Piha syyskesällä ja tunnustus

Kesän vaihtuessa elokuuhun päätin vain yhtäkkiä, että nyt hommaan hortensiat ja ostin kolme erilaista, jotka sain vihdoin tänään kaikki istutettua. Sanon vihdoin siksi, että jouduin poistamaan sitkeää nurmikkoa kahden alta, ja se kävi kyllä vähintäänkin työstä. Miten ihanalta ne näyttävät jo nyt. Tuntuu kuin koko piha olisi herännyt uuteen kukoistukseen. Miten ihmeessä en ole aiemmin hankkinut niitä, pohdin tänäänkin.
 
Olen tänä kesänä tehnyt valtavasti puutarhatöitä vanhempieni pikkumökillä, ehkä se sama moodi on jatkunut sitten kotona ja siitä inspiroituneena innostuin laittamaan täälläkin paikat kuntoon. Esimerkiksi oltiin eilenkin äidin kanssa siellä kolmisen tuntia muokkailemassa kukkapenkkejä ja kun pääsin kotiin, jatkoin hommaa täällä ja sain viimeisenkin hortensian maahan. Siellä pikkumökillä on menossa kukkapenkkien vähentämisprojekti, koska isot kukkapenkit ovat liian työläitä. 

Muutamia ruukuissa kukkivia kesäkukkia on vielä jäljellä ja niitä hoidan aktiivisesti lannoittamalla edelleen ja nyppimällä kuihtuneet lehdet ja kukat pois. Tämä vaaleanpunainen Pirkka-hortensia korvasi jo kuihtuneen, keväällä hankitun hortensian, ja siirsin sen sisäänkäynnin viereen. Saatan laittaa sen maahan syksyllä, vaikka tiedän etteivät nämä ruukkuversiot välttämättä talvehdi. On sekin parempi kuin heittää se roskikseen. 

Tämän annansilmä-murattiruukun toin mökiltä tänne muurin päälle ‘lainaan’ – en muistanutkaan miten kaunis ja herkkä kukka tuo annansilmä on. Se vaan roskaa aika lailla ja vaatii päivittäistä kuivien nyppimistä.

Orvokit olivat kesällä aivan kuolemankielissä kuivuudesta ja sitten taisivat saada liikaa vettäkin jossain vaiheessa. Sitä karsittiin silloin reippaasti ja nyt olen nppinyt kaikki kukkineet ja nipsaissut siemenkodat pois, ja näin kivasti se loistaa edelleen.

Terassin päädyn laatikoissa on jalopelargoniaa ja se on kyllä ollut pettymys. Se näytti kukkakaupassa hienolta, mutta sen kukinnot ovat pieniä ja hentoja, ja niitä on todella vaikea nyppiä sillä mukana lähtee helposti viereisetkin kukat. En tykkää tästä niin paljoa että laittaisin sitä uudelleen eli taas jatkuu sen kestävän, kukkivan ja kauniin kukan metsästäminen, joka viihtyisi laatikossa. Olisko teillä vinkkejä tähän? Paikka on etelään eli aurinkoinen, mutta myös tuulinen.

Kiviröykkiön päällä kasvaa hienosti monennlaisia kivikkokasveja, joista suurimman osan olen tuonut pikkumökiltä. 

Nämä korkeissa ruukuissa pelargonioiden kanssa olevat isolehtiset muratit on niitä, mitkä pidin maljakoissa talven yli. Eli laitoin muutaman oksan kukkamaljakkoon ja vaihdoin vettä silloin tällöin. Ulkomuratit eivät kestä sisällä kokemukseni mukaan, mutta maljakossa ne selviävät lähes poikkeuksetta erinomaisesti. Nyt ulkona ne ovat juurtuneet monista kohdista ja kasvaneet todella reheviksi.
Kirjoitin muuten tästä aiheesta tässä jutussa sekä täällä, jos haluat lukea lisää.

Ja sitten se tunnustus. Sitä ei taida moni tietääkään, että kaiken kauneuden, sisustamisen, kosmetiikan ja ihanien vaatteiden ohella intohimoni on myös kompostin hoitaminen. Meillä on kompostit sekä kotona että mökillä, johon keräämme kaikki haravointijätteet ja muut pihalta tulevat eloperäiset roskat. Tässä on kottikärryllinen muhevaa multaa menossa hortensioiden juurille. Tulee jotenkin valtava onnentunne kun näkee mitä on saanut aikaiseksi. 
Olen monesti miettinyt, että puutarha-ala olisi voinut olla toinen ammattinikin. Nyt onneksi saan tehdä sitä niin paljon kuin haluan.

Pienillä muutoksilla sain mielestäni paljon aikaan. Tämän enempää mitään isoa tuskin teemme, koska on nuo mökitkin hoidettavana. Koska hortensioiden lehdet tulevat melko myöhään, laitan niiden alle vielä sipulikukkia vehreyttämään ja tuomaan varhaiskeväistä kukkailoa. En voi puhua silti väri-ilottelusta, sillä kelpuutan vain valkoisia tai vaaleanpunaisia, korkeintaan ripauksen sinistä.

Maarit