Energiaviikonloppu ja mitä se sai aikaan

Itseäkin vähän hikoiluttaa tämän aamun touhut. Olen ehtinyt puuhata kahdeksaan mennessä vaikka mitä, vähän pakonkin edessä. Mutta ensin tuokiokuvia naisten viikonlopustamme, palaan lopussa tämän aamun hässäkkään.

Sillä hetkellä, kun tuntuu työläältä kirjoittaa näitä postauksia ja jopa vähän stressaakin kun ei saa aikaiseksi sellaista sisältöä mikä tyydyttäisi itseäkin tai ei ehdi kirjoittaa, on silti syytä olla kiitollinen näistä ystävistä joihin olen tutustunut nimenomaan blogimaailman kautta. Ei ole niin helppoa – ainakaan itselle – tutustua uusiin ihmisiin eikä totta puhuen jaksakaan antaa itsestään puolitutuille. Pitää olla jokin selkeästi yhdistävä tekijä, olemisen helppous, samanlainen ajattelutapa, että antaa nykyään ihmisten tulla lähelle. Ja elämä on myös välillä niin täynnä kaikenlaisia velvollisuuksia, etten lähde enää helposti tutustumaankaan uusiin ihmisiin. Pidän itseäni myös sosiaaalisena erakkona, on kiva tavata ihmisiä ja kaipaan sitä, mutta kaipaan nopeasti kotiin, omaan pesääni. Näistäkin asioista – ja voi, niin paljosta muusta, juteltiin viikonlopun aikana.

Blogin aloittaminen toi elämääni kaksi uutta tärkeää ihmissuhdetta: Tiian ja Sarin. Tiia kirjoittaa blogia Tiia Koivusalo ja Sari Casa Mimiä. Mikäli nämä eivät ole vielä tuttuja blogeja tai instatilejä, niin käykää katsomassa – sieltä löytyy paljon kiinnostavaa aikuisten naisten asiaa, pohdintoja vaihdevuosista ja unettomuudesta, vinkkejä kauneudenhoitoon, kodikkaita sisustusjuttuja sekä paljon upeaa tyyliasiaa.
Vietimme viikonloppua Sari kauniilla mökillä Kouvolan kieppeillä ja parasta oli se, että me kolme täysin erilaista ihmistä, oltiin kuin olisimme tunteneet vuosikymmeniä. Ei ollut jännitteitä, jokainen teki vuorollaan keittiöhommia, siivoili pöytää sun muuta ja haki skumpat käskemättä… Tässäpä on muutamia tunnelmakuvia energisoivasta viikonlopustamme.

No niin, ja sitten pikatupsahdus arkeen ja kotitöiden pariin. Heräsin jo kuudelta, päässä taisi raksuttaa tuleva Merikarvian mökillelähtö ja juhannuskin… Joka tapauksessa olin listannut muutamia hommia, jotka olisi jo pitänyt tehdä aikaa sitten, mutta ne on jääneet jonnekin kiireen ja saamattomuuden jalkoihin. Alakerran pakastimen sulatus on yksi. Nyt tartuin toimeen heti varhain aamulla ja aikaa meni vaikka kuinka, koska myös jääkaapin puolelle oli päässyt muodostumaan karmea jäämöykky. Sulatus aiheutti sen, että päätin samalla paistaa muutamat croissantit ja pullat, kun jouduin siirtämät tavarat yläkerran pakkaseen. Siinä välissä pesin pari koneellista pyykkiä. Laitoin myös vajaan mansikkapussin blenderiin ja tein päivän välipalaksi smoothien. Vatvoin myös muutaman tavaraläjän paikoilleen ja keräsin mökille matkaavia tavaroita kasseihin. Listasin pari muutakin asiaa tämän päivän agendalle – olen nimittäin kasvattanut daalioita mukuloista ja ne mokomat on edelleenkin niissä muovipusseissa karmean pitkien varsien jo taipuessa ihan vänkyrälle; mahtaakohan niistä tulla enää kelpoisia… Joka tapauksessa istutan ne ruukkuihin tänään. Kohta lähdetään viemään omalta pihalta jääneitä risuja ja oksia lähimökille rakentamamme risuaidan täytteeksi. Myös terassin lattioiden öljyäminen on tämän päivän hommia, koska sekin on hoidettava loppuun aurinkoisella ilmalla.

Ei elämäni aina sentään tällaista häröilyä ole, välillä makoilen päivälläkin ihan hoo moilasenakin ja lueskelen kirjaa, pläräilen Pinterestistä ihania sisustus- tai vaatevinkkejä enkä saa mitään aikaiseksi. Ja minähän rakastan myös päikkäreitä, voin ilman minkäänlaista omantunnontuskaa nukkua iltapäivisin ihanassa hiljaisuudessa. Näin saattaa mennä päiviäkin. Sitten taas toisena hetkenä touhuan pää punaisena. Onko muilla samanlaisia puuskia? Ajattelen itse asiaa niin, että työt tai siivoushommat ei hoidu ellei niitä tee. Tilanne pahenee ja voi eskaloitua niin hankalaksi, että on jo vaikea tarttuakin niihin. Sitä paitsi tykkään tehdä myös kotihommia ja saada aikaiseksi. Mun mieli on sekaisin, jos koti on sekaisin ja pidän hallinnan tunteesta myös tässä suhteessa.
Olen varma, että viikonloppu hyvien tyyppien kanssa toi sellaista energiaa, että olin valmis taas puuhaamaan kotona.

Miten siellä, tutustutko helposti uusiin ihmisiin?

Nyt juon kupin maitokahvia ja syön hyvällä omalla tunnolla croissantin homejuuston ja viikunahillon kera.

Maarit