Me olemme vähän huonoja juhlijoita. Siis sellaisia, joiden täytyy aina pakosta juhlia juhannukset, vaput ja uudetvuodet. Kun mietin elämäämme taaksepäin, niin tuli mieleen vaikka kuinka monia hetkiä jolloin olemme olleet kotona ihan vain kahdestaan. Siihen ei ole mitään sen kummempaa syytäkään, viihdymme kotona kokaten, olemme vähän laiskoja juhlijoita, joskus aikoinaan työväsymys saattoi painaa niin ettei jaksanut ajatellakaan juhlimista saati lähtemistä.
Mutta eilen jaksettiin, tosin rauhallisesti. Meillä oli ystäväpariskunta yökylässä, sillä he lähtivät tänään aikaisin aamulla mieheni kanssa hiihtoreissulle Italiaan. Minua ei ole suinkaan hylätty tänne; olen vain niin huono ja epävarma laskija että en pysy muiden perässä eikä ole rohkeutta lähteä Alpeille. Minulle sopii loivat pitkät yllätyksettömät mäet, hih. Kaikilla kolmella on hiihdonopettajan tausta, vauhti kovaa ja offareillakin seikkaillaan. Minuakin on kyllä opetettu ja rohkaistu tällä porukalla monen monta kertaa, mutta taitaa olla korvien välissä se rohkeuden puute.
Nyt on pakko kertoa hauska juttu tähän lasketteluun liittyen. Olimme aikoinaan Espanjassa Sierra Nevadassa hiihtämässä ja mieheni oli suunnitellut, että menemme sitten kihloihin siellä korkeimmalla huipulla. Oli kova ja kylmä tuuli, vuoret vaikuttivat hirveän korkeilta (vaikkei siellä olekaan) enkä uskaltanut lähteä edes sille huipulle vievään hiihtohissiin. Hän ei maininnut sitten kuitenkaan suunnitelmistaan mitään, minä jäin laskemaan helppoja rinteitä ja mies meni huipulle, yksin. Kun lähdimme sitten majapaikkaamme Nerjan lähellä olevaan pieneen kylään, hän kertoi nauraen suunnitelmastaan. No, kihlaus onnistui siellä rannallakin!
Täällä jatkui ruoan suhteen bistromeininki ja pyöräytin eilen vieraille pellillisen pizzaa. Kun teen pizzaa, teen aina samanlaisen. Se on suolaista ja maukasta – salami/aurajuusto/ananas/jalopeno/valkosipuli ryyditettynä marinoiduilla oliiveilla ja rucolalla. Jälkiruoaksi ja vastapainoksi suolaiselle leivoin 12 minuutin syntisen hyvän suklaakakun. Sen ohje on ollut täällä blogissa, ja resepti löytyy täältä.
Ilta oli mukava ja minullehan sopii paremmin kuin hyvin aikainen nukkumaanmeno. Kävimme sentään ampumassa yhden hulppean raketinkin. Eli kaikki uudenvuoden elementit olivat kasassa ja saimme osaltamme vaihdettua vuoden uuteen.
Tänään aamu valkeni, kuten viime aikoina niin moni muukin aamu, sateentuhruisena ja harmaana. Tein silti kävelylenkin aamupäivällä ja otin tuon kuvan tästä lähisillalta. Kaunista oli vaikka värimaailma olikin niin harmaan utuinen. Ja ilma oli ihanan happiraikas hengittää.
En ole tehnyt nytkään uudenvuoden lupauksia – jatkan arkeani ja elämääni samaan malliin kuin viime vuonnakin. Huolehdin omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani liikunnalla, ulkoilulla, terveellisellä ruoalla ja riittävällä omalla ajalla. Tapaan ystäviäni, pidän heihin yhteyttä aktiivisesti ja vietän aikaani läheisteni kanssa. Ihan tavallisia asioita, mutta niin tärkeitä – ja sellaisia, joista on huomattava huolehtia. Mutta kaikkea ihan rennosti ja positiivisella mielellä.
Yksi elämäni tärkeistä asioista on tämä blogin kirjoittaminen. Se tuo valtavasti iloa ja energiaa elämääni ja on tuonut monia uusia hienoja tuttavuuksia. On kertakaikkisen ihana kirjoittaa ja tuottaa juttuja. Ja mieltäni ilahduttaa suuresti se, että niin moni on löytänyt tiensä tänne ja että saan teiltä niin kaunista ja kannustavaa palautetta. Tästä on tullut merkittävä osa omaa elämääni – teidän kanssanne.
Lämmin kiitos kaikille lukijoilleni – jatketaan yhdessä matkaa tänäkin vuonna! ❤️
Maarit
Marita
Ihanaa ja valoisaa uutta vuotta 2019 sinulle ja blogille!
Maarit / Sopusointuja
Kiitos Marita – toivotan sinullekin kaikkea hyvää tälle alkaneelle vuodelle!
tuulanneli
Ihania uuden vuoden aaton tunnelmia. Me olemme kanssa usein viettäneet uudet vuodet ihan kahdestaan juuri hektisten työkiireitten takia. Olemme muutaman kerran olleet ystävien kanssa juhlimassa ja lähteneet ensimmäisenä juhlista pois väsymyksen takia. Joulu ja välipäivät ovat vaan niin kiireisiä kaupan alalla.
Olen kanssa ollut muutaman kerran Alpeilla laskettelemassa ja minulle kanssa mäet olivat vähän liian isoja. Jalat olivat totaalisesti hapoilla päivien jälkeen. Maisemat ovat kuitenkin hulppeat!
Kivaa alkanutta uutta vuotta sinulle 🙂
Maarit / Sopusointuja
Pitään juhliminen verottaa aina seuraavaa ja jopa seuraavaakin päivää – eli ei se lepoa tue 🙂
Juuri niitä Alppien maisemia kaipaankin niin kovasti, ja olenkin ehdottanut, että voisimme mennä sellaisena vuodenaikana sinne, että voi vaeltaa niissä maisemissa.
Samoin sinulle Tuula <3
Tuija
Olipa mukava saada jakaa uuden vuoden mietteesi. Meillä oli hiljaista ja rauhaisaa. Ruoka ei vieläkään maistu toipilaalle eli hän tyytyi sosekeittoon ja minä puolestani pyöräytin pannulla nopean kasvishöystön, joka maistui viinilasillisen kera täydelliseltä.
Teillä on herttainen kihlamuisto. Alpit ovat tulleet tutuiksi ikuisuus sitten interrail -matkalla kauheassa ukkosmyrskyssä, kun salamat sinkoilivat vuorlta toiselle ja me hytisimme läpimärässä teltassa ensin käveltyämme väärään suuntaan puoli tuntia. Siinä me punnitsimme, että tuleeko meille yhteistä elämää. Tulihan tuo.
Onnenkipunoita alkaneeseen vuoteen blogiystäväni! Halauksin Tuija
Maarit / Sopusointuja
Tuo tauti on oikea vihulainen – ja se kuvotus kun saattaa kestää päiviä. No, saattaa lähteä kilo-pari jos on tarvetta sellaiselle. Pikaista paranemista toipilaalle!
Ihana muisto ja juuri tuollaiset sattumukset auttavat niitä jäämään paremmin muistilokeroihin. Kun blogiasi seuraa, niin taisi tulla vielä ihan kivakin yhteinen elämä 🙂
Kiitos Tuija samoin, on ollut ihana tutustua – vaikkakin somen välityksellä <3
Lady of The Mess
Tunnelmallisia kuvia – ja vaikka tänä aamuna vannoin, että nyt on herkuteltu tarpeeksi, on pakko käydä tuo kakun resepti kopsaamassa. Ihan vaan pahan päivän varalle;)
Onnellista ja hyvää uutta vuotta sinulle ja läheisillesi, Maarit <3
Maarit / Sopusointuja
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, mutta veikkaan, että jäät koukkuun… 🙂
Kiitos paljon Lady – samoin sinulle <3
Tuuli x Lumo Lifestyle
Onnekasta, energistä vuotta 2019.
Kihlajaismuisto toi omani mieleen; kihlautuminen siirtyi kuukaudella kun olin juuri kriittisellä hetkellä vinkaissut olon olevan huono. Olimme Puolan ja Baltian matkalla ja sairastunut kampylobakteerista. Mies kertoi vasta kun kotona kosi kun olin parin viikon sairastelusta toipunut.
Maarit / Sopusointuja
Hih! Siinä olisi voinut käydä niinkin pahimmassa tapauksessa, että hihkaisusi olisi ymmärretty väärin… Kiva muisto silti ja on jäänyt varmasti erikoisena tapahtumana mieleen.
Kiitos samoin Tuuli! <3
KastehelmiB
Upeaa uutta vuotta ja kiitos menneen vuoden kirjoituksistasi. Blogissasi on kiva käydä vierailulla. Pizzalla mekin aloitimme uuden vuoden ja hyvin rauhallisesti kaksistaan. Koti ja kotona puuhastelu on minullekin tärkeää, en välitä juhlimisesta. Samoin luonto ja kävelyretket uusissa paikoissa (niitä löytyy aina). Toivon tältä vuodelta, että aikaa löytyisi enemmän omiin puuhiin. Upeita, tunnelmallisia kuvia olet ottanut.
Maarit / Sopusointuja
Kiitos paljon! Sinun blogisi kuuluu myös suosikkilukemistooni – kiinnostavia aiheita, ihanasti jalat maassa kirjoitettu tyyli ja upeat kuvat. Tuo oman ajan järjestäminen on jatkuva haaste, muistan sen niin työelämän ajoilta. Iltaisin oli aina niin väsynyt, että piti levätä hetken ja sitten jo ilta olikin pitkällä.
Toivon sinulle ideoita ja ajatuksia miettiä, miten saat järjestettyä enemmän omaa aikaa <3
Celia C / good to be home
Hi-hii, taas jotain yhteistä. Me ollaan myös huonoja juhlijoita/ valvojia. Tavallisesti olemme kaksistaan uutena vuotena ja käymme katsomassa lasten ilotulituksen klo 18 (!), sen jälkeen syömme ja kilistämme ja sitten ajoissa nukkumaan. Tänä vuonna ystäväpariskunta oli meillä, muuten oli sama ohjelma 😉
Yhteistä on myös tuo innottomuus lasketteluun – mies on aivan eri tasoa, tosin vanhemmiten ei ole enää ollut innokas hänkään. Kihlauksenne rannalla kuulosti siis korvaani paljon paremmalta kuin korkealla vuorella…
En myöskään ole lupauksien perään vaan samalla hyväksi havaitulla linjalla jatketaan.
Onnekasta uutta vuotta toivottaen, C
Maarit / Sopusointuja
No todellakin! Meillä tosin on niin, että mies kyllä jaksaa valvoa – ja valvookin kun ollaan jossain. Mutta onneksi kaikki ystävät tuntevat minut eikä tarvitse nolostella asian kanssa. Itse asiassa silloin jaksan valvoa paremmin, kun vaikkapa pelataan jotain tai jos otan väliunet, heh.
Rauhallisin elein uuteen vuoteen – tuttuja polkuja kulkien. Onnea ja iloa <3
Maikku / Mansikoitajavaahtokarkkeja
Sama täällä, valvominen on vuosi vuodelta vaikeampaa ja mukavuudenhalu menee juhlimisen edelle, useimmiten.
Onnea uuteen vuoteen Maarit ♥
Maarit / Sopusointuja
Näin se menee, onneksi voi tehdä tässä iässä sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä.
Kiitos samoin sinulle <3