Kauneus ja hyvinvointi

Pohdintaa vaihdevuosien painonhallinnasta

3 Comments

  1. Annukka

    Koitin viikonlopun aikana miettiä, miten pystyisin kommentoimaan tätä itsellenikin tärkeää aihetta lyhyesti, ettet kyllästy pitkiin viesteihini, mutta ei mahda onnistua, koska tartuin heti ensimmäiseen lauseeseen, joka on täsmälleen samoin myös omalla kohdallani.
    Tämä siis: “Sillä on kokonaisuuden suhteen merkitystä, mitä syömme joka päivä. En kieltäydy herkuistakaan, mutten syö päivittäin jälkiruokia, karkkia tai muuta – onneksi olen enemmän suolaisen ystävä.”

    Taisin olla vähän päälle kolmekymppinen, kun totesin, että minä ja sokeri ja/tai valkoiset jauhot & hiiva ei vaan kertakaikkiaan sovita yhteen. Pulla tai pullo siideriä turvotti vatsan välittömästi ja olo oli pitkään tukala. Silloin päätin, että jotain on asialle tehtävä ja lueskelin mm. Paula Heinosen suolistokirjan (Paulasta tuli heti idolini) ja tutustuin hiivasyndrooma-nimiseen oireyhtymään, joka silloin oli pinnalla.

    Otin tavaksi aloittaa aamun lasillisella sokeroimatonta greippimehua (jonka olen sittemmin vaihtanut lasilliseen yön yli seissyttä vettä, johon puristan puolikkaan sitruunan mehun), vaihdoin jugurtit luonnonjugurtteihin (mieluiten luomuun) ja hedelmät puolukoihin ja karpaloihin. Perunat jätin pois kokonaan, koska niistä ei tuntunut olevan itselleni mitään hyötyä nälän pois pitämisessä. Samoin valkoiset väsyttävät pastat vaihdoin täysjyviin.
    En valehtele yhtään, jos sanon, että varmaan viikossa opin makeasta niin totaalisesti pois, että kun koitin paremman puutteessa syödä tavallisen sokeroidun jugrtin, se ihan takertui kurkkuun, kun sokeri poltteli.

    Sen koommin en ole makeita kaivannut. Mutta jos joskus tekee mieli (esim justiin sen tekemäsi puolukkapiirakan kaltaista herkkua), niin syön. Enkä muutenkaan kiellä itseltäni mitään ,vaan syön mitä huvittaa. Useimmiten kun huvittaa syödä nimenomaan terveellisiä juttuja. Ja pala tai korkeintaan pari tummaa suklaata riittää erittäin mainiosti, jos tekee jotain sen kaltaista mieli. Tavallista “suklaata” en edes pysty syömään, koska on mielessäni vaan köntti kovaa rasvaa ja sokeria, joita en omalla kohdallani miellä herkuiksi, vaan tulee paha olo melkeinpä pelkästä ajatuksesta. Että sikäli olen tosiaan onnekas, että makea ei luontaisesti edes maistu.

    Ja onni on varmaan myös se, että kroppa ihan huutaa liikuntaa, kun päivän istuu tai seisoo töissä. Samoin kuin raitista ilmaa.
    Jos joskus (työmatkoilla lähinnä) on pakotettu olemaan sisätiloissa vaikka vaan yhden kokonaisen päivän, tulee huono olo. Ja siihen jos yhdistää vielä epäsäännöllisen ruokarytmin ja sen, että on syötävä justiin sitä kokouspullaa tai mätettävä valkosipulikermaperunoita ja pihviä, kun muuta ei ole tarjolla, niin paha olo useiksi päiviksi on taattu.

    Liikunta on kesällä ollut varsin yksipuolista golfkentällä liikkumista. Toki siellä on tullut käveltyä useita satoja kilometrejä, vaihtelevasti ylä ja alamäkeen ja toki se itse pelaaminenkin jonkinlaista kokovartaloliikuntaa on, mutta lihaskuntotreenistä se ei käy. Ja niin pirullista kuin se onkin, kilpajuoksu lihaskadon kanssa olisi tässä iässä välttämätöntä, ettei rasva lopulta valtaa koko kroppaa. Omalla kohdallani sen määrä on 15 vuodessa liki tuplaantunut elämäntavoista huolimatta ja on jo aikalailla suositusten ylärajoilla, vaikka painan 61 kiloa. Se tuntuu epäreilulta. Joskin viskeraalisen rasvan määrä on ihan ok ja se on sentään hyvä asia, josta koitan pitää kiinni.

    Toivoisin niin, että terveellistä jokapäiväistä syömistä (niitä satunnaisia herkkuja kaihtamatta) ja liikuntaa ajateltaisiin useammin nimenomaan oman terveyden kannalta, eikä miellettäisi, että aina on kyse jostain pakonomaisesta laihduttamisesta. Aika usein olen saanut kuulla kysymyksen siitä, olenko “jollain ihme dieetillä”, kun en muiden mukana syö leivoksia tai juo kermavaahtokahveja. Onneksi tutut ihmiset tietää, että satun vaan tykkäämään enemmän parsakaalista kuin pullasta (no toki kahvin kanssa vähän huono yhdistelmä :)).
    Ja ajattelen niin, että oma keho on sen verran arvokas ja itselle tärkeä, että ansaitsee hyvää ravintoa ja liikettä.

    Jotenkin tässä on kai vähän samanlaisesta asiasta kyse kuin siivouksessa. Jos kotona on sopiva (hallittava) määrä tavaraa, on paikat helppo pitää järjestyksessä, eikä aina tarvi aloittaa suursiivousta kerta toisensa jälkeen alusta. (Tässä tosin olen ollut viime aikoina huonompi kuin syömisissä, kun koti on ollut ulkoilmakesän ajan kokolailla heitteillä).

    Ja vielä. Koska itse elän parhaillaan mystisesti kohonneiden maksa-arvojen ja lukuisien verikokeiden keskellä, olen ahminut tietoa maksan toiminnasta ja siitä, kuinka elintärkeä asia sen hyvinvointi ja siitä huolehtiminen on. On ihan uskomatonta, mihin kaikkeen se vaikuttaa ja toivoisin niin, että sekin olisi asia, jota tuotaisiin enemmän esille, ettei oltaisi siinä uskossa, että vaikka maksa-arvot olisi viiterajoissa, se ei välttämättä ole koko totuus. Ja ennenkaikkea, että maksan hyvinvointiin voi itse vaikuttaa ihan justiin näillä samoilla keinoilla eli ruokavaliolla ja liikunnalla ja välttää monet maksaa rasittavat “turhat” lääkkeet (turhalla tarkoitetaan tässä lääkkeitä, joita syödään itse aiheutettuihin ongelmiin, ei tietenkään mitään elämän kannalta välttämättömiä lääkityksiä), joista aiheutuu lisää riskejä.
    (Jos kiinnostaa, niin ihan hitsin mielenkiintoinen ja kansantajuisesti kirjoitettu kirja, jota luen parhaillaan on Marja Ruutin kirjoittama “Terve Maksa. Avain hyvinvointiin”. Lämmin suositus sille. Siellä on asiaa myös kolesterolista ja maininta rosaceastakin).

    Huhhuh. Siinä se lyhyt kommentti nyt oli ja vielä jäi paljon sanomatta :). Kiitos ja anteeksi Maarit <3

  2. Maarit

    Kiitos ihana Annukka! Sun kommenteissa on aina niin paljon asiaa ja ajattelemisen aihetta, että saat kirjoittaa ‘suusi puhtaaksi’ ja uskon että lukijatkin ammentavat näistä tärkeää tietoa. Pidän siitäkin, että sulla on jalat maassa etkä ole niuho näissä asioissa.

    Tämän aihepiirin asiat kuuluvat niihin, joihin voi itse vaikuttaa. Mutta sitä ihmettelen miksi on niin vaikea tehdä korjausliikkeitä, vaikka tiedostaa hyvin esimerkiksi sokerin haitalliset puolet. Jogurttiasia, mikä otit esille, on hyvä esimerkki. Meillä on miehen toiveesta siirrytty luonnonjogurttiin; hän on kokenut ne aina aiemmin piimäksi, jota inhoaa. Mutta sitten eräällä reissulla oli aamiaisella tarjolla tätä ja hän laittoi kokeeksi siihen päälle pähkinäsekoitusta, hunajaa ja marjoja – ja jäi sille tielle (nyt on joka aamuinen rutiini). Mulle maistuu rahkat, raejuustot ja muut maustamattomina hyvin, ja nyt kun ei ole vuosikausiin syönyt maustettuja jogurtteja, ne tuntuu todella makeilta, eikä pysty enää syömään niitä.

    Paljastan yhden paheeni syömiseen liittyen, josta on tullut varsin häiritsevä. Nyt mökkiraksaprojektin tässä vaiheessa, kun ollaan jo varsin pitkällä, mutta on monia haastavia ja päätöksentekoa vaativia kohtia (joista itse vastuussa ekaa kertaa), on iskenyt makeanhimo. Olin Puuilon kassalla viime viikolla ja äkkäsin laatikollisen Brunbergin mansikkasuukkoja. En miettinyt sekuntiakaan kun laatikko oli jo kärryssä, enkä toista sekuntia, kun olin syönyt kuusi. Heti autoon päästyäni. Eilen illalla juteltiin miehen kanssa tästä, ja mun kohdalla on niin etten kaipaa makeaa ellei sitä ole kotona, mutta syön jos niitä on. Sen sijaan vaikkapa kahvilassa otan aina suolaista, joten toivoa paremmasta on.

    Lihastreeni on avainasia kun ikää tulee lisää, mutta sulla tulee liikuntaa muuten valtava määrä kävelystä, mikä on todettu tutkimustenkin perusteella erinomaiseksi liikuntamuodoksi. Pääasia että tekee jotain. En halua olla tulevina vuosina hiljaa ja vaivaisesti köpöttelevä mummo, ja pyrin tekemään asioita ehkäistäkseni sen. Vielä on matkaa, mutta maanantaina alkaa kuntosali… 🙂

    Tartuin toimeen ja googlasin tätä kirjaa ja se on loppu, mutta Kiertsin verkkokaupasta löytyi ja nyt odotellaan!

    Kiitos Annukka <3

  3. Tuija

    Maarit, esimerkillisen sopusointuinen on ruokavaliosi. Hyvä, että annat inhimillisen ihmisen mallin. Valinnoillaan voi vaikuttaa valtavasti omaan hyvinvointiin. Stressi ja sen myötä kohenneet kortisoliarvot arvelen itselläni aiheuttaneen yhtä sun toista, mikä näkyy ja tuntuu olotilassa. Toiveikkaana suuntaan kohti parempaa vointia tehtyäni uusia, merkittäviä valintoja ja muutoksia arkeeni. Kunhan tämä koronan jälkeinen väsymys hellittää uskon elämään syntyvän vireyttä ja voimaa. Proteiinin määrään on kiinnitettävä huomiota näin pääasiassa kasvisruokavaliota noudattavana. Jätin punaisen lihan yli 20 vuotta sitten vähän turhan radikaaliin tapaan. Tuolloin en tarpeeksi miettinyt sainko kaikkea tarpeellista riittävästi. Kala kuuluu kuitenkin olennaisena osana aterioihimme. Tyttären vegaaniresepteissä on maukkaita vaihtoehtoja. Ravitsemusterapeutin kanssa olen inventoinut ruokavaliotani, joka vaikutti siinä vaiheessa oivalliselta.
    Vinkkaamasi Lidlin marenkiherkku on niin tujua tavaraa, että siitä riittää syömistä usealle kerralle. Onneksi minulle maistuu ennemmin ruusukaali, lehtikaali tai parsakaali kuin karamellit.
    Lokakuisin sateenlotinaterveisin! Tuija

Leave a Reply