Silver linings – omat valonhetkeni juuri nyt

“Every cloud has a silver lining, meaning that there’s hope or
something good to be found in every bad situation”

On hyvä aamu, kun takana on kunnolla tai edes jotenkuten nukuttu yö. Onneksi unet ovat parantuneet selvästi sen jälkeen, kun aloitin tai oikeastaan jatkoin kesästä meressä uintia. Tärkeä asia on se, että yhdistän siihen reippaan ja riittävän pitkän kävelylenkin. Normaali matka on 5-6 km, mutta vireystaso vaihtelee ja matkan pituuskin sen mukaan. Nousen yleensä suhteellisen pirteänä ja mietin jo aamusta mitä päivällä puuhastelen, sillä kodin ulkopuolisia menoja on nykyään harvakseltaan.

Puhun eniten puhelimessa äitini kanssa. Lähes päivittäin soitamme jostain asiasta tai vaikkei asiaa niin olisikaan. Siitä tuli tapa koronan alkaessa keväällä; soitimme kyllä muutenkin usein, mutta kun ei voinut tavata, puhelimitse pidettävästä yhteydenpidosta tuli entistä tärkeämpää. Käymme läpi mitä ollaan kokkaamassa tai mitä ollaan syöty ja monesti saan hyviä vinkkejä äidiltäkin, joka on edelleen niin aktiivinen myös siinä suhteessa. Päivän tärkein kysymys on aina ‘kävitkö uimassa’ 🙂

On aika alkaa miettimään joulua. Tätä outoa joulua, jota varjostaa musta pilvi, mutta joka siitä huolimatta on edessä reilun parinkymmenen päivän kuluttua. Jos mitään yllättävää ei tapahdu, kokoonnumme pienellä porukalla täällä meillä, vain ydinperheen kesken. Olemme jo sopineet, että jokainen pitää 10 vrk ‘karanteenin’ ennen joulua. Emme mene ravintolaan, leffaan, mihinkään missä ylipäätänsä kokoonnutaan vain huvin vuoksi. Kaupassa tietenkin käydään, mutta nekin voidaan hoitaa sellaisina aikoina, jolloin muuta porukkaa ei ole. Itse aamuvirkkuna saatan mennä kauppaan valmiin listan kanssa jo aamulla 8 maissa, eikä silloin ole ruuhkaa. 

Jouluun liittyy ruoka ja menu aiotaan miettiä lähipäivinä äidin, siskon ja tyttären kanssa. Siitä jaetaan sitten jokaiselle sopivaa valmistamista. Jokaisessa perhekunnassa sattuu olemaan onneksi ruokaihmisiä, joten ruokien tekemisen jakaminen sujuu hyvin ja kaikki tekevätkin niitä mielellään. Tämä on tärkeä osa jouluun valmistautumisessa – ja voitte kuvitella miten suuri apu emännälle! On ihanaa selailla lehtiä ja tutkia uusia kirjoja, ja etsiä uutta tarjottavaa joulupöytään. Ja tämä perinteinen yhteinen suunnitteluilta on parasta joulun tunnelmaan virittäytymistä.

Selviän pimeydestä… – vai selviänkö? Välillä tuntuu, kuten eilen ja tänään, ettei tee yhtään mieli lähteä ulos, vaikka tiedän että nyt juuri pitäisikin mennä. Harmaus, vesisade ja loska sitovat takamuksen vain tiiviimmin nojatuoliin ja keksin kaikenlaista tekemistä sisällä välttääkseni ulosmenon. 
Muutamat ulkovalot piristävät mieltä ja tuovat hivenen enemmän valoa mieleenkin. Pidämme sisällä valoja kaikissa huoneissa, niin että koti näyttää asutulta ja kotoisalta eikä ole pimeitä nurkkia. Pullaa on aina kaapissa pieniä kahvihetkiä varten. Aamulla ruokapöydällä palaa kynttilä. 
Kun on pari päivää kökkinyt sisällä, ulkoilma vetää taas takuulla puoleensa ja tuo hyvän mielen tullessaan. 

Nämä tekevät päivästäni hyvän. Puuhastelen yleensä kotona päivittäin jonkin kotityön merkeissä. Olen tehnyt myös to do -listoja, kuten olen niin monesti täälläkin kirjoittanut ja se auttaa jäsentämään tekemisiä, eikä pääse unohtumaan ne ikävätkään hommat. Omalla kohdalla tämä on toiminut tosi hyvin eikä aiheuta stressiä – päinvastoin. Puuhastelu on mukavaa ja lopputulos palkitsee, kun saa jonkun laatikon sisukset järjestykseen.
Jos on valoa riittävästi, saatan alkaa kuvaamaan blogikuvia tuleviin juttuihin, mikä on ihanaa ja energisoivaaa. Että tämä kirjoittaminen saattaakin olla edelleenkin niin kivaa ja inspiroivaa. Ja kun on tehnyt jotain mukavaa, sen jälkeen voi vaikka pestä vessat. Pesukonekin saattaa pyöriä siinä välissä.
Aina välillä juodaan pullakahvit.
Ehkä se tärkein asia on tämä vapaus. Vapaus tehdä vihdoinkin niitä asioita, mitkä kokee mielekkääksi. Puuhastella tai lukea kirjaa sohvalla pötkötellen, mielialan mukaan.

Hemmottelen itseäni monilla asioilla. Ne ovat myös monesti hyvin pieniä asioita, arkisia asioita. Kahvihetki tulee nyt ensimmäisenä mieleen ja nykyään se on usein kotona, mutta olen tavannut ystäviäni muutamia kertoja kahvilassakin ja pyrimme valitsemaan sellaiset paikat ja ajankohdan, missä on mahdollisimman turvallista.
Lakkaan kynnet huolella, niin piristävää! Teen kasvohoidon heti aamusta tai hoidan jalat illalla telkkaria katsoessa – ei ole kantapäissä kuivuutta, kun muistaa rasvailla säännöllisesti. 
Saatan paistaa kaksi joulutorttua kerrallaan, koska päivän vanhat eivät vaan ole yhtä hyviä.
Olen ostanut kauniita sisustus- ja ruokakirjoja ja osan saanut tutustumiskappaleina ja niiden lukeminen ja katseleminen on mitä parhainta hemmottelua.
 

Ruoka on elämässäni valoa tuova asia. Kokkaaminen ei todellakaan aina innosta minuakaan, mutta pääsääntöisesti nautin siitä. Teen usein muutaman päivän suunnitelman ja hankin ainekset niihin, sen jälkeen teen ruoan siitä mitä kaapista löytyy. Ruoka tuo iloa senkin vuoksi, että selkäytimeen on syöpynyt terveellinen syöminen siinä määrin, ettei sitä oikeastaan enää tarvitse miettiä, siitä on tullut rutiini.

Käsillä tekeminen rentouttaa ja tuo hyvän mielen. Tänä syksynä tartuin neulepuikkoihin lähes 30 vuoden jälkeen – en ole tosiaankaan neulonut mitään sen jälkeen kun lapset olivat vauvoja. Kanervanvärisestä langasta syntyy pehmoinen myssy ja jos tämä malli istuu hyvin, lisää on tulossa. En ollut käyttänyt myöskään pyöröpuikkoja koskaan, joten sekin oli opeteltava. Hitaasti hyvää tulee, mutta todellisuudessa työ joutuu nopeasti isoilla puikoilla, jos keskittyy neulomiseen.

Suunnittelen Itsenäisyyspäiväksi jotain juhlavampaa syötävää, koska ei tule Linnan juhliakaan tänä vuonna. Mies tilasi alkuruoaksi valkosipuliset katkitset Gambas Pil-Pil’it aiempina syksyinä tehtyjen matkojen muistoksi, joten niitä hän tulee saamaan ja pääruoaksi sitten jotain kevyttä.

Voimabiisi on tietenkin Herra Ylpön Leipää, lämpöö, lempee. Se on ehdottomasti paras tämän kauden tulkinnoista – tai sitten vain oma mieliala on sellainen, että se kolahti. En tiennyt Ylpöstä mitään ennen Vain elämää -ohjelmaa ja hänhän on mitä lumoavin esiintyjä. Tähän on lisättävä vielä, etten pidä rockista yhtään, mutta hänestä on tullut esiin myös toisenlainen tulkitsija, joka kolahti. Ja ne silmät!