Yleinen

Miltä tuntui olla lapsi

Miltä tuntui olla lapsi

18 Comments

  1. JonnaH.

    Ihanaa, et teit tän. Juurikin sarjan rikkaus on se, että kirjoittajat on eläneet eri aikoina, joten näitä on tosi kiehtova lukea, mitä minäkin vuosikymmenenä on tehty tai mikä on ollut tapana. 🙂

    Aurinkoista tiistaita.

    1. Maarit / Sopusointuja

      Tätä oli kyllä aivan ihana kirjoittaa ja kiitos sulle tästä mahtavasata juttuvinkistä <3
      Ihanaa viikkoa, yritetään olla kaatumatta!

  2. Marita

    Sinun muistoihin oli helppo samaistua, sillä olen itsekin 60-luvun lapsi. Voi tuota jakkupukua pienen ihmsen päällä :). Meillekin siskon kanssa teetettiin kaikki vaatteet ompelijalla ja kyllä ne olivatkin hienoja ja laadukkaita kun nyt ajattelee. Samoin auton takapenkillä keikkuminen on yksi hauskimmista kesälomamuistoista. Täytyy vielä lisätä että olit kyllä kaunis jo lapsena!

    1. Maarit / Sopusointuja

      Silloin ei ollut edes kauppoja mistä ostaa vaatteita, korkeintaan jotain käytännöllistä, sukkia, alusvaatteita ym. Meillä äiti ja täti ovat olleet ahkeria ompelijoita ja he pitivät lapset aina hyvin puettuina 🙂 Sieltä varmasti on itsellekin periytynyt kiinnostus vaatteisiin.
      Kyllä me saatiin tehdä monenlaisia asioita mistä nykyajan lapset eivät voi uneksiakaan tai edes kuvitella. Niin kuuliaisesti pienet istuvat turvavöissä nykyään, onhan heidät sidottu niihin jo ensimmäisellä automatkalla laitokselta kotiin.
      Mukavia muistoja tulee mieleen, kun tämmöisiä kirjoittaa 🙂

  3. Outi Krimou/Outi's life

    Olipa ihana postaus! Nappasin tämän nyt mukaan blogiini. Aivan ihania nuo sinun lapsuuden kuvat Maarit <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kävinkin lukemassa ja kommentoimassakin kivaa juttuasi; eikös vain ollutkin kiva muistella vanhoja asioita <3

  4. Tuija

    Kiitos Maarit! Olipa nostalgista sukeltaa lapsuutesi muistoihin. Tänään juuri kirjoittelin Äiti -Kerro minulle tarinasi -kirjaan monenlaista vähän tähän tapaan tyttärelleni talletettavaksi. Tämä postaus on inspiroiva. Jätän tuon muhimaan. Sinusta on ihania kuvia. Vaatetyylissä on jotakin samaa kuin omassani 60 -luvun lopun pikkutyttönä. Minä sainkin nuorimpien tätieni vanhoja asuja, mikä selittänee asiaa. Äitini ompeli miltei kaikki vaatteeni lapsuudessa ja koulusta kotiin tullessa tuoksui tuoreet sämpylät, jotka maistuivat kaakaon kanssa, kun oli tarponut nelisen kilometriä linja-autolta kotiin kylätietä. Iltaterveisin Tuija

    1. Maarit / Sopusointuja

      Tämä oli todellakin nostalgista muisteloa ja niin paljon tuli kaikkea muutakin mieleen vanhoja kuvia katsellessa kuin mitä tänne on kirjattu. Joten jos yhtään siltä tuntuu, tartu vaan haasteeseen.
      Nykyään ei lapset kävelisi tuollaisia matkoja, eikä heidän edes annettaisikaan. Muistan hyvin kun olin lapsena mummolassa, koululaiset hiihtivät yli 5 km:n matkoja autotien penkalla kouluun. Oli pilkkopimeääkin, koska katuvalot olivat mitä olivat. Saman matkan me kävelimme mummon kanssa kylälle kauppaan silloin kun ei saatu tuotettua kenelläkään naapurilla ostoksia. Oli se varsin rankkaa, mutta arvostan sitä että on sellainen kokemus – osaa arvostaa monia asioita aivan eri lailla.
      Tiistaiterkuin Maarit

  5. Sigrid Klede

    Dear Maarit, such a wonderful post. It was wonderful to immerse yourself in your memories and of course memories also emerged in me. Thanks a lot for this.
    I send greetings and a big hug
    Sigrid

    1. Maarit / Sopusointuja

      Dear Sigrid, thank you so much. These memories along this post were so important especially now. Seeking and looking at those pictures brought up also many nice happenings from childhood and made me think that I should show more pictures to my grandchildred too.
      I wish you a nice week with hugs,
      Maarit

  6. Marja T

    Kiva toi sun lapsuusmuistopostaus. Mukava että sulla on säilynyt valokuvia ja lehtileikekin. Huippu toi sun kirjoittama kirje leikkimökin rakentamisohjeista. Tyylikäs myös tuo jakkupuku. Ei ole nykypäivän taaperoilla sellaisia. Mun lapsuusperheellä oli myös pikku-Fiat, "Fiat viissatanen" 60-luvun lopulla. Ei silloin ollut turvavöitä. Myöhemmin mun isä teki itse pikkuveljelle turvaistuimen. Se oli pehmustettu ja muistan, että päällimmäisenä oli sinistä vakosamettikangasta. Oikeaoppisesti selkä menosuuntaan pikkuveli matkusti autossa. Fiatilla köröteltiin mökille Päijät-Hämeeseen. Silloin matka kesti tuplaten mitä nyt koska Pulkkilanharjulla oli lossi. Ja tottakai "suolaa, suolaa, enemmän suolaa" muistetaan. Lapsena keräsin kiiltokuvia ja postimerkkejä. Sittemmin on keräyskohteet muuttuneet. Oli mullakin avain kaulassa kun kirmasin pihalla leikeissä. Mukavaa pakkaspäivää sulle Maarit.

    1. Maarit / Sopusointuja

      Voi ihme, että isäsi teki turvaistuimen itse! Mutta eihän siihen aikaan niitä tosiaankaan ollut, joten olitte kyllä edelläkävijöitä.
      Meillä ei ole kovin paljoa kuvia – tai miten sen nyt ajattelee. Nykyään kun kuvataan niin valtavasti, mutta onneksi on lähes joka kehitysvaiheesta edes jotain. Ihan vauvakuvat on kyllä aika epäskarppeja ja kuvakoko niin pieni, ettei meinaa nähdäkään.
      Aika samantyylisiä asioita on ollut ympärillämme 🙂
      Jääsateesta huolimatta kivaa viikkoa sinulle!

  7. Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia

    Ihana postaus! Oli mukava lukea lapsuudestasi. Minä keräsin lapsena myös kiiltokuvia. Kiltsut olivat ihania ❤ Minun lapsuuden toiveammatti oli mainospiirtäjä. Mistä ihmeestä sen tuohon maailman aikaan edes keksinkään! Hyvää viikonloppua sinulle!

    1. Maarit / Sopusointuja

      Tosiaan niitä kutsuttiin kiltsuiksi, oikein naurattaa! Sanos muuta, ei silloin ainakaan meilläpäin puhuttu juuri mainoksista saati että sellainen olisi oikein ammatti.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

  8. KastehelmiB

    Ihania lapsuusmuistoja, joista tunnistan monta omasta lapsuudestani. Voi miten maailma on muuttunut. Elämä oli paljon yksinkertaisempaa. Lapset ja lapsenlapset ihmettelevät, kun kerron lapsuusajoista. Sain vuosi sitten kauniin kirjan ”isoäiti kerro minulle”, johon on tarkoitus kirjoittaa tarinoita minun lapsuudesta. Kirja annetaan takaisin sen antajalle, kun hän on aikuinen. Kauniita talvipäiviä sinulle.

    1. Maarit / Sopusointuja

      Mietin aina itse että voiko maailma muuttua nykylapsille niin radikaalisti kuin meillä… Lapsena ei ollut edes televisiota ja mitä kaikkea nyt onkaan teknologian alueella. Ja kaikki muu!
      Kiitos kirjavinkistä; pitääkin hankkia se pikimmiten, voisin jopa saada kirjoitettua siihen jotain kun olen alkuun päässyt 🙂
      Mukavaa talviviikkoa ja kävellään varovasti tuolla hirveän liukkaassa kelissä!

  9. Unknown

    Ihana postaus! Äitini oli taitava ompelija ja muistan, että menin ekaluokalle vaaleansinisessä liivihameessa. Kuplavolkkarimme matkustajanpuoleinen etuistuin oli otettu kokonaan pois. Iso koiramme matkusti siinä paikalla. Äidin kanssa istuimme takapenkillä eikä ollut turvavöistä tietoakaan. Koulussa noustiin seisomaan pulpettien viereen, kun opettaja tuli luokkaan. Ja istua sai, kun hän antoi luvan (vakavalla käskyllä: "Istukaa!"). Ja suolaa, suolaa, enemmän suolaa! 🙂

    1. Maarit / Sopusointuja

      Ihana kuulla, kiitos paljon! Voin nähdä silmissäni koiran istuvan matkustajan paikalla ja pään kääntyvän puolelta toiselle, kun se katseli maisemia tärkeän näköisenä :))
      Aivan! Ja koulusta muistan myös sen, että viitattiin kun ope kysyi jotain ja kun sai sitten luvan vastata, noustiin seisomaan ja kerrottiin asia. Kyllä meillä on ollut kova kuri!

Leave a Reply