Espanjassa osa 6 – Tämän matkan 3 sykähdyttävintä nähtävyyttä

Tässä vaiheessa, kun kuukauden matka on lopuillaan, on sopiva hetki tiivistää Torreviejan ympäristön meidän mielestämme mieleenpainuvimmat nähtävyydet. Niitä on kolme: Guardamar del Seguran Babylon-ranta, Alicanten vanhakaupunki El Barrio de Santa Cruz sekä niinikään Alicantessa oleva Santa Bárbaran linnoitus.

GUARDAMAR, Babylon-rannan huvilat, joiden terassit huuhtoutuivat mereen

Emme osanneet arvata, mikä näky meitä odotti hökkeleiltä näyttävän talorivistön takana.
Olimme ajelemassa Torreviejan pohjoispuolella ja päätimme mennä katsomaan minkälainen rantakaupunki on Guardamar del Segura ja piipahtamaan sen hiekkarannalla. Rannat vetävät meitä aina puoleensa miehen harrastuksen vuoksi, mutta on miellyttävä piipahtaa rannoilla nuuhkimassa meren tuoksua ja ihailemassa rantojen maisemia. Jos paikalla sattuu olemaan kahvila, maistuu merellinen kahvikupponen tietysti aina.

Olimme siis Babylon-rannalla ja ajoimme rantaviivan suuntaisesti hiljaista katua eteenpäin. Meren ja tien välissä oli toinen toisissaan kiinni olevien matalien, parhaat päivänsä nähneiden talovanhusten ketju. Sininen meri pilkahti näkyville ensimmäisen kerran talojen välistä kohdassa, missä oli läjä tiiliä, kiviä, lautoja ja muuta roinaa. Siitä pääsi loikkimaan rannalle – ja molempiin suuntiin aukeava näky veti molemmat aika hiljaisiksi.

Mökkien, tai taloilta ne enemmänkin näyttivät, merenpuoleiset portaat, kaiteet ja terassit olivat täysin tuhoutuneet. Näky oli lohduton ja karmivakin. Tiesimme oitis mistä oli kysymys ja siksi sydän löikin muutaman voltin, kun ajatteli millä voimalla meri oli tuhonsa tehnyt. Mikä pakokauhu asukkailla on täytynyt olla, kun tietää, että sen rytäkän edessä on täysin voimaton. Talot näyttivät tyhjiltä ja hylätyiltä. Ne ovat valmistuessaan 30-luvulla olleet kesähuviloita ja ne rakennettiin ketjuksi, kuin pitkäksi rivitaloksi, estämään eroosiota.

Vain muutamassa näytti olevan elämää. Yksi kahvila oli jäljellä, mutta se olikin rantaan vievän kujan varrella, mihin aallot eivät olleet enää osuneet voimalla. Erään talon kohdalla näimme hiekkaa lapioivan miehen – hän lapioi sitä vedenrajasta oman talonsa rakenteiden suojaksi – jotta meri voi taas huuhtoa sen pois. Mies kertoi, että talvella 2016-2017 jättimyrsky vyörytti aallot terasseille romuttaen lähestulkoon kaiken irtoavan.
Rakentaminen hiekalle on tehty aikoinaan heikosti, perustukset ovat kehnot ja sen vuoksi myös muutama talo oli hajonnut maan tasolle. Pystytäänkö niitä koskaan enää saamaan asumiskuntoon, ei ole tietoa. Luimme netistä, että alueen entisöimiseksi ollaan kerätty varoja, mutta aika näyttänee onnistuuko se ja onko kunnalla halua ja varaa osallistua siihen.
Rannassa sykähdytti pitkän hiekkarannan upeuden ja romahtaneiden terassien kontrasti.

ALICANTE – Castillo de Santa Bárbara

Teimme yhden yön ja kahden päivän pikavisiitin Alicanten kaupunkiin ja olimme jo etukäteen miettineet, että kuuluisan Santa Bárbaran linnoituksen lisäksi teemme kävelyretken vanhan kaupungin kujille. Ne olivat juuri oikeat valinnat lyhyeen visiittiin, sillä molemmat jättivät unohtumattoman muiston.

Monte Benacantil-kukkulalla sijaitseva Santa Barbara on yksi suurimmista Euroopan keskiaikaisista linnoituksista, jonka Maurit ovat rakentaneet 800-luvulla. Kukkula sijaitsee merenrannan kainalossa, kaupungin kyljessä joten sitä voi olla huomaamatta ja sen vuoksi sinne on myös suhteellisen helppo mennäkin.
Linnoitus on integroitu kallioon ja monin paikoin näkyy rakennelmia ja portaita, jotka on hakattu ja muotoiltu allaolevasta kalliosta. Satojen vuosien aikana kiveykset ovat hioutuneet pehmeämuotoisiksi. Linnoitus on elegantti, siellä ei ole mitään turhaa. Kaikki kasvit on tarkoin mietitty juuri siihen kohtaan sopiviksi. Ihania hiekan sävyjä. Kaariportteja. Kivireunuksia. Ei yhtäkään rihkamamyyntipistettä. Ylimmältä tasanteelta on 360° näkymät ympäri kaupungin sekä merenlahdelle ja yhdeltä puolelta voi tunnistaa vanhan kaupungin, El Barrion katot, terassit ja kujat, missä seuraavana päivänä kiertelimme.

Otin täältä valtavasti kuvia eikä ollut helppoa valita niistä parhaita tänne. Päädyin sitten niihin, mitkä kuvaavat parhaiten niitä asioita, miksi tämä sykähdytti: vanhan linnoituksen hillitty charmi.

ALICANTE – El Barrio de Santa Cruz (vanhakaupunki)

El Barrio de Santa Cruz on Alicanten vanhin kaupunginosa, joka uinuu värikkäänä ja rosoisen kiehtovana edellä mainitun Benacantil-kukkulan juurella. Hotellimme oli ydinkeskustassa, lähellä rantaa, ja vanhakaupunki alkoi oikeastaan heti kadun ylitettyämme. Muutamien kortteleiden jälkeen nousu varsinaiseen vanhaan kaupunginosaan alkoi kuin huomaamatta – muutamia portaita, kapeita kujia, taas portaita ja sitten olimme yhtäkkiä keskellä kapeita kotikatuja. Ja sitten taas lisää portaita. Pienet talot olivat vähän vinksin vonksin, mutta viherkasveilla oli saatu kodikkuutta ja viihtyisyyttä. Jokainen talo oli eri värinen ja vähän eri muotoinenkin. Pyykit lepattivat parvekkeilla. Katoilla oli kukkien koristamia terasseja. Välillä tuntui kuin olisi ollut kutsumaton vieras näillä uinuvilla kujilla – ja ehkä olimmekin.
Tuon tuosta kulman takaa putkahti terassi, jolta saattoi katsella alapuolella olevia monimuotoisia kattoja. En osaa sanoa yhtään, millä katusilla kuljimme – menimme vaistonvaraisesti ylöspäin, kuljimme vuoren reunaa pitkin meneviä katuja ja sitten lähdimme laskeutumaan ja uskon, että näimme juuri olennaisen.

Täältä kujilta lähtee myös kävelyreitti kukkulalle, jos mielii tarpoa ylämäkeen vuoren rinnettä kiemurtelevaa tietä. Se on silti varsin raskas reitti, etenkin kesäaikaan, joten paras olisi mennä hissillä ylös ja palata alas kävelytietä pitkin.

Mietin, että liian siistinkauniista vanhoistakaupungeista puuttuu se jokin, sieltä puuttuu roso ja mielenkiinto. Niihin näkymiin turtuu helpommin. Tämmöisessä kulahtaneessa, mutta aidossa maisemassa on erilainen taika, et voi koskaan tietää mitä on kulman takana. Syrjäkulmien sykähdyttävää lumoa.

Tämä hauska heppu lyöttäytyi seuraamme ja teki kovasti tuttavuutta. Onneksi sillä oli kaulapanta.

Maarit