Sisustus / koti

Vanhoja aarteita – arjen estetiikkaa

Vanhoja aarteita – arjen estetiikkaa

9 Comments

  1. Margit P.

    Kiitos jälleen kivasta postauksesta. Juuri aamupäivällä mietin, että saisinko aikaiseksi sen, että kokonaan vaihtaisi muutamat asetelmat ja toisin meidän vintistä ikivanhat talonpoikaistuolittakaisin oleskelutiloihin elävöittämään sisustusta. Oli tosiaan inspiroiva juttu!

  2. Marke

    Ihania vanhoja tavaroita olet käyttänyt sisustuksessasi. Minulla on myös vanhoja esineitä, mutta minä olen vähän hutaisija sisustusasioissa. Nyt on ehkä minun sisäinen sisustajani heräilemässä jostain vuosisadan unesta, koska huomaan kiinnostuneeni aiheesta eri tavalla. Materiaalia kyllä on kunhan vain saan laiteltua vähän järjestykseen ja karsittuakin pois esiltä osan.

  3. Celia C/ good to be home

    Varmaan jo tiesitkin, että meillä on paljon vanhoja aarteita. Emme osaisi kuvitella kotiamme ilman meidän molempien historiaa. Teininä tajusin jo onneksi ottaa talteen joitakin edellisten sukupolvien tavaroita, joita muut olivat heittämässä pois. Ne ja miehen suvun puolelta saadut ovat kulkeneet mukanamme, löytäneet aina paikkansa. Museota ei meillekään ole tehty, mutta useamman polven elämänikäinen kerroksellisuus kylläkin.
    Perityillä on tietenkin arvoa aivan eri tavalla kuin kirppislöydöillä, joita niitäkin meiltä kyllä löytyy. Kirppikset ja vanhantavaranliikkeet ovat aina olleet mieluisia paikkoja vaikka nykyään löytöjä tehdään harvemmin. 80-90-luvun hulluina vuosina niistäkin löysi aarteita, kun valtaosalle kelpasi vain kaikki uusi. Ja onhan meidän ostaminen vähentynyt muutenkin – enemmän lähtee tavaraa ulos kuin tulee sisälle.
    Tarinat tavaroiden takana tuovat merkityksellisyyden ja inhimillisyyden elottomiin esineisiin. Sitä tunnearvoa.
    Kauniita kuvia olit löytänyt ja asetelmia tehnyt – kiva postaus 🙂

  4. Outi

    Minäkin rakastan vanhan ja uuden yhdistelyä sisustuksessa ja parhaat vanhat löydöt ovatkin mökiltä tai kirppareilta. Ihan ykkössuosikkini on mieheltäni saatu keinuhevonen, joka on yhtä vanha kuin minäkin. Vanhat ikkunanpokat toimivat meillä kuvakehyksinä useammassa huoneessa.
    Ihana tuo sinun mietiskelijäsi <3 Mukavaa iltaa ja alkavaa viikkoa sinulle Maarit <3

  5. Tuuli - Lumo Lifestyle

    Kotisi on kaunis ja tasapainoinen.

    Meillä on paljon vanhaa, 1800-luvun loppupuolen ruokapöydän tuolit ostin ne kunnostaneellta puusepältä miltei 25 vuotta sitten, kotona on myös isotätini vanha kaiverrettu arkku 20-luvulta, jonka olivat tehneet vangit vankilassa jossa hän oli sairaanhoitajana, mieheni kotoa tuli 1900-alun kirjakaappi ja 40-luvun tuoli ja kaappi. Lisäksi on talonpoikaissohvapöytä, pari arkkua, lipastoja, ystävän isoisoäidin Pietarista emigranttina tuoma käsin solmittu matto jne. Oman mausteensa tuovat kymmenet vanhat kyltit, joita olemme hankkineet ympäri maailmaa taulujen seuraksi. Eleettömän modernia ja uutta ovat mm. nojatuoli ja sohva, ruokapöytä ja tietysti sänky. Kerroksellisuus tuo kodikkuutta ja persoonallisuutta. En osaisi kuvitella asuvani asunnossa joka olisi sisustettu yhdellä istumalla samasta paikasta hankituilla kalusteilla.

  6. Annukka

    Olen usein miettinyt, että jos Suomen kaunein koti-tuomarit tulisivat käymään meillä (varmaa on, että eivät tule :D), niin ainakin Hanna Sumarin ensimmäinen kommentti olisi, että ”tässä kodissa ei näy asujien persoona lainkaan” . Tietäisin kyllä, mitä Hanna sillä tarkoittaa, mutta toisaalta Hanna (käytän häntä nyt vain esimerkkinä, ei siis liity oikeasti häneen muuten kuin tuon usein lausumansa kommentin kautta) ei voi sitä tietää.
    Minä kun esimerkiksi olen varsin ”väritön” vähään tyytyväinen persoona (olen joskus nimittänyt itseäni Täti Ruskeaksi), joka tulee paremmin esiin meillä kuin esimerkiksi voimakkaiden värien ja yltäkylläisen tavararunsauden keskellä, joka sitten taas sopii jonkun toisen persoonaan paremmin.

    Mutta jos hämäyksen vuoksi tekisin meille sängynpäädyn heinäladon ovesta ja ripustelisin seinille intiaanipäähineitä (tämä tuli ihan hatusta :D), niin se voisi saada aikaan toisenlaisen reaktion eli justiin sen päinvastaisen ”täällä näkyy hienosti asujien persoona”, vaikka se olisi pelkkä kulissi.

    En tiedä saako tästä mitään tolkkua, mutta tuota olen kuitenkin ohjelmaa katsoessani mietiskellyt ja samalla tavallaan surrut sitä, että meillä ei ole sitä luontaista kerroksellisuutta, joka parhaimmillaan tulee justiin niistä huonekaluista ja esineistä, joihin liittyy jotain omia ihania muistoja joko omasta lapsuudesta tai itselle rakkaista ihmisistä tai molemmista.
    Tuntuu pahalta sanoa, mutta oma lapsuuteni ei ollut sellainen, että olisin silloisesta kodista halunnut mitään mukaani (paitsi saamani kirjeet ja kirjoittamani päiväkirjat, jotka äitipuoleni poltti multa salaa).

    Oman äitini kotitalo oli viimeksi (ja todennäköisesti viimeistä kertaa) enoni hautajaisten yhteydessä käydessäni romahtamispisteessä, mutta vintiltä löytyi äitini vihkikengät, jotka hain mukaani, vaikka oikeasti oli jo vähän vaarallista. Myös kauniin tukevan pyöreän sohvapöydän olisin mieluusti ottanut kotiini, mutta se oli saavuttamattomissa vajoneen lattian takana, eikähän olisi mahtunut autoonkaan (lohdutan itseäni tällä).

    Isäni lapsuudenkodissa asuu serkkuni, jolle jäi kaikki mumman ja paapan huonekalut, joten niistä ei ollut jaettavaksi ja hyvä toki niin, että saivat jäädä omille tutuille paikoilleen.

    Tämän ei ole tarkoitus kuulostaa kurjalta tai säälittävältä tai ylipäätään miltään negatiiviselta, vaan se on ainoastaan pohdintaani siitä, miksi meiltä kotoa puuttuu sellaiset luontaiset kerrostumat, joita toivoisin siellä olevan.
    Kirppiksiltä en osaa mitään valmiiksi vanhoja esineitä oikein ostaa, koska niistä puuttuisi yhteys omaan historiaan ja tuntuisivat ennemminkin ehkä siltä mainitsemaltani kulissilta, kun en sinällään ole vanhojen tavaroiden ystävä (en myöskään vihollinen, vaan läninnä neutraali). Enkä oikein kyllä ikinä mitään löydäkään, koska sen sortin kirppissilmäni on surkea.

    Olen sanonut sen jo monta kertaa aiemmin, mutta sanonpa nyt vielä kerran, että teillä on todella kaunis ja harmoninen koti, josta huokuu erityinen rauha. Se tulee varmasti justiin siitä kerroksellisuudesta ja sun/teidän pettämättömästä tyyli- ja värisilmästä. Kuvien kulunut pinnatuoli on erityisen ihana. Jotenkin niin rehdin ”maalainen”, josta tykkään.

    Sisustukset on sinällään muutenkin jännä juttu. Ihailen monenlaisia koteja ja -tyylejä, vaikken kaikkiin voisi kuvitella itseäni asumaan. Ja se on justiin se erilaisten kotien rikkaus.

  7. Annukka

    Äsken pyörälenkillä mietin vielä aihetta ja keksin millainen persoonani oikeasti mielestäni on. En ehkä sittenkään ole tai ainakaan halua olla väritön niinkuin aiemmin kirjoitin, vaan ennemminkin olen persoona, joka ei mielellään tee itsestään numeroa. Ja se taitaa olla se asia, joka näkyy myös meillä kotona. Osin myös muutoslaiskuus, jonka vuoksi en ole saanut aikoihin (vuosiin) aikaiseksi korjata sellaisia seikkoja, jotka häiritsee silmää. Mutta nyt on muutamia juttuja työn alla ja se on kiva tunne se. Vaati vaan oikeanlaisen inspiksen, ideoita ja energiaa ja onnistuneen loman jäljiltä mulla on kaikkia näitä :).

    (Tällä tarkennuksella ei sinällään ollut mitään oleellista merkitystä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa sen, kun asiaa joka tapauksessa aloin pohtimaan :). Niinkuin sun kirjoituksien aiheita yleensäkin. Niissä on aina jotain kiinnostavaa, kiitos siitä <3)

  8. Tuija

    Iltatervehdys Maarit!
    Luin puhelimelta tämän postauksesi jo aiemmin, mutta kommenttien kirjoittaminen on paljon miellyttävämpää modernin tietokoneen näppäimistöllä. Sinun pikkupatsaasi Halsualta muistuttaa minun omaa lukijatyttöäni, johon minäkin ihastuin jo lapsena mamman kaakeliuunin reunalla. Mutkien kautta se on kotiutunut tänne meille ja kuvistasi sainkin ajatuksen vaihtaa sen paikkaa. Voi olla, että tuollainen pieni muutos voi saada aikaan isojakin muutoksia. 😉
    Teidän kotinne harmonia muotoutuu uuden ja vanhan yhdistelmästä. Niin on meilläkin, vaikka erityylisesti. Kerroksellisuus ja itselle merkitykselliset esineet, huonekalut ja tekstiilit ovat kiehtoneet minua nuoruudesta asti. Moni kaluste kodissamme on kulkenut jo pitkän taipaleen matkassamme. Kun tuota salin piironkia olen ihaillut jo alle kouluikäisenä isosetämme ja rouvansa kauniissa kodissa niin kyllä tuo tunneside on vankalla perustalla tai isoäidin Singer, jolla opettelin ompelemaan ja sain äidin miltei pyörtymään tuikattuani etusormeni neulan alle. Olenkin vitsaillut saaneeni ompelupistoksen tuolloin. Miehen kotoa tulleet kalusteet ovat yhtä tärkeitä varsinkin, kun niiden elvytys meille sopiviksi on taitavien käsien tuotosta. Vanhat tuolit nitisevät ja natisevat, mikä ei minua haittaa.
    Aivan kuin Annukka, minäkin olen miettinyt, mitä Suomen kaunein koti raati tokaisisi meille tullessaan ja mihin me sijoittaisimme punaisen maton. Millaisen kuvan kotimme luo meistä asukkaista? Rohkeutta vastata kyllä kutsuun ei vielä löytynyt.
    Kiitos postauksesi tuli tunne, että josko tästä koronakurimuksesta toettuani, voisi tehdä joitain pieniä mullistuksia ja muutoksia tyyliin huonekaluvalssia letkeiden sävelten siivittämänä.
    Maarit, sinun teksteistäsi jää inspiroitunut tunnelma ajatuksiin! Sydämellisin terveisin Tuija

  9. Tiia

    Kaikkea aivan ihanaa ja täydellistä on tämä postaus pullollaan. Jäin oikein tuijottamaan pidempään teidän kodin aarteita ja rakastan sitä miten kodissa on kerroksia: vanhaa, uutta, perittyä, kirpparilöytöjä jne. Sulla on täydellinen maku.

    Ja oh my, Elloksen vintagekokoelma on aivan mieletön! Kiitos vinkistä. <3

    Kivaa viikonloppua. <3

Leave a Reply