LA BELLA FIGURA

Kuulin ensimmäisen kerran tämän termin kampaajallani. Juttelemme Rikun kanssa aina kaiken maailman asioista, ja usein jutut kulminoituvat jotenkin tyyli-, kauneus- ja elämäntapa-asioihin siksikin, että molemmilla on pitkä kauneusalan historia. Häneltä opin, että Bella figura on italialainen käsite ja tarkoittaa lyhyesti sanottuna kauneudentajua. Kaiken yli käyvää kauneudentajua, joka pitää sisällään käytöstä, maisemia, ulkoista olemusta, ajatuksia… Kaikkea, mikä antaa ulospäin hyvän vaikutelman.  

Ostan paljon kirjoja kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksesta, ja sieltäpä löysin todellisen aarteen: kirjan, missä pureudutaan hilpeästi italialaisuuteen ja avataan myös bella figuraa tarkemmin.  Kirjan lukeminen on vielä alkumetreillä, mutta sen verran opin jo nyt, että termi kertoo myös miltä asiat näyttävät, ei sitä miten ne ovat… Myös Gloria oli otsikoinut keväisen muotijutun samalla teemalla.  Tästä aiheesta oli siis kirjoitettava, koska törmäsin siihen näin monella suunnalla.

Jos ajatellaan bella figuraa positiivisuuden kautta ilman syvällisempää analysointia, niin olen itse aina katsellut maailmaa herkistyneillä aisteilla: värejä, maisemia, esineitä, ihmisiä.  Tunnistan myös sen, että pysähdyn usein vain haaveilemaan ja aistimaan näkemääni ilman pakottavaa tarvetta ajatella sen enempää.  Annan silmilleni ja mielelleni luvan levätä ja rentoutua hurmaavissa asioissa. 

Tämä näkyy myös ottamissani valokuvissa; kun katselen niitä, niin pysähdyn aina näiden samojen kuvien kohdalla.  Ne ovat usein hyvinkin arkisia, jalkakäytävän kiveyksiä, hautausmaan haravoitu hiekkakäytävä, torin herkkukirjo, lintuparvi hiekkarannalla, valoa, värejä…