Katsoin, että edellinenkin kirjoitus oli ‘hetkiä viikolta’ ja se kertonee siitä, että puuhaa viime päiviin on mahtunut sen verran, että kirjoittaminen on jäänyt väliin. Olen saanut lenkkeilynkin taas parempaan vauhtiin ja olen kierrellyt ahkeraan rantojen raitteja. Vaikka ilma on pääosin ollut ankea, on maisemassa silti upeita monotonisia sävyjä.
Tapasin viikolla paria ystävääni kahvittelun merkeissä. Emme ole kummankaan kanssa nähneet pitkään aikaan, viimeksi keväällä. Aika ei onneksi ole tehnyt hallaa, tuntuu kuin oltaisiin vastikään nähneet. Jaanan olen tuntenut kauan – siitä lähtien, kun poikamme olivat samassa tarhassa, lähes 30 vuotta. Johannaan tutustuin sattumalta Frida Steinerin valokuvauskurssilla. Jaamme ilomme ja surumme, arkipäivän touhut ja reseptit, pohdimme aikuisen naisen tyyliä ja nautimme elämästä kukin omalla tavallamme.
En pidä itseäni mitenkään erityisen sosiaalisena, enkä pidä tärkeänä sitä, että löytäisin itsetarkoituksella uusia kavereita tai ystäviä – niitä tupsahtaa itsestään jos tupsahtaa. Sen huomaa sitten, kenen kanssa juttu luistaa. Ja juttu on ennenkaikkea välitöntä, pyyteetöntä ja molemminpuolista vuorovaikutusta.
Pikkutytöt olivat viikolla mummolassa ja näin saatiin vihdoin askel jouluisampaa somistusta. Kävimme napsaisemassa omalta pihalta pienen männyn, joka oli lähtenyt emopuusta pudonneesta siemenestä kasvamaan kivikkoon. Kovasti tytöt kysyivät, eikö siihen saisi laittaa kaikenlaisia hiluja ja kimalteita, mutta kun selitin heille, että sitten kun/jos laitetaan iso (muovi)kuusi, niin siihen tulee ne muut, he hyväksyivät nämä parit glitterpallot.
Huawei järjesti Finlandia-talolla upean 10-vuotisgaalaillan ja ainakin nämä leidit olivat niin iloisia siitä, että sai ottaa avecin mukaan! Juhlatilan Andy Warholmainen värimaailma oli mielettömän hieno eikä Finlandia-taloa olisi tunnistanut ellei tiennyt. Saimme nauttia aasialaissävytteisistä raikkaan maukkaista ruoista ja huippuesiintyjistä. Oneviolin, Anna Puu ja Elastinen nostivat fiiliksen kattoon. Erityisesti itseeni kolahti Elastinen, jonka musiikista en ole erityisesti pitänyt, mutta hänellä on aivan mielettömän vahva lavakarisma ja sympaattinen tähti sai porukan laulamaan ja tanssimaan.
 |
| Kuva: Pinterest |
Pohdin pitkään laitanko mustan mekon vai housuasun; loppujen lopuksi valitsin jälkimmäisen eli mustan pitkän juhlavan ns takkibleiserin ja mustat kapeat housut ja jalkaan palkkikorkoiset juhlasandaalit. Kävin viikolla kampaajalla ja sain häneltä ohjeet ‘juhlakampauksen’ french twistin, banaaninutturan tekoon. Hiukseni ovat juuri sen pituiset, että sain väkerrettyä ne nutturalle. Olen pitänyt tällaista muutamia kertoja ja tykästynyt kovasti malliin – se on itselläni paljon tyylikkäämpi kuin ponnari. Ja tykkään siitä, kun se on vähän söherö, hiuksia saa tippuilla vapaasti sieltä täältä. Niitä nyt tuppaa tippumaankin, kun sen itse tekee.
Nämä kaikki kuvat olen ottanut Huawei P30 Pro -puhelimellani*. Sen kamera(t) on huippuluokkaa ja nyt on käynyt niin, että olen alkanut kuvaamaan sillä enemmän ja enemmän myös blogiin. Erityisesti ulko-, luonto- ja maisemakuvia, mutta myös paljon muuta. Mulla on käytössä myös Olympus PEN E -PL7 -kamera, mutta kaikissa olosuhteissa, esimerkiksi illalla tai pimeällä, en onnistu sen kanssa riittävän hyvin. Puhelin täydentää kuvaamista kiistattomasti niiltä osin.
Lopuksi vielä perheen 7-vuotiaan viikolla ottama kuva puhelimellani. Hän on supertaitava askartelija, piirtäjä, stailaaja ja kuvaajakin – nyt hän otti tämän ylläolevan kuvan työhuoneestani. Eikös ole aivan ammattitasoinen!
Suurkiitokset Huawein porukalle, että saan tehdä kanssanne yhteistyötä sekä kutsusta näihin upeisiin juhliin.
Lämminhenkistä 3. Adventtia kaikille!
Maarit
*Puhelin saatu / yhteistyö
Minna
Kivat fiilikset välittyy kuvista ja olihan meillä ihana ilta♥️♥️
Maarit / Sopusointuja
Niin oli <3 Noin isoja juhlia on harvoin, ainakin meillä. Edellinen taitaa olla Lumenen 40-vuotisgaala kymmenisen vuotta sitten…
Sari/Casa Mimi
Ihana tuo peilikuva ❤️. Nuo poseeraukset on kyllä aina niin hauskoja ja vielä hauskempaa on, kun joku ikuistaa tuota puuhaa. Kiitos seurasta, on niin ihanaa, että olen saanut tutustua sinuun ❤️
Maarit / Sopusointuja
Olen niin samaa mieltä Sari – on ollut ihan huippua tutustua sinuun <3 Muistan niin sen päivän, kun blogiuntuvikkona nykäisin sua hihasta Tammertukun tilaisuudessa – se oli täysin spontaani juttu, mutta jokin johdatti tekemään niin.
Tartu hetkeen -tyyppiset kuvat on tunnelmiltaan parhaita kun niissä ei todellakaan pönötetä. No, ei taideta pönöttää muutenkaan ;o)
Tiia Koivusalo
Vitsi miten ihanasti meidän kemiat kohtaa noissa kuvissa. Ilta oli wow ja seura myös. <3 Toivottavasti nähdään joulun jälkeen taas pian. <3 Ihanaa joulun aikaa Maarit. <3
Maarit / Sopusointuja
Niissä on niiiiin hyvä fiilis ja hauska ilta näkyy kuvista – ja me ollaan kuin blondisisarukset <3
Kiitos samoin Tiia, toivottavasti saat nauttia leppoisasti joulusta ja ennenkaikkea aluspäivistä! <3
Johanna - Home at beach
On kiva kun tässäkin iässä saa uusia kavereita ja ystäviä; sen vain huomaa heti kun kemiat käy yhteen, eikä sitä niin usein tarvitse nähdä, jutut jatkuu siitä mihin ne jäi viimeksi. Ihanaa kun olet tullut elämääni ja saanut tutustua Sinuun! Ja noi sun kengät – ihanat!
Maarit / Sopusointuja
Se ei ole todellakaan itsestään selvää. Just tänään juteltiin miehen kanssa siitä, että mulla oli paljon suljetumpi ja suppeampi keveripiiri kun olin töissä; ei varmaan silloin jaksanut katsella ympärilleenkään. Tässä iässä on myös armollisempi itselleen ja voi viettää aikaa juuri niiden kanssa, jotka tuovat hyvää mieltä ja energiaa.
Kengät on monta vuotta vanhat, mutta onneksi en ole myynyt niitä! Joskus on sentään järkeä päässä. Ne toimi niin hyvin tuonkin asun kanssa, että taitavat jäädäkin klassikoiksi.