Kohta alkaa olla käsillä se hetki, jolloin on aika vaihtaa mullat ja laittaa pistokkaita kasvamaan, mikäli on jo ehtinut juurruttaa niitä. Se on täälläkin edessä, mutta kerron kuitenkin ensin mitä tapahtui jättipeikonlehdelle.
Se oli marraskuinen siivouspäivä, kun siirsin tätä valtavaksi kasvanutta peikonlehteä ja se vain ykskaks kellahti kumolleen. Pari oksaa meni poikki siinä rytäkässä, muttei peikonlehti niistä ole yleensä moksiskaan. Oman kokemukseni mukaan se kestää hyvin kolhujakin. Se kävi selväksi, että ruukku oli sille liian pieni ja väärän muotoinen, koska se kellahti kukan painosta niin helposti.
Otin sitten miehen avuksi ja siirryttiin pihalle irrottamaan kasvia ruukusta.
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2022/02/IMG_20211115_145019-3-1024x1024.jpg)
Ruukun irrottaminen ei sujunutkaan sitten ihan mallikkaasti. Juuret olivat kiertyneet monelle mutkalle altakasteluruukun välipohjan molemmille puolille eikä auttanut muu kuin leikata koko homma veitsellä irti. Todella tiheä juuripaakku jäi kiinni kasviin ja juurten mehevät päät lähtivät. Kyllä hirvitti katsoa miten se jouduttiin laittamaan palasiksi, mutta tästä on nyt kolmisen kuukautta ja se on edelleen elossa! Vaihdoin sille uuden isomman altakasteluruukun ja lisäsin tuoretta multaa pinnalle ja reunoille. Tässä istutusvaiheessa pitää kuulemma kaataa vettä jonkun verran suoraan multaan, sillä juuret eivät kykene toimimaan heti eikä vedenotto altapäin välttämättä onnistu.
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2022/02/IMG_20211115_131635_edit_165187071174792-2-1024x768.jpg)
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2022/02/IMG_20211115_131737_edit_165177898552398-2-937x1024.jpg)
Leikkelin siitä pari isoa oksaa ja ne ovat edelleen vedessä kasvattamassa riittävän isoja juuria istuttamista varten. Parin viikon kuluttua on sitten istuttamisen aika. Katselin tässä yhtenä päivänä tarkemmin juurtuvien varsia ja siellä on monta heleän vihreää oksan tai lehden alkua jo tulossa – kyllä tästäkin kasvaa hieno yksilö. On syytä kasvaakin, sillä lapsilla ei oikein ole onnea peikonlehtien kanssa ja saattaapi olla, että tämä lähtee jomman kumman kotiin.
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2022/02/IMG_20211115_144804_165409166636737_edit_175660800501319-1024x927.jpg)
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2022/02/IMG_20220123_111743-1024x1024.jpg)
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2022/02/IMG_20211115_144952_edit_165970801657485-1-1024x802.jpg)
Monet valittavat etteivät saa peikonlehteä kasvamaan, mutta kun se selviää näinkin kovasta kohtalosta, se ei ole mielestäni ollenkaan vaativa kasvi. Usein liika kastelu on pahinta mitä voi viherkasville tehdä, kuivahtamisesta silloin tällöin ne sen sijaan pitävät.
On se vain ihanaa, että on kevät tulossa ja se tietää aina viherpeukalolle uutta mietittävää!
Kirjoitin aiemmin peikonlehden jakamisesta leikkaamalla ja juttu löytyy täältä: Näin jaat peikonlehden.
Mukavaa viikonloppua!
Maarit
Jasmin
Mun mies rakastaa kans peikonlehtiä ja aina kun näkee isoja muilla niin on että millonhan se minun kasvaa, toinen on niin hurahtanut viherkasveihin….
Minä sen sijaan sain kaktuksenkin kuolemaan, eli ei oo mua varten nää hommat 😀
Kaunis blogi!?
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Maarit
Onnea kasvatukseen ja sehän on ihanaa että miehesi on viherpeukalo 🙂
Outi Krimou
On kyllä upean näköinen peikonlehti sinulla. Ihan mielettömät juuret. Itse olen peikonlehdestä haaveillut, mutta vielä ei ole tullut hankittua. Olen onneton kasvien kanssa ja olenkin suht onnellinen, että kolme viherkasvia olen nyt pidemmän aikaa saanut pysymään elossa 🙂
Ihanaa sunnuntaita sinulle Maarit <3
Maarit
Sopivasti vettä ja sopivasti kuivahtamista välillä – niin yksinkertaista 🙂 Toivotaan pitkää ikää viherkasveillesi ja nyt kun on kevätkin tulossa, saavat enemmän valoakin.
Aurinkoista päivää Outi! <3
Marja
Kiva kun olit laittanut postauksen peikonlehdestä. Mulla on nimittäin lähiviikkoina tarkoitus vaihtaa mun nykyinen peikonlehti uuteen, isompaan ruukkuun. Mun peikko voi hyvin. Se on nyt noin 80 cm korkea ruukkuineen ja metrin levyinen leveimmältä kohdalta. Olen sumuttanut sitä joka toinen päivä ja tunnustelen multaa aina tarkkaan milloin on kastelun aika. Mua hieman jännittää peikon siirtäminen uuteen ruukkuun. Mutta jos sun peikonlehti voi hyvin kaikesta “kaatuilusta” huolimatta niin kai mäkin uskallan.
Maarit
Hyvin uskallat, se ei näköjään vähästä suutu. Kastele hyvin ennen irrottamista, niin lähtee paremmin pois ruukusta ja vain pari-kolme cm isompaa ruukkua suositellaan yleensä, ettei kasvata turhaan liikaa juuristoa.
Onnea ruukunvaihtoon!
Celia C/ good to be home
Yyh, tämä oli hyvä muistutus siihen, että mun pitäis tehdä jotain meidän oliivipuulle ja kilpipiilealle, kun ne nyt yllätys-yllätys ovat vielä hengissä. Niin, että kiitosta vaan tästä 🙂
Kevättä odotellaan!!
Maarit
Kilpipiileaa on vaikea siirtää, kun sen lehtivarret napsahtaa niin nopeasti poikki. Tein viimeksi niin, että kiepautin talouspaperia kasvin ympärille, niin säilyivät suojassa mullanvaihdossa…
Ihanan punainen taivaanranta, toivotaan kirkkaampaa päivää kuin eilinen – aurinkoista keskiviikkoa!
Seijahannele
Komea peikonlehti ja kiva kirjoitus! Olen kanssasi samaa mieltä: peikonlehti on helppo ja kiitollinen kasvatettava. Mutta kyllä minun(kin) tyttäreni onnistuu saamaan sen hengiltä 🙂
Maarit
Kiitos Seijahannele 🙂 Niinpä, kuten monet muutkin viherkasvit, se ei vaadi mitään erityistä ja olen vankasti sitä mieltä että liika kastelu on monelle se pahin tuohoaja. Muistan tapauksen yhdeltä syksyltä, kun oltiin kuukausi lomalla ja poika kävi kastelemassa kukat. Meidän iso sutipuumme oli aivan litimärkä ja se kerta kaikkiaan mätäni siitä liikakastelusta ja menehtyi.
Peikonlehden multakin on välillä aivan pölisevän kuiva, mutta niin se kastelun jälkeen aina virkoaa entiseen loistoonsa.
Mukavaa viherkevättä sinulle!