Hetkiä viikolta

Täällä ei oikeastaan tapahdu juuri mitään – ja silti niin paljon. Emme ole tällä reissulla ainakaan vielä tehneet mitään pidempää automatkaa. Ehkä sade ja loputtoman tuntuinen kova tuuli sotkivat tahtomattaan suunnitelmat. Nyt kun aurinko taas porottaa, ei tee mieli lähteäkään minnekään pidemmälle. Emme stressaa, sillä olemme jo aiempina vuosina nähneet niin paljon, että nyt voi vaikka levätä laakereillaan tämän loppuajan. Olen tainnut ansaita tämän ihan lorvailulomanakin. Ja tuntuu, että ne ajat, jolloin piti nähdä ja koluta paikkoja loputtomiin, ovat menneet. Nyt voi nauttia pienestikin.

Lauantai-illan iltakävelyn varrella nappasin tämän kuvan Plaza del Carmenilta. Jouluvaloja ei ole vielä sytytetty, mutta koristeet on jo valmiina. Pieni kirkko on niin idyllinen ja kaunis.

Tämän paikan parasta antia on ranta ja meri – rantakatua riittää kilometritolkulla ja se on ihanteellinen lenkkeilyyn myös siksi, että kynnys lähteä liikkeelle on matala – meren tuoksu, aurinko ja fiilis houkuttelevat. Asumme Torreblancan alueella ja kävelemme usein rantaa pitkin itään Carvajalin suuntaan, koska siellä ei juuri ole porukkaa. Lähdimme eilen yhdessä lauantailenkille, sillä mies on usein päivisin golf-kentällä ja minä teen lenkit silloin itsekseni.

Hiekkarannan chirinquitoissa pöhisevät grillit ulkona ja ne houkuttelivat paluumatkalla tuoksullaan lounaalle meidätkin. Joka reissulla pitää syödä ainakin kerran nämä grillatut sardiinit! Rannat olivat tyhjiä (koska talvi), tuttu karvaturriparivaljakko odotteli isäntiään baaritiskiltä, meri kuohui ja kävin kastelemassa meressä lenkkaritkin.

Viikon kohokohta oli tapas- ja viini-ilta mukavien naisten seurassa. Jännää, sillä en ole aiemmin täällä ollessamme tutustunut kehenkään. Nyt tähän johdatti Anne Samppanjaa muovimukista -blogista, johon tutustuin syksyisellä Saarenmaan -reissulla – silloin kävi ilmi, että olemme täällä samaan aikaan ja asummekin ihan lähekkäin. Hän tunsi Gian Matkakuume -blogista ja mukaan liittyivät hänen kaverinsa Riika, taiteilija joka myös opettaa maalausta sekä Ida Idaadelia -blogista. Vaikka ikähaitari oli laaja, meillä riitti juttua – ja ihan kaikesta muusta kuin blogeista, vaikka sattumalta se olikin yhdistävä tekijä. Yhden asian päätin, nimittäin menen Riikan maalauskurssille, kunhan hän tulee Suomeen keväällä.
Olemme testanneet tapaamisissamme eri tyylisiä paikkoja, ja nyt istuimme iltaa nauttien ihania tapaksia hyvin perinteisessä Taberna El Callejon’issa. Kaikki muu sisustuksessa, paitsi nuo härät, oli kohdallaan. Hyvin espanjalaista ja aitoa. Siellä tapakset eivät olleet tyypillisesti lasitiskissä valmiina, vaan ne valmistettiin asiakkaan tilauksen mukaan. Söimme ison mustekalan grillattua lonkeroa (pulpo), gambas pil-pil -rapuja, juustoja, mereneläväpalleroita – ja viiniä, koska Wine Ladyt olivat liikkeellä. Söin pulpoa ensimmäisen kerran, koska olen aina kuvitellut sen olevat sitkeää. Mutta se oli kaikkea muuta, sanoisin, että se muistutti vähän broileria.