Kaksi kuvaa – sama tunnelma ja utuinen, melkein väritön maailma molemmissa. Välimatkaa on yli 3000 km. Lämpötilaeroakin reilut 20 astetta. Alkuviikosta katseltiin aavistuksen sinisempää merimaisemaa – tänään ylemmän kuvan hopeanhohtoisen harmaata. Miten voikin olla näin samankaltainen maisema, vaikka valon määrä oli täysin toinen! Ja molemmat yhtä hykerryttävän ihania.
Kaksi päivää on satanut lähes putkeen, mutta tänään aamu valkeni aurinkoisena ja lähdin aamupäivällä lenkille rantaraitille raikkaaseen ilmaan. Vaikka loma oli ihana niin on kyllä niin kiva olla täälläkin, seesteisessä Suomessa.
 |
| Aamupäivän valo tänään Espoon Rantaraitilla – maisema oli upean hopeinen |
 |
| Alkuviikolla automatkan varrelta Torremuellen rinteillä – taustalla siintää Fuengirolan lahti |
Itsenäisyyspäivä vietettiin kotona oikeastaan aika arkisestikin, katsottiin Linnan juhlia ja naposteliin herkkuja. Sytytettiin takkaan kauden ensimmäinen tuli ja se toi niin kodikkaan tuoksun ja rätinän.
11 vuotta sitten sama päivä oli itselleni ikimuistoinen, kun sain Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin. Se oli yllätys – huippukohta työurallani Lumenella, paras kiitos ja arvostus mitä en ollut osannut koskaan mielessäni edes hiljaa toivoa. Sitä muistoa kannan aina sydämessäni.
Olin ajatellut, että laittelen vähän joulukoristeita jo tänä viikonloppuna, mutta nyt on myönnettävä etten ole saanut aikaiseksi. Keräsin muutamia männynoksia lenkkipolun varrelta ja laittelin niitä pulloihin ja maljakkoon, mutta siinä se sitten onkin. Koristelukin vaatii inspiraation, mutta sitä ei ole nyt jostain syystä vieläkään tullut. Olen pessyt pyykkiä ja imuroinut – ehkä se on valmistelevaa työtä, että pääsee itse koristelun fiilikseen. Ensin työ, sitten huvi.
Eilen illalla istuttiin siskoni luona suunnittelemassa joulumenua, kuten perinteisiimme kuuluu. Yritämme aina löytää jonkin uuden kiinnostavan reseptin ja tänä vuonna sisko oli bongannut uunirosollin. En ole ihan varma, oliko tuo oikea nimi, mutta uunissa paahdettujen punajuurien ja muiden kasvisten maustajaksi tulee balasmico-pohjainen makean etikkainen kastike, ja kokonaiset mantelit antavat purutuntumaa. Jos siitä tulee hyvä, laitan reseptin tänne, sillä se toimii muulloinkin kuin jouluna.
Tänään olen katsellut ja inventoinut vaatekaapin sisuksia. Aion karsia, järkiperäistää ja siistiä taas vaihteeksi sen sisältöä. Katsotaan, miten projektin kanssa käy. Ensi viikolla on tiedossa upea gaala, johon tarvitaan päälle parhaat mitä kaapista löytyy. Niitäkin asuja ja asusteita mietin tänään. Onneksi olen hankkinut ajan saatossa sellaisia vaatteita, mitä voi asustamalla muunnella tilaisuudesta toiseen – ei tarvitse nytkään lähteä kaupoille. Ihana noste tuo tuleva juhla.
Tämän kuvan voimin, auringonsäteet ja meren tuoksu tallennettuna mieleen joulua kohti!
Mitä kuului sinun viikkoosi? Olenko ainoa, joka on vielä ihan vaiheessa joulun suhteen – miten teillä on?
Mukavaa joulunodotusta sinulle <3
Maarit
KastehelmiB
Tervetuloa kotimaahan. Rantaraitti on paras akkujenlatauspaikka. Harmi, että auringonsäteet ovat olleet harvassa. Eilen onneksi muutama säde tuli meille päin (hei, juuri aurinko pilkistää ikkunasta – jee). Mun viikko oli työnpuolesta kiireinen, mutta onneksi olin torstain lomalla. Kävin äidin luona siivoamassa ja vähän järjestelin omia asioitani. Ei siis mitään ihmeellistä. Viikonloppu meni tosi rauhallisesti ja itsenäisyyspäivä linnan juhlia katsoessa. Onnittelut kunniamerkistä <3 (ollaan samikset sen suhteen). Niin ja, luonnostelin vähän blogihaastetta, joka sain sinulta.
Jouluvalmistelut saavat vielä odottaa, olen vain laittanut takkahuoneen ikkunaan tähden ja siinä kaikki. Vähän kyselimme viikonloppuna lasten jouluohjelmia ja saan kaikki lapset jouluaterialle Tapanina. Jouluaatto vietetään kotona vanhusten seurassa (me+äidit). Mukavaa joulunodotusta myös sinulle <3
Maarit / Sopusointuja
Kiitos Mari! Tähän pimeyteenkin on jo tottunut, ei muu auta. Mutta kun nytkin katson tuonne taivaanrantaan, niin siellä on mustien pilvien alla huikean hieno oranssi raita, joka laajenee ja laajenee. Aika hienoa sekin.
Itsenäisyyspäivä katkaisi viikon mukavasti ja antoi hengähdyshetken työkiireille ja monesti asioiden hoitaminenkin on rentouttavaa, kun saa niitä hoidettua pois alta. Ainakin itsestä tuntuu siltä usein.
Paljon onnea sinullekin kunniamerkistä <3 Niin upea – ja ainutlaatuinen – saavutus!
Ollaan siinäkin mielessä samiksia, että jouluvalmistelut on edelleen lähes nollassa täälläkin, mutta niiden aika koittaa ajallaan. Kiva kuulla, että koko poppoo kokoontuu Tapanina, saat hengähtää hetken aaton jälkeen. Täällä taitaa olla sama kuvio edessä.
Valoisaa keskiviikkoa <3
Annukka
Kiva taas lukea kuulumisiasi. Ansioristi on kyllä arvokas tunnustus, joten isosti onnea siitä. Samoin sinulle Mari (luin kommenttisi), jos satut tämän viestini näkemään <3.
Mulla on ollut vähän huonoa jaksoa ja tästä saattaa tulla vähän toisenlainen joulu kuin yleensä. Ja toisella tapaa erilaista on ollut se, että olen ripustellut muutamia valosarjoja sinne tänne (lähinnä ulos) edes vähän valoa tuomaan tähän jatkuvaan pimeyteen. Ja tähtikin roikkuu vintin rappujen ikkunassa, vaikka yleensä laittelen kotia vasta vähän ennen joulua. Kuusikin tuodaan meidän perinteen mukaan vasta aattona sisälle.
Pohjoisessa asuva poika tulee liki viikoksi kotiin ja nuorempi asuukin tässä samassa kaupungissa, joten kaikki ollaan koolla. Kinkku on läheisestä Maatilan lihakaupasta tilattuna (valmiiksi paistettuna ja siivutettuna) ja loput ostan kaupasta, koska kelpaa miesväelle oikein mainiosti. Ei tarvi stressata ruuanlaitosta, kun en ole kaltaisesi kokki, joka nauttii siitä. Paitsi jotain salaatteja ja lisukkeita kyllä teen itse. Ehkä paahdettuja uunijuureksia fetalla myös. Ja puolukkajäädykettä. Että on siinä sitten kuitenkin jotain.
Leppoisia päiviä ja ihanaa gaalajuhlaa Maarit <3
Maarit / Sopusointuja
Lämmin kiitos Annukka <3
Niin ikävä kuulla, mutta toivotaan parempaa ja että tilanne tasoittuu. En oikein osaa muuta sanoa, kun en tiedä tarkemmin, mutta isot jaksamishalit sulle täältä <3
Sähän kokkaat vaikka ja mitä – olet kyllä nyt ihan liian vaatimaton 🙂 Meilläkin tehdään ihan saman kaavan mukaan joulusapuskat; laatikot on ostettu jo vuosikausia kaupasta ja loput jutut jaetaan kolmeen pekkaan, joten siinä mielessä ei stressata. Ja tuo puolukkajäädyke onkin niin hyvä idea, että taidan napata sen. Happamanmakea suloisuus!
Nyt aamu valkenee parhaillaan rusottaen taivaanrannan niin ihanasti – mukavaa keskiviikkoa Annukka <3
Outi Krimou/Outi's life
Minä en koskaan ole ollut näin myöhässä lahjojen kanssa kuin tänä vuonna. Onneksi ei ole montaa ihmistä, joille hankkia lahjoja. Kovasti jo odotan lomaa, syksy on ollut väsyttävä ja todella rankka töiden suhteen. Ihanaa kun pääsee rentoutumaan pariksi viikoksi. Tällä viikolla lähden Karkkilaan vielä keräämään voimia 🙂
Gaala kuulostaa upealta, laita tänne sitten asusta kuvaa.
Ihanaa viikkoa sinulle Maarit <3
Maarit / Sopusointuja
Olet niin kekseliäs ja myös äärettömän kätevä käsistäsi, että taiot varmasti vielä kivat antamiset!
Niin moni valittaa työn raskautta ja stressaavuutta, että tuntuu ihan pahalta. Miten ihmeessä
työelämä on nykyään sellaista, kun toisaalta kuitenkin puhutaan niin paljon työilmapiiristä ja jaksamisesta. Niin ihanaa, että sulla on noin pitkä loma tiedossa! Ja ihanaa Karkkilanreissua – teillä on aina niin hauskat jutut siellä 🙂
Katsotaan saanko kuvaajan innostumaan… ;o)
pirjo
Tervetuloa kotiin, – Edessä muutto vuodenvaihteessa, joten Joulu täällä on myös ”vaiheessa”.
Maarit / Sopusointuja
Kiitos Pirjo!
Muutto kuulostaa aina kivalta muutokselta, mutta aikamoinen hässäkkä se tuppaa olemaan. Toivotaan, että ehdit pienen hetken jouluilemaankin <3
Anonyymi
Tämä on niin piristävä blogi! ❤ Toki myös kateutta ja osattomuutta pienesti herättävä; itsellä ei todellakaan tule olemaan mahdollisuutta jättäytyä vapaaherrattareksi yli 10 vuotta ennen virallistä eläkeikää, joka minullakin on jo liki 70��Mutta onneksi joillain on.
Maarit / Sopusointuja
Lämmin kiitos kommentistasi <3 On aina niin mieltä lämmittävää kuulla, että olen pystynyt tuomaan piristystä näillä kirjoituksillani ja jutuillani 🙂
Täytyy sanoa, että kauhulla seuraan itsekin tätä eläkeiän nousua; miten ihmeessä jaksetaan olla työelämässä niin pitkään, vaikka ymmärränkin yhteiskunnan ja ikärakenteen kautta asian. Olen itse jo ihan virallisesti eläkkeellä ja jäin pois työelämästä vain jonkin aikaa ennen eläkeikää. Työni oli vuosikausia niin rankkaa, että päädyin tähän ratkaisuun pitkän ja perusteellisen harkinnan ja säästämisen kautta.
Mukavaa joulunodotusta ja kiitos, että olet täällä seuranani!
Tuija
Joulu on vähitellen hiipinyt kotiimme ja varsinkin viime viikonloppuna viritellyt valot ulkona ja sisällä tuovat hohtoa pimeälle kylänraitille. Nyt iski vielä hinku laittaa samanlaiset kyntteliköt yläkerran ikkunoille. Tämä on minulle yllättävä takinkääntö, koska aiemmin olen vastustanut sähkövaloja ja nyt ne näyttävätkin silmääni kaunillta. Tähän on saattanut vaikuttaa se, että pari kertaa olen ollut hilkulla unohtaa sammuttaa kynttilät illalla. Onneksi asia on putkahtanut mieleen ennen unia. Parvekkeen valosarja on paras sammuttaa yöajaksi, koska olemme tottuneet nukkumaan säkkipimeässä talvisin niin heti huomasin unen olleen katkonaista ikkunasta kajastaneen valon osuessa vuodekatoksen läpi silmiini.
Joulu on vaiheessa, mutta tärkeimmät asiat ovat iloa, rauha ja hyvä mieli ja voisinpa lisätä terveys. Vuosi sitten kaikki ei mennyt aivan putkeen, kun yksi meistä söi vain jäätelöä ja jäisiä mansikoita särkylääkkeiden lisäksi.
Inspiroitumisiin! Tuija
Maarit / Sopusointuja
Teidän talonne ja pihapiirinne on niin kaunis, idyllinen ja rauhoittava – todellinen unelmakoti!
Jännää tosiaan, miten mieli muuttuu. Kyllä itsellenikin on käynyt samoin joissain asioissa, ja jälkeenpäin
suorastaan naurattaa miten ehdoton on saattanut olla (joskus kyllä hävettääkin). Vaikka valo onkin niin ihana asia,
sitä ei saa olla yöaikaan; huomaan itsekin kärsiväni vaikkapa oven alta tai verhon raosta pilkottavasta valosta ja siihen
todellakin havahtuu kun ei ole tottunut.
Meidän iässämme terveys on lahja – sitä ei ole nuorempana ajatellut eikä ymmärtänyt samalla tavalla. En myöskään enää koskaan sano, että ikä on vain numero. Ei se ole.
Tunnelmointiterkkuja <3
Tuija
Asenne ratkaisee paljon suhteessa ikään. Hulluttelut ja höpsöilyt pitävät mielen vireänä! Onneksi tuossakaan asiassa ei ole enää niin ehdoton ja uskaltaa mokata ja olla nolokin. 😉 Tuikku Tonttu Toiveikas