannan kaikki kirjat löytyy hyllystä ja oli ihana, että tämä viimeisin tuli yllärinä. <3
Sydämellistä viikonloppua Maarit. <3
Maarit
Se on juuri näin! Olen erityisesti nyt huomannut sen, kun raksahommat painaa päälle ja välillä on niin täynnä sitä maailmaa, että rojahdan keskellä päivää sohvalle viltin alle ja alan lukemaan. Usein nukahdankin siihen ja se on mitä parhainta rentoutumista ja unohtamista.
Kivaa viikkoa Tiia ja kohtahan me nähdäänkin <3