Fuerteventura – kiehtovan erilainen

Kuin unimaisema, kuvailisin Fuerteventuran saarta, tai kuumaisema. Kiehtovan erilainen matkakohde joka tapauksessa. Saari sopii matkailijoille, jotka etsivät tietynlaista rauhaa ja verkkaisuutta.
Fuerteventura kuuluu Kanarian saariin ja sijaitsee lähimpänä Afrikan mannerta, tai Lanzarote parinkymmentä kilometriä pohjoisempana taitaa olla vielä hitusen idempänä. Saari on oudoimman näköinen, jossa olen koskaan käynyt. Meidät tänne johdatti miehen leijasurffausharrastus, koska Fuerteventura tunnetaan erilaisia vesiurheilulajeja harrastavien parissa ihanteellisena paikkana – täällä on lämmin läpi vuoden ja tuuleekin yleensä sopivasti. Saarelle tullaan myös golfaamaan ja vaeltamaan. Tammikuiselle lomallemme osui pilvinen viikko, jolloin navakka tuuli teki ilmasta vähän vilakan. Heti kun aurinko tuli esiin, lämpötila muuttuikin helteiseksi. Olimme viime vuonnakin täällä samaan aikaan ja silloin sää suosi paremmin.

Seuraavat kuvat kertovat pähkinänkuoressa tulivuoriperäisen Fuerteventuran ominaisimman luonteen: pehmeähuippuisia vuorijonoja, karua luontoa, kauniita hiekanvärisiä kukkuloita, turkooseja merenlahtia ja vain vähän asutusta.

Otamme aina auton vuokralle koko viikoksi. Silloin on matala kynnys ja helppoa lähteä pistäytymään naapurikylissä, jonne muuten ei käytännössä olisi mahdollista mennä muuta kuin taksilla. Pienen auton vuokra oli viikolta tänä vuonna noin 140 e.

Melia-hotelli – rauhallinen sijainti upean luonnon keskellä

Jos kiteyttäisin ajatukseni hotellista, se kuuluisi näin: alati muuttuva, avara maisema meren rannalla. Tällä kohdalla saaren eteläosan itärannalla Sotaventossa ei juuri ole muita hotelleja, mikä on hyvä asia. Hotellin edessä on laguunialue, jonka laaja hiekkaranta täyttyy tiettyinä päivinä turkoosilla nousuvedellä ja sen myötä surffaajat ilmaantuvat kuvaan kuin muurahaiset koloistaan – siinä on riittävän matalaa ja siten myös turvallista harrastaa ja harjoitella.

Vasemmalla Sotaventon laguuni on täyttynyt vedestä.

Hotelli on vanhahko muttei yhtään kähjäinen. Huoneissa vähän näkyy ajan patina, mutta nekin ovat ok ja riittävän tilavat. Muutimme huoneemme heti ensimmäisenä päivänä pienestä lisämaksusta parempaan merinäkymään ja saimme myös parvekkeen jossa oli lasikaide. Kun ilma viileni pilvisenä päivänä, oli kyllä ihana istua tuulensuojassa omalla parvekkeella ja antaa silmän levätä näissä maisemissa – turha oli yrittää olla huppari päällä silloin rannassa.
Aulatilat on siistit ja upeat avoimet näkymät suoraan merelle kertovat paikan upeasta sijainnista.
Alueella ei ole ravintoloita eikä muitakaan palveluita, joten siellä ollaan hotellin antimien varassa. Ostimme tästä syystä viime vuoden tapaan jo varatessa puolihoidon, joka maksoi ruhtinaalliset 6 e per henkilö per päivä. Se olisi voinut maksaa vaikka 50 e, jos asiaa mitataan ruoan monipuolisuudella ja freshiydellä. Meillä on tuoreessa muistissa joulukuisen Egyptin-matkan hotelliruoka, joka jäi kyllä kaikin puolin selvästi jälkeen tästä. Joka ikinen päivä Meliassa pöhisi grillissä erilaiset kalat ja lihat, eikä äyriäisissäkään säästelty. Ihania kasviksia, kastikkeita ja lisukkeita oli jokaiseen makuun ja niin laaja valikoima, että piti olla tiukkana määrän suhteen. Joka päivä oli tietty teema ja alakuvan äyriäisvalikoima oli yksi parhaista.
Ainoa huono puoli oli ruokasalin meteli, mutta sen kesti koska alueella ei ole muita ravintoloita ja ruoka oli ylivoimaisen herkullista. Ja meteliä pääsi pakoon tuulettomana iltana ulkoterassille. Se vain on niin, että kaikkea ei aina voi saada.

Nämä nähtävyydet ja paikat ovat käymisen arvoisia

Saaren pohjoisosan El Cotillon majakkaranta Faro del Toston on huikean hieno. Ajoimme sinne vuosi sitten kun halusimme nähdä pohjoisrannikkoa sekä Corralejon kaupungin. Kaupunki ei oikein kolahtanut, mutta voi toki olla ettemme pikareissulla nähneet parhaita paloja – silti brittipubit olivat liian hallitsevasti keskustan paraatipaikoilla. Pittoreskit vanhat kylät korvaa Fuerteventuralla upea luonto ja meren hillitön kohina.

Tällä reissulla ajelimme autolla länsirannikolle Aquas Verdes -turkooseille poukamille, mutta juuri sinä päivänä satoi vettä ja kapuaminen märillä irtokivillä osoittautui liian työlääksi ja jopa vaaralliseksi, joten se jäi väliin. Siitä löytyy googlaamalla vaikka kuinka paljon kuvia – sitä paitsi ei olisi meikäläisen uimataidoilla ollut asiaa pulahtamiseen.

Jatkoimme siitä matkaa alaspäin todella kiemuraista ja kapeaa, mutta hyväkuntoista tietä kohti la Paredia. Matkalla oli viehättävä vanha Betancurian kylä, mutta jouduttiin sateen vuoksi ajamaan vain sen ohi. Oli tarkoitus lounastaa la Paredin merenrantaravintolassa, mutta se olikin muutettu auringonlaskupaikaksi. Nähtiin silti huikeita maisemia – mielestäni parasta osaa koko Fuerteventuran saaresta. Lämmin suositus tästä reitistä, jos tulette tänne.

Meiltä noin 10 km päässä on Morro Jablen rantakylä, jossa kävimme molemmilla kerroilla. Siellä on ravintoloita ja kahviloita.

Lentomatka Fuerteventuralle on kuutisen tuntia, aika pitkä, mutta se takaa takuuvarman lämmön esimerkiksi verrattuna Aurinkorannikkoon. Hyvinkin saatamme tulla tänne vielä uudelleen, sillä tämä luonnonkohde sopii meille hyvin. Ei tarvitse miettiä sen kummemmin lähtemisiä eikä ruokapaikkoja, sillä kaikki on tässä.

Oletko käynyt Fuerteventuralla ja mitä pidit siitä? Onko suosituksia muista hyvistä hotelleista ja rannoista?

*Tämän reissun kaikki kuvat on otettu Honor Magic 4 Pro -puhelimella, jonka olen saanut kaupallisen yhteistyön puitteissa.