Kuka minä olen?

Blogiin on tullut paljon uusia lukijoita ja olen siitä niin onnellinen ja kiitollinen. Se on sykähdyttänyt erityisesti siksi, että nyt puhutaan paljon Instagramin suosion lisääntymisestä ja siitä, että se on vienyt suosiota blogeilta. Ihmiset haluavat lukea nopeasti, katsoa pikaisesti kuvia eikä haluta keskittyä liikaa kiireen keskellä. Tämänkin vuoksi sydämeni pakahtuu ilosta, kun näen, että täällä viihdytään ja kävijämäärät kasvavat.
Olen tietysti pohtinut itsekin tätä muutosta, mutta ajatus on mennyt ohi yhtä nopeasti kuin se putkahti mieleen. Palaan tähän asiaan vielä myöhemmin.

Sain idean tähän Kuka minä olen -juttuun kivasta Tuijan Koti Meidän -blogista ja mietin, että nyt olisi viiden blogivuoden jälkeen aika kertoa välillä itsestäni. Kyllähän te, jotka olette pitkään lukeneet blogiani, tiedätte jo jotain, mutta uusille lukijoille on mukava avata hieman elämäänsä. Päätin silti jo blogia aloittaessani, että haluan säilyttää tietyn yksityisyyden, joten pidän yksityisimmän elämäni blogin ulkopuolella. 

Päätös blogin perustamisesta syntyi jo silloin, kun olin vielä työelämässä, mutta aika ei riittänyt molempiin. Päätin, että se on ensimmäinen hommani, kun jään pois töistä. Ja se olikin yksi parhaimmista päätöksistäni. Niin paljon iloa tämä kirjoittaminen ja koko blogin pitäminen on tuonut tullessaan – puhumattakaan ystävistä ja ihanista ihmisistä, joita se on tuonut mukanaan.

Tiia Koivusalo-blogin Tiia

Tuula Tuula’s Lifestä ja Sari Casa Mimistä

Olin saman työnantajan palveluksessa, kauneuden maailmassa, noin 35 vuotta. Ensimmäiset vuodet Max Factor -meikkisarjan parissa ja sen jälkeen noin 20 vuotta Lumenella tuotemarkkinoinnissa. Suurimman osan työvuosistani elin ja hengitin meikkimaailmaa, olin mukana suunnittelemassa uusia tuotteita, värejä ja konsepteja. Myös näiden vuosien varrelta olevat meikkinimetkin ovat syntyneet mökin laiturilla tai lenkkipolulla. Siksi kirjoitankin niin paljon kauneudesta. On kauneus, muoti ja meikit olleet aina harrastukseni, sillä jo 60-luvun lopulla leikkelin silloin saatavilla olevista lehdistä irti kaikki muoti- ja meikkikuvat ja tein niistä omia leikekirjoja. 

Olen kotoisin Pohjanmaalta. Vanhempani syntyivät Halsualla ja naimisiin mentyään he muuttivat Kokkolaan, jossa minäkin synnyin ja ainoa siskoni syntyi Helsingissä. Olemme asuneet eri paikoissa pääkaupunkiseudulla vuodesta 1962 ja Espooseen jäin itsekin muutettuani kotoa. 
Lapset ovat jo muuttaneet omilleen, mutta asuvat lähellä, joten voimme nähdä usein ja vietämmekin paljon aikaa yhdessä. Yhteisiä synttäreitä juhlitaan vuosittain ja aina on lähisuku koolla. Nyt korona-aikana pöytä on katettu ulos terassille ja tänä keväänä olemme suunnittelemassa yhteisiä synttäreitä vanhempieni mökille heti kun ilmat sallivat. Keväällä koittavat äidin, pojan ja lastenlasten juhlat – pikkutytöt täyttävät 5 ja 9.
Äitini asuu myös tässä lähellä ja kahvittelemme useita kertoja viikossa hänen luonaan. Olemme tehneet viime vuosina yhdessä eri kokoonpanoilla useita hauskoja matkoja, ja Palmasta ja Nizzasta on tullut meille monien muistojen suosikkikohteita.

Nautin hektisen työelämän jälkeen suunnattomasti tästä eläkkeelläolon vapaudesta. Puuhaa on ihan riittämiin ja välillä tuntuu että liikaakin. Se pitää todella paikkansa, että eläkeläisillä on aina kiire. Itseaiheutettua useimmiten, mutta omaan persoonaani sopii kyllä se, että on puuhaa. Se pitää kivasti vireessä eikä luonteelleni sovi sohvan nurkassa istuskelu päivästä toiseen. Laiskottelu ja loikoilu onnistuvat kyllä myös, rakastan lukemista ja aina on jokin kirja meneillään.
Olen myös intohimoinen kokkaaja, panostamme terveellisyyteen ja kaikinpuolin hyvään ruokaan ja pidämme kiinni siitä, että pyrimme syömään miehen kanssa päivittäin yhdessä.
Unelmamme on myös olla vähän pidempiä aikoja reissussa ja muutamana vuotena se on jo toteutunutkin, kun olimme Espanjassa marraskuut.

Elämä soljuu mukavasti ja olen aina ajatellut asiaa niin, että on monia asioita mihin emme voi vaikuttaa. Mutta on myös huomattavan paljon sellaista, mihin voimme. Olen kohdannut elämäni varrella monia ikäviä ja surullisia asioita kuten kaikki, mutta myös paljon onnea ja iloa. Omiin vahvuuksiini kuuluu positiivinen ajattelu, konfliktien välttäminen ja pyrin myös ratkaisemaan ja selvittämään asiat niin etteivät ne jää vaivaamaan. On turhaa kitistä ja valittaa, tai suhtautua negatiivisesti sillä se vain kumuloituu ja heijastuu takuuvarmasti takaisin. On omakin etu, että myös muut kohtelevat hyvin ja siihen voi vaikuttaa paljon omalla käytöksellään.

Itselleni blogin kirjoittaminen on asioiden dokumentoinnin lisäksi mitä suuremmassa määrin myös kanava luovuuteen. Kirjoittaminen on aina koulusta lähtien ollut tärkeää. Ideoita on pyörinyt päässä aina lähes uuvuttavuuteen asti ja on vain niin ihanaa suunnitella uusia juttuaiheita. Aloitin kuvaamisen toden teolla yhtä aikaa blogin kanssa ja siitäkin on muodostunut tärkeä harrastus. Näiden vuoksi en edes ajattele lopettavani blogia, sillä Insta yksinään ei tyydytä sitä suunnittelun, ideoinnin, kirjoittamisen ja kuvaamisen riemua, mitä blogin luominen tuo tullessaan. 

Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, että kannustan kaikkia miettimään hyvissä ajoin harrastuksia ja ylipäätänsä arjen tekemisiä valmiiksi ennen kuin jää eläkkeelle. En nimittäin kokenut koskaan, yhtään sekuntia, että olisin jäänyt tyhjän päälle kuin jäin pois töistä – päinvastoin. Kun ajatus blogista oli jo valmiiksi kytemässä, siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin. Aina on kiinnostavaa tekemistä sen puitteissa. 
Nyt on myös vapaa liikkumaan ja lenkkeilemään oman aikataulun mukaan ja koen tärkeäksi päivittäisen liikkeellelähdön. Itselle parhaita hetkiä ovat aamut ja lähdenkin usein aamiaisen jälkeen ulos.
Mökille Merikarvialle voidaan lähteä silloin kun ilmat sinne kutsuvat.

Olen myös päättänyt, etten ryhdy katkeroituneeksi vanhukseksi – eikä ole syytäkään siihen. Yritän järjestää arkeni ja elämäni niin, että on hyvä ja tyytyväinen olo. Kunnioitamme ja arvostamme mieheni kanssa toisiamme edelleen ja se on parasta mitä voi olla.

Tässä on myös taustaa sille, minkälaisista aiheista kirjoitan täällä – haluan tuoda iloa, inspiraatiota ja kauneutta elämään; jätän elämän syvät pohdinnat heille, jotka osaavat kirjoittaa paremmin niistä.

Kiitos vielä teille kaikille, uusille ja vanhoille lukijoille ja seuraajilleni <3
Tässä on kaksi linkkiä vanhempiin kirjoituksiin, mikäli ne ovat livahtaneet ohitsesi ja kiinnostaa lukea.

Bloggaajaelämä alkoi
Viisi asiaa minusta
Miltä tuntui olla lapsi

Maarit