Fish & chips – taivaallista kesäruokaa ahvenesta

Rapsakkaa, mehevää, etikantujaus, herneenmakeus – tämä on täydellinen kesäruoan salaisuus. Kun vielä mieskin sanoi, että tämä on kyllä parasta pitkään aikaan, kehaisin itseäni että tartuin tähän ohjeeseen.
Kauppalistalla oli lohta, mutten silti muistanut ostaa sitä, joten olimme ilman kalaa mökille mennessä. Se ei olisi fish & chipsiin maultaan sopinutkaan vaan olisi päätynyt grilliin tai savustuspönttöön. Kalaruokaa piti silti saada. Tämä resepti on viimeisestä Glorian Ruoka&Viini -lehdestä, jonka otin mukaan mökille.

Miehellä oli suunnitelmissa surffireissu Yyteriin, mutta tuuli päätti toisin ja sain houkuteltua hänet laskemaan verkot. Ehkä houkuttelu on vähän liioiteltua, sillä hän kalastaa mielellään ja siitä on tullut meille täällä tärkeä osa mökkeilyä. Kala kaikissa muodoissaan maistuu molemmille. Saalis ei ollut sen suurempi kuin kolme ahventa, mutta se riitti. Hän fileroi niistä kaksi tähän ruokaan ja yksi jätettiin kokonaisena odottamaan kavereita grillattavaksi.

Tämä ohje vei ajatukset suoraan vuoteen 1978, jolloin olin Englannissa Bournemouthissa kielikurssilla ja söin elämäni ensimmäiset fish & chipsit. Silloin se oli vain paikallista kalaruokaa, mutta muistan kun kioskimyyjä kysyi haluanko etikalla vai ilman. No etikalla tietty!

Idea on se, että kalapalat leivitetään ja paistetaan öljyssä. Perunat keitetään ja paistetaan sen jälkeen öljyssä sen verran, että niihin saadaan väriä ja aateloidaan omenaviinietikalla. Ohjeessa on käytetty Muurikkaa, mutta paistoin nämä ajan säästämiseksi pannulla ja hyviä tuli näinkin. Lisukkeeksi tein ohjeeseen kuuluvaa minttu-herne’pestoa’. Sekin on niin ihanaa, että tätä tulen tekemään jatkossakin vakilisukkeena. Se on makoisaa ja sopii myös kanalle hyvin.
Löysin vihdoin paljon kehuttuja pankojauhoja Pirkalta, joilla saa sen oikean japanirapsakkuuden leivitykseen. Kalapalat pyöräytetään ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankojauhoissa. Ohje on ällistyttävän helppo ja ruoka valmistuu nopeasti. Oioin mutkia tekemällä tartarkastikkeen sijaan sitruunankuorella ja -mehulla maustetun majoneesin. Niin, ja perunoihin kannattaa ehdottomasti lorauttaa omenaviinietikkaa, sillä se täydentää makea, sitruksinen, rapsakka -makuelämyksen.
Olen ostanut annabella-perunoita jo parisen vuotta sen jälkeen kun keskustelin täällä Merikarvialla torimyyjän kanssa. Hän kehui niiden kiinteyttä ja makua, ja sehän on aivan siiklin veroinen peruna.