Aina se on mielessä – ruoka. Niin täällä mökilläkin. Ruoanlaitto on päivän kohokohta ja ruokien miettiminen on mukavaa puuhaa, kun siihen on hyvin aikaa. Emme kokkaa monimutkaisesti, mutta halutaan syödä noin pääsääntöisesti hyvin, kevyesti ja terveellisesti.
Meillä on ollut aika työntäyteinen sessio tällä kertaa, sillä edessä on kiukaan vaihto. Valmistauduttiin tulevaan projektiin tyhjentämällä sauna kiuasta myöten, pesin ja putsasin sen pieteetillä ja maalasin lattian mustaksi. Se oli melko hikistä hommaa, sillä aurinko on porottanut mukavasti ja lämpötila on muistuttanut lähes saunaa; ainakin siltä tuntui kun konttasin verkkarit jalassa siellä lattialla. Sortsit nimittäin unohtuivat kotiin.
 |
| Himosilakat |
Muuten päivät on kuluneet erilaisissa pihahommissa. Haravointia ja yrttipenkin putsausta. Vielä ei ole kovin kummoisia kotimaisia satoherkkuja saatavilla, kotvan joutuu odottelemaan. Kaupassa oli tosin jo pieniä uusia kaalipalleroita, olikin varsin makeaa ja siitä tuli rapsakka coleslaw. Uusia (ruotsalaisia) perunoita on syöty joka päivä. Yhtenä päivänä keitin niitä, mutta taas tuli todistettua että ruotsalaiset versiot ovat aika vetisiä. Vai enkö vain hallitse keittämistä…? Pari kertaa olen kypsentänyt ne kokonaisina uunissa, oliiviöljyn ja valkosipulin kera ja ne olivat ihania!
Mutta kalaa on saatu ihan sopivasti – ei liian vähän eikä liian paljon. Tänään mies savusti verkolla pyytämiään ahvenia. Hän on varsinainen täsmäkalastaja, sillä ekalla kerralla tuli kolme ahventa, jotka grillattiin kokonaisina ja tänä aamuna taas kolme – nyt savustettiin. Just sopiva annos kahdelle eikä tarvitse laittaa pakkaseen. Nyt hän on narraamassa haukia. Jos sellainen saataisiin, siitä tehtäisiin Välimerikarvialaista haukea eli fileinä grillattuna ja valkosipuliöljyllä aateloituna.
 |
| Coleslaw |
Paikallisia savusilakoita on myös syöty ruisleivän päällä enkä ole kaivannut leivälle juustoa ollenkaan ja ihan hyvin jatkuu kolesterolin alentamiskamppis. Toivon mukaan myös tulokset ovat sen mukaisia. Tein myös himosilakoita ja ne maistuivat perunoiden kyytipoikana, mutta myös leivällä. (niiden ohje on täällä).
Kerran pyöräytettiin myös hampurilaisia, ihan naudanpihvin kera. Löysin huikean hyvän ohjeen Liemessä Jennin blogista, ohje löytyy tämän linkin takaa. Niihin tuli aurajuustoa ja olisi kuulunut makeutta antamaan myös karamellisoidut persikat, mutta niitä ei nyt tullut, vaan balsamico-sokerimarinoituja punasipuleita. Paahdoin lisäksi pannulla parsaa, kun Merikarvian S-Marketissa oli niin pulskan ja tuoreen näköisiä nippuja. Tuo valkoinen kastike on kermaviiliä, mihin on murustettu Auraa ja makeutettu hunajalla. Ihan mielettömän hyvää!
Lady of The Mess
Täällä myös on yritetty ruokavaliolla kolesterolia hallita – mutta vuoden tauon jälkeen taivuin myös lääkkeisiin, sillä sen verran on noita geenirasitteita, etten uskalla uhmata lääkäriä. Mutta katsellaan, miten kauan taas tämä puhti kestää;)
Ihania mökkipäiviä teille!
Maarit / Sopusointuja
Nämä ovat vähän hankalia asioita ja kuten sanoit lääkäriäkään ei oikein uskalla uhmata näissä asioissa. Se onkin ollut hämmentävää, kun olen kuullut että näillä minunkin arvoillani on määrätty lääkitys joillekin ja joillekin ei. Sukurasitus on minullakin, molempien vanhempien puolelta ja näköjään iän myötä arvot vain kohavat vuosi vuodelta.
Lämpöistä viikkoa sinulle!
Outi Krimou/Outi's life
Minä yhdellä tapaa tykkään kuumista ilmoista, koska silloin tekee mieli syödä kevyemmin. Tänään iltaruokana onkin salaattia. Olen seonnut tummien rypäleiden ja fetajuuston yhdistelmästä, nam!
Ihanaa tiistaita sinulle Maarit <3
Maarit / Sopusointuja
Oi tuo kuulostaa niin hyvältä, makeaa rypälettä ja suolaista fetaa – on varmasti ihanaa salaatin seassa! Herkullisesti voi
syödä vaikka syökin kevyemmin.
Mukavaa loppuviikkoa Outi – toivon mukaan nämä lämmöt jatkuisivat <3
Anonyymi
Olen seurannut blogiasi mielenkiintoisena tuosta kolesteroliaiheesta (toki muutenkin). Itselläni oli kolesteroliarvot liki kuutta, kun kävin perusverikokeissa. Ajattelin ottaa tämän asian ihan vakavasti, kun ikäkin juuri ylitti kuusikymppiä. Olen mielestäni elänyt ja syönyt melko terveellisesti, paljon muutoksia en tarvinnut…mutta nyt olen 2,5 kuukauden aikana syönyt runsaasti kauraa monessa muodossa…leipä, tuorepuuro jne. Ja myös vähentänyt suklaan syöntiä, mikä ihana paha paheeni…tummaa suklaata kyllä nautin pieninä makupaloina. Eilen kävin uudestaan mittauttamassa koleteroliarvot ja ilokseni ne olivat tippuneet alle viiden ja suositustasolle. Sukurasitusta on sydänjutuista ja jos tällä kauran lisäämisellä saa pysymään arvot kohtuullisina, niin se jäi nyt pysyvästi ruokavaliooni. Tsemppiä kaikille tämän asian kanssa kamppaiveville. T. Pirkko
Maarit / Sopusointuja
Kiitos paljon Pirkko että jaoit oman kokemuksesi tänne. 🙂 Näitäkin asioita seurataan blogissani tarkkaan, vaikka lukijat eivät kommentoi niin ahkeraan. Saan silti viestejä ja kommentteja myös Instagramin puolelle, mikä on niin ilahduttavaa.
Tämä on aihe, mikä on meillä monella huolenaiheena. Ja että kauralla ilmeisesti olisi ollut näin positiivinen vaikutus, on aivan mahtavaa. Kaura on hot juuri nyt ja sitä saa vaikka missä muodossa vaikka tietysti juuri hiutaleet ovat käsitttelemättömiä ja siksi parhaita.
Mietin juuri, että olen itse siirtynyt kahvimaidossa kokonaan kauraan – tämä siis muiden muutosten lisäksi. Saa nähdä miten arvoilleni käy, kirjoittelen sitten aikanaan jutun kun olen käynyt seurannassa.
Tsemppiä sinullekin ja mukavia toukokuun päiviä!
Maarit