Mistähän tämä Meidän kodin sisustuksen top 5 -haaste on lähtenyt liikkeelle, sitä en tiedä, mutta itse törmäsin tähän kivaan juttuaiheeseen Good to be home -blogissa ja Celia C:n kirjoittaman lämminhenkisen ja kodikkaan jutun löydät täältä.
Tällaiset haasteet ovat oivia juttujen aiheita, niitä on ihanaa lukea ja hauska kirjoittaa. Edellinen ja ensimmäinen oma haastekirjoitukseni on tammikuulta ‘3 hyvää asiaa’, joka oli hyvä tapa kertoa omasta persoonastakin vähän enemmän. (Uusille lukijoille: juttu löytyy täältä).
Näissä haastejutuissa, mitä olen lukenut, on kerrottu paljon sisustuksen yksityiskohdista, mutta kun aloin itse miettimään tätä aihetta, niin en voinut olla sivuuttamatta itse taloa. Rakasta kotiamme, josta emme 14 vuoden asumisen jälkeenkään muuttaisi yhtään mitään.
En keksinyt itse sisustuksesta sellaisia yksityiskohtia, mitkä olisin pystynyt listaamaan sellaisenaan. Niinpä TOP 5 -aiheiksi tulivat nämä: talo / valo / tila / tiiliseinä / varasto.
Koti on kokonaisuus, yhtä ilman toista ei ole.
1. Talo (ja tarina)
Alue Espoossa kasvoi sakeaa metsää, kun tarvoimme puiden keskellä lumisena talvena katsomassa tätä tonttia. Meitä askarrutti puiden paljous ja miten paljon ne päästäisivät valoa tontille ja sisään taloon. Silloin tämä oli ensimmäinen talo tällä mäen nyppylällä ja oli vaikea kuvitella kokonaisuutta. Eikä edes tiedetty, minkälainen tästä pienestä alueesta muodostuisi, sillä tiekin rakennettiin vasta siinä vaiheessa, kun aloitimme projektia. Lyhyt matka keskustaan (n. 20 min autolla), mun työpaikkani sijainti ja meren ja luonnon läheisyys tekivät ostopäätöksestä lopulta helpon. Tässä vaiheessa alkoi juniorin ylipuhuminen näin kauaksi muuttamisesta (Espoon Mankkaalta) ja skootterinkiilto silmissä hän suostui muuttamaan kanssamme tänne korpeen.
Iso terassi on yksi talon parhaita ulkopuolisia ratkaisuja ja kun asiaa mietin näin jälkikäteen, niin se, että sinne on kulku sekä keittiöstä että olohuoneesta, nostaa sen käyttöastetta hirmuisen paljon. Lasitus suojaa tuulelta ja markiisit liialta porotukselta (on sellaisiakin ollut…).
2. (Tärkeintä on) Valo
Jos pitäisi ja pystyisi määrittelemään yhden asian kodissamme, sen tärkeimmän, niin se olisi ilman muuta valo. Se on meille molemmille jokaisen päivän ilo ja eliksiiri. Tuntuu, että täällä sitä on hiukan silloinkin, kun ulkona on harmaata ja pimeää.
Meillä on julkisivun puolella korkeat kapeahkot ikkunat ja kahdet tuplaovet terassille niiden lomassa. Tykkään niiden luomasta kodikkaasta ilmeestä ja myös niiden pesu on vaivatonta. Seppo suunnitteli yläkerran pohjaratkaisun myös siten, että missä tahansa seisot, näet joka puolelta ulos.
Vanhat talonpoikaishuonekalut ovat kulkeneet mukanamme jo vuosikymmeniä ja ne kuuluisivat ilman muuta tähän TOP-joukon jatkeeksi. Niitä on ripoteltuna ympäri asuntoa, mutta niin, ettei koti näytä museolta. Ajan patina ja kerrostumat ovat meille tärkeitä ja ne kertovat lämpimällä läsnäolollaan eletystä elämästämme. En voisi kuvitellakaan tilannetta, että laittaisin vaikkapa muuttohetkellä koko sisustuksen uusiksi tyyliä muuttamalla.
3. Tila
Alakerrassa meillä on miehen työaula, saunatilat, entiset lastenhuoneet ja isot varastotilat. Lastenhuoneista toinen on oma ‘työhuoneeni’ ja toinen toimii vierashuoneena ja milloin minäkin.
Yläkerrassa on makuuhuone, mutta muuten tila on avoin. Elämme aikamoisessa akvaariossa, mutta tässä vieressä on ainoastaan pihaan-ajo viereisille taloille, joten kovin monia silmäpareja ei ole sieltä tiirailemassa sisälle.
Olen aina rakastanut loft-tyyppisiä ratkaisuja ja olemme monesti puhuneetkin, että jos jostain syystä pitäisi rakentaa vielä, tekisimme jotain samantyyppistä uudelleen. Sanoin pitäisi siksi, että oli se sellainen parin vuoden urakka, että ei kiitos enää.
Keittion suunnasta katsottuna olohuone on toisessa päässä.
Olohuonepäädystä aukeaa telkkarinurkkaus. Se piiloutuu näppärästi kulman taakse, vaikka on käytännössä samaa tilaa. Myös telkkari on huomaamaton seinällä ja täällä voi toinen katsoa sitä rauhassa ja häiritsemättä.
Olohuoneesta keittiön suuntaan näkyy tiiliseinän rajaama makkari ja sen vieressä oleva oviaukko johtaa pieneen tilaan, missä on mun vaatekaapit, meikit ja muut päivittäin käytettävät romppeet. Herään aina aikaisemmin ja tämä on kätevä systeemi, koska saan rauhassa ‘mellastaa’ ja pukeutua aamuisin.
4. Tiiliseinä
Vieläkin meitä naurattaa, kun muistelemme rakennusajan vilkkaita keskusteluja Sepon kanssa tästä tiiliseinästä. Hänen mielestään se ei sopinut tyyliin eikä oikein millään lämmennyt tälle. Mutta tämä oli varmaan ainoa asia, mitä olin aina ehdottomasti halunnut kotiini ja mitä ihailin lehtien sivuilla. No, sain kuin sainkin pitää pääni. Tästä on ollut iloa – uskallan sanoa – päivittäin. Miten se tuokaan lämpöä, tunnelmaa ja kodikkuutta.
Vanhat purkutiilet löydettiin sattumalta navetan takaa mökkimatkalla. Saimme ostettua koko läjän sammaloituneita ja likaisia vanhoja tiiliä ja putsasin ne tontilla teräsharjalla ja muilla vempeleillä. Muutamissa lukee vieläkin Porin Tiilitehdas 1963 ja ne on purettu Mieslaulun talolta. Tiilet muuttivat Espooseen ja jatkavat historiaansa täällä.
5. Varasto
Täältä ei ole nyt yhtään kuvia, sorry. Vaikka se onkin yksi tärkeimpiä ratkaisuja ja ennenkaikkea yksi tärkeimmistä päätöksistä talossamme. Siis jättää riittävän iso tila rohkeasti varastointiin. Se on vajaa 30 m² ikkunallinen lämmin varasto, missä on seinällinen varastohyllyä suksien, lautojen, monojen ja muun ärsyttävän tavaran säilytykseen. Sinne johtaa ovi suoraan alakerran aulasta ja on näin integroituna osa tilaa eikä varastokoppi, mihin pitää erikseen mennä.
Pyykkihuolto hoidetaan yhdellä seinustalla ja kuivaajan lisäksi olemme asentaneet pitkän tangon leveän tason päälle, mihin voi ripustaa kaiken sen mitä ei voi laittaa kuivaajaan. Tason päällä voi viikata ja kääriä (ja säilyttää pyykkejä=silityspinoa, kun laiskuus vaivaa). Ompelukone on myös aina valmiustilassa tason päällä.
Siellä on korjattu skootteria ja säilytetty fillareita, kun ollaan pois. Lisäksi siellä on ylimääräinen jääpakastinkaappi, että saadaan säilöttyä talven marjat ja muut.
Mankelikaappikin löytyy välitilasta. No, siitä otin tänään yhden vähän huonon kuvan… Olen piilottanut mankelin näppärästi keskeltä aukeavien kaappien taakse ja samassa kaapissa on vuodevaatteiden ja pyyhkeiden säilytys. Tässä samaisessa tilassa on seinästä kattoon kenkähyllyjä ja pitkä rekki takeille ym. Ei kovin esittelykelpoinen walk-in-closet tila, mutta tärkeä.
Jotta täällä puuhastelukin olisi kivaa, mulla on varastossa vanhat stereot ja kuuntelen usein silittäessäni ihanaa Aki Sirkesaloa.
Tämä juttu Glorian Kotiin tehtiin pari vuotta muuttamisemme jälkeen – ja edelleenkin voimme todeta, että onhan se valo tärkeintä!
Lempeitä unia,
Maarit
Kotilaituri/Kati
Ihana näkökulma asiaan! Loistavasti kuvattu ja suunniteltu, koska olette tehneet kodin, joka kestää aikaa ja elämää <3 Oma top 5 listani pystyi pyörähtämään vain yhdessä tilassa, joten se ei jää tuohon viiteen 😉 Tervetuloa kurkkaamaan listaukseni!
Maarit / Sopusointuja
Kiitos Kati! Menenkin hetimmiten katsomaan sinun ihanan kotisi <3
Pia
Hei Maarit! Valoisa ja ihanan kotoisa koti. Koti josta näkee, että siellä asutaan. Ihanaa pakkaspäivää!
Maarit / Sopusointuja
Voi kiitos Pia! Tämä on ollut varsin muuttumaton vuosikausia, kuten näkyy tuosta lehtijutustakin. Huonekalut tosin seilaavat ahkerasti paikasta toiseen mielialan seilaamisen mukana 🙂
Aurinkoa päivääsi!
Marja T
Teillä on linjakas koti. Valo peilautuu kauniisti eri suunnilta. Kun jokaisella toiminnolla ja tavaralla on oma paikkansa, niin silloin järjestys säilyy. Olen jo pidemmän aikaa kuolaten ihaillut teidän keittiön/makuuhuoneen tiiliseinää. Vanhoissa tiilissä vain on jotain sellaista.
Maarit / Sopusointuja
Kiitti Marja! Se on just noin, pieni hetki kun laittaa tavarat heti omille paikoilleen, mutta iso työ ryhtyä jälkeenpäin raivaamaan.
Valoisaa päivää!
KastehelmiB
Hei, teillä on todella kaunis ja lämminhenkinen koti ja todellakin VALOa. Tuo tiiliseinä on myös persoonallinen ja tuo lämpöä. Aurinkoa päiviisi!
Maarit / Sopusointuja
Hei lämmin kiitos! Tuon tiiliseinän lumo tuskin koskaan laantuu…
Kirkkaita pakkaspäiviä 🙂
Celia C / good to be home
Kiva, kun nappasit haasteen. En tiedä, onko tällaista pyörinyt ennen – keksin sen aivan omasta päästä 😉
Voi, meillähän on näitä yhteisiä juttuja vaikka kuinka paljon. Aivan samanikäiset kodit, aivan samallainen tarina tiilistä, putsauksesta, ylipuhumisesta ja seinästä 😀 Hauskaa!
Mutta se, mikä on teillä ylivertaista on tuo valo!! Meillä on niin paljon pienemmät, sellaiset pohjalaistalojen malliset t-ikkunat. Ei niistä ryösää koskaan tuollaista valoa. Mutta itsepä menin rakastumaan juuri noihin t-mallisiin kotiseuturakkaudesta…
Minulle on tullut GK tuolloin, joten olen varmaan jo silloin törmännyt sinun kotiisi – höh 😉
Maarit / Sopusointuja
Hassua tosiaan nämä yhtäläisyydet! <3
Jokaisessa talossa ja kodissa on oma tunnelmansa eikä niitä voikaan verrata. Itse olen aina rakastanut myös torppatyyppisiä pieni-ikkunaisia kotipesiä, missä on paksut hirsiseinät. Tunnelma on niin tärkeä.
Ihanaa viikonloppua!
Maikku / Mansikoitajavaahtokarkkeja
Niin kaunis valoisa ja tilava koti teillä ♥ Ja tuo tiiliseinä, ihana!!
Maarit / Sopusointuja
Voi kiitos Maiccu!
Aurinkoista pakkasviikonloppua sinulle!
tuulanneli
Todella kaunis ja niin ihanan valoisa.
Tuo tiiliseinä on todella huikea! Vieläkin ihailen kaikkea tuota valoisuutta mikä tulvii ikkunoista!
Aurinkoista loppuviikkoa 🙂
Maarit / Sopusointuja
Lämmin kiitos Tuulanneli <3
Valoa tulvii tänäkin aamuna ja aivan ihana aurinkoinen pakkasviikko takana.
Nautitaan tästä kunnon talvesta – ihanaa viikonloppua sinulle!
Anonyymi
Hei! Olen lueskellut hiihtolomalla urakalla blogiasi ja vanhoja postauksia.Tämä blogisi on vaan niin hyvä, voimaannuttava ja olen saanut monia vinkkejä. Jossain postauksessa oli juttua luottohuiveista, mikä malli sinulla on balmuirin huiveista? Johanna
Maarit / Sopusointuja
Moikka Johanna! Oi, ihanaa että olet viihtynyt täällä myös vanhojen juttujen parissa!
Huivit ovat Balmuirin Helsinki-mallia, kävin mittaamassa pikaisesti ja mitat on: n. 65 x 195 cm. Reunassa on pienet harvat hapsut.
Vanhin niistä alkaa olla jo varmaan kymmenen vuotta vanha ja edelleen käytössä kesät talvet.
Nytkin levitin olkapäille hartioita lämmittämään…
Iloa päivääsi!
Villis
Hurjan kaunista, kodikasta ja valoisaa, tykkään kovasti! Minulla on ollut pitkä tauko kaikkien mukavien (kuitenkin seuraan vain harvoja) blogien seurannassa, sitä vaan joskus ikään kuin tulee "täyteen" ja muu elämä voittaa sillä hetkellä. Nyt olen jo muutaman lukenut ja onneksi avasin sinunkin sivusi, ovat vaan niin ihania! Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat antaa itsestään niin paljon, juuri meille, jotka vain seuraamme ja ihastelemme, kiitos siitä. Instagramissa kyllä seuraan sinua ja sieltä se tarve varmaan lähti avata taas blogisi sivut myös. Sinulla on äärettömän paljon vinkkejä, ei yksin kauneuden hoidosta , vaan hyvin monista elämään ja arkeen liittyvistä asioista.
Kotinne valoisuus on ehdottomasti paras juttu, mutta olet kyllä osannut tehdä sisustuksellisesti kauniit ja kestävät ratkaisut. En myöskään osaisi ajatella kotia upouudella sisustuksella, kerroksellisuus on minulle tärkeää ja tuo pysyvyyttä kotiin. Trendejä on mukava seurata, mutta varmaan myös ikä tekee sen, että ihan kaikkea ei tarvitse laittaa toivelistalle, voi vain katsella toisten kaunista:)
Keittiö on monessa kodissa tärkeä paikka, eikä sitä suotta kutsuta kodin sydämeksi, olet tehnyt siitä kauniin ja mikä ilo joka ikinen aamu nousta aamiaiselle keittiöön, josta löytyy myös silmänruokaa! Sinulla on kaunis viherkasvi keittiön tiiliseinää vasten, pienellä lisäpöydällä. Onko kasvi Silkkimaija ja montako vuotta olet kasvattanut sitä tuohon kokoon?
Mukavia keväisiä päiviä sinulle täältä Keski-Suomesta!
Maarit / Sopusointuja
Huomenta Villis ja lämmin kiitos aivan ihanasta viestistäsi! Tiedätkö, että saatu viesti on aina se paras kiitos tästä kirjoittelusta ja tuo todella hyvän mielen <3 Ja tervetuloa takaisin tänne maailmaani.
Ymmärrän hyvin tuon mainitsemasi puutumisen. Itsellekin tulee välillä aikoja, ettei tule luettua edes seuraamiani blogeja; silloin on myös selvä tarve pysytellä vähän etäämmällä tästä somemaailmasta.
Kukka keittiön pöydällä on tosiaan Silkkimaija. Ostin sen noihin aikoihin, kun olen ottanut juuri nuo kuvat keittiöstä eli arviolta reilu vuosi sitten. Sen lehdet alkoivat tummentua ennen joulua lehti lehdeltä, mikä saattoi johtua heikohkosta kastelusta reissumme aikana. En kuitenkaan saanut sitä enää tokeentumaan millään, vaan kaikki uudetkin lehdenalut, mitkä ilmestyivät keskeltä, saivat heti ruskean reunan. Viime viikolla sitten heitin sen pois ja harmitti kovasti, koska tykkäsin siitä.
Kauniita pakkaspäiviä sinne Keski-Suomeen!
Maarit
Sari/Casa Mimi
Ihastuksen huokauksia teidän talosta ja tuo tiiliseinä on niin makee. Ja terassi ja kaikki 🙂 Ihanaa loppuviikkoa <3
Maarit / Sopusointuja
Lämmin kiitos Sari!
Ajattelen usein, että kun koti on sellainen mihin tullessaan kokee suurta onnen tunnetta, ei vaivaa sellainen asia että pitäisi koko ajan saada muutosta, fiksata, sisustaa, ostaa… Se rauhoittaa kummasti mieltä 🙂
Aurinkoista päivää sinulle!