Mietin vielä illalla, mitä tähän kirjoittaisin, kun viikot tuntuvat olevan niin tapahtumaköyhiä.
Mutta – heräsin aamulla jo kukonlaulun aikaan ja kun avasin radion, sieltä tuli Maaritin Lainaa vain. Voi että! Mieleen tulvahti ihania muistoja, mihin tämä biisi liittyy. Tämä on tyttäreni ja mun yhteinen kappale. Me ollaan itketty monet itkut tämän siivin. Sisällytin sen myös aikoinaan hääpuheeseeni – ja silloinkin itkettiin.
Allaoleva kuva on automatkalta jossain Provencen maaseudulla, en muista enää paikkaa sen tarkemmin. Oli kesä 1986, oli kuuma ja olimme pitkällä automatkalla Ranskassa. Tuon hetken pikku-Lindan kanssa ja sen ihanan Etelä-Ranskan tuoksun muistan edelleen.
Tällähän oli hyvä aloittaa hetkiä viikolta -kooste.
Vaikka on korona, se ei onneksi voi estää meitä nauttimasta jo hyvässä vauhdissa olevasta luonnosta. Pihalla kukkii jo luumupuut ja taas jännitetään montako luumua niihin putkahtaa. Kukkia on yleensä paljon, mutta etenkin toisen puun sato on jäänyt pieneksi. Toiseen on tullut niin hyvin ettei ole muita hedelmiä ostettu. Omenapuun kukat ovat ihan puhkeamaisillaan.
Jälleen katson pihaamme sillä silmällä – olisi suuri polte tehdä siihen remontti. Nurmikot pois ja tilalle vaikka kunttaa, kiveyksiä ja muuta… Se on iso työ, vaatii koneita, suunnittelua ja on hintavaakin. Ehkäpä se onnistuisi, jos esittäisin miehelle konkreettisen kuvasuunnitelman abstraktin valittamisen sijaan…
Viime vuonna sain äidiltä pari kesäkurpitsan taimea ja istutin ne kompostin päälle. Niistä kasvoi valtavan kokoiset lehvästöt ja silloin tein sen virheen että annoin myös kurpitsojen kasvaa liian isoiksi. Nyt – mikäli onnistun kasvattamisessa – valmistetaan ne ruoaksi jo pieninä.
Nyt siis istutin ne siemenistä ja alku ainakin on lupaava. Joskus vuosia sitten alut olivat niin hontelia, että suurin osa katkesi siinä vaiheessa kun koulin ne omiin ruukkuihinsa.
Oletko sinä kasvattanut itse ja miten onnistuit?
Tämä viikko on ollut näköjään sittenkin puuhakas viikko. Olen herännyt aikaisin – monesti liian aikaisin – eikä se ole ollut tahtotila, vaikka tykkäänkin siitä, että on koko pitkä päivä edessä puuhastella kaikenlaista.
Olen pessyt ja sortteerannut jääkaapin (miten sinne voikin kertyä kaikenlaista vaikka olevinaan on niin tarkka?). Myös pino miehen kavennettavia ja lyhennettäviä farkkuja ja muita housuja oli odottanut jo ties kuinka kauan inspiraatiota. Sain hoidettua ne kaikki ja lisäksi lyhentelin omia mekkojani.
 |
| Kuva: Pinterest |
Kun olen istunut ompelukoneen äärellä, niin muukin ompeluinnostus on nostanut päätään ja olen päässyt jo niin pitkälle että olen etsinyt ideoita Pinterestistä hameisiin, kasseihin… Palaan näihin erikseen, jos asiat edistyvät. Tässä on kuitenkin yksi kuva, mikä innosti näihin ompeluhommiin. Ihastuin tuohon hameen kuosiin ja siihen, miten se on yhdistetty raitapaitaan.
Kaapista löytyy yksi itseommeltu apinakuvioinen hame – se on lähemmäs 10 vuotta sitten ommeltu. Se on tosin vähän liian leveä ja inasen lyhyt, mutta äkkiäkös sitä kaventaa ja käyttää sen kankaan helman pidentämiseen…
Eihän tämäkään viikko ollut lainkaan tapahtumaköyhä – näinä hetkinä tekemiset ovat vain enimmäkseen arkeen ja kotiin liittyviä.
Nyt ensimmäinen ja ainoa toive olisi, että ilma lämpenisi ja soisi mahdollisuuden viettää aikaa enemmän ulkona. Muutenkin kuin lämpimänä pitävän puuhastelun parissa. Onneksi tulevalla viikolla on parit treffit ystävien kanssa – turvavälikahvien merkeissä.
Mitä teidän viikkoonne on kuulunut? Onko siellä käsityöihmisiä ja mitä on työn alla?
Maarit
Sari/Casa Mimi
Ihana tuo sinun ompelema hame edelleen ❤️. Saisi kyllä ilmat lämmetä, huomaan heti omassa mielialassa kun ei tarkene ulkona. Ja mun ihan ostettu ja esikasvatettu kesäkurpitsa sitten tietenkin paleltui kun olin jo toiveikkaana laittanut maahan…
Outi Krimou/Outi's life
Sinä olet oikea ihmenainen, saat ruoan kasvamaan, suunnittelet puutarhaa ja ompelet vaikka ja mitä. Minä olen virkkaillut vauvan tossuja tässä viime aikoina, tuntuu, että moni saa nyt pikkuisia lisää.
Oikein ihanaa uutta viikkoa sinulle Maarit <3
Suvi C -blogi
Käsityöihmisiä löytyy täältä lisääkin! Olen tämän vuoden puolella tehnyt seitsemän villapaitaa ja viimeisimmän valmistuttua tein päätöksen kesätauosta. Syksyllä sitten taas. Päätös kesti muutaman päivän, ja taas on uusi villapaita työn alla 🙂
Kristallikimaran Minna
Oi, kuulostaa tutulta tuo, että miehet vaativat selkeän suunnitelman, mitä tulee remontteihin ja pihan uudistuksiin��
Kiva kuulla, että olet innostunut ompelemaan �� odotan innolla, mitä olet saanut aikaan��
Annukka
Tein itse saman virheen kesäkurpitsojen kanssa. Ihastelin vaan, kuinka mahtavasti kasvavat, mutta eihän niistä sitten mitään enää voinut tehdä, kun menivät ihan puiseviksi.
Isä kasvatteli kotona (ja kasvattaa edelleen) ihan tavallisia kurpitsoja laittamalla vaan siemenet kompostimultaan ja antamalla kasvaa. Oli vissiin niin palkitsevan helppoa puuhaa, että mulle oli nuoruudessa jo kehittynyt kammo kaikenmaailman kurpitsapikkelsejä kohtaan :). Niitä oli meillä kellari ihan täynnä, eikä ehtinyt koskaan tyhjentyä siihen mennessä, kun isän kurpitsapenkki jo pukkasi uutta satoa. Huuuh. Mutta kesäkurpitsat on ihan eri juttu.
Ihania hamesuunnitelmia sulla! (ja arvelin, että tuossa Pinterestin kuvassa olet sinä itse). Ja pihasuunnitelmia myös. Kuntta on mun suosikkia ja haluaisin sitä myös omalle pihalle, mutta toisaalta meillä alkaa metsä heti tontin reunalta, joten metsänpohjaa löytyy näköetäisyydeltä ja olen päättänyt tyytyä siihen. Meidän tontti on niin toivotonta savimaata, että siinä on tosi vaikea saada kasvamaan mitään (paitsi sammalta..).
Laitan sulle jossain kohtaa niitä smoothiejuttuja.
Marja T
Aivan ihana kuva tuo susta ja sun tyttärestä vuosien takaa. Monesti valokuvat tuovat mieleen jonkin tietyn tilanteen. Sanotaan, että erilaiset tuoksut tuovat eniten mielleyhtymiä. Nyt kun luonto on heräämässä uuteen kesään niin innolla jo odotan vastaleikatun nurmikon tuoksua. Toivottavasti sää lämpenee. Tänäänkin oli aivan tajuttoman kylmä ilma, vaikka aurinko paistoi. Täytyy tunnustaa, että olen käsityö & askarteluihminen. Aina on jokin projekti meneillään. Aiemmin keväällä neuloin kaksi erilaista sohvatyynyjen päällistä paksuista langoista. Pari viikkoa maitten sain valmiiksi tilkkupeiton, joka tulee ystävättären pikkutytölle. Päällystin kaksi puutuolia kukkakankaalla ja kangasta jäi vielä tyynyynkin.Eilen pengoin "keskusvarastoa" ja löysin muutaman kivan puuvillakankaan. Niistä syntyi kaksi tyynyliinaa ja Marimekon Lumimarja-kankaasta sohvatyynyn päällinen.Nyt neulon höyhenenkevyestä langasta leveää sumuroosan väristä huivia. Kivan näköinen toi sun apinahame, Maarit. Pitäisiköhän olla apila? ☺️
KastehelmiB
Ihanan nostalginen kuva sinusta ja tyttärestäsi. Niinhän se on: lainaa vain… koskettavat sanat. Meidän vanha piha oli niin huonossa suunnassa aurinkoon, että siellä ei kasvanut juuri mitään. Nyt aion laittaa kasvulaatikon pihalle. Kesäkurpitsat, tomaatit ja yritit ainakin laitan kasvamaan. Aiemmassa kodissa meillä oli luumupuu (Viktoria), joka teki ihania luumuja ämpärikaupalla. Sellaisesta nytkin unelmoin.
Ompelupuuhat myös kiinnostavat. Nyt siihenkin on varattu sopiva tila. Aion viedä vanhan ompelukoneeni huoltoon, niin ehkä innostus vielä lisääntyy, kun saan koneen kuntoon. Pitkään mietin, että ostan uuden koneen, mutta ehkä vanhasta vielä saadaan käyttökelpoinen. Viime viikolla lyhensin olohuoneen verhot makuuhuoneeseen ja korjasin mankeliliinan. Pari mekkoa odottaa korjausta ompelulaatikossa. Puikot ovat viime aikoina olleet enemmän käytössä. Pieni vaaleanpunainen neulehaalari, sukat ja tumput valmistuivat viime viikolla. Mukavaa loppuviikkoa!
Tiia Koivusalo
Lainaa vaan, saa kyllä olon kovin haikeaksi. <3
Niin kaunis tuo asu, täydellisen smaragdinvihreä paita. <3 Ihana. <3
Pus loppuviikkoon Maarit. <3