En ole koskaan – oletteko te?

Viikon verran elokuista mökkeilyä takana ja jo muutaman päivän on pyörinyt päässä erilaisia asioita mitä en ole koskaan tehnyt tai miettinyt – tai uskaltanut. Nämä ajatukset liittyvät jo vuosia blogeissa pyörineesen haasteeseen, joka on nyt taas herännyt henkiin ja sain inspiksen tähän Tuulannelin blogista.

Olen vähän huono tarttumaan haasteisiin, mutta tämä alkoi kutkuttamaan mieltä, sillä rupesi itseänikin kiinnostamaan mitä olen jättänyt tekemättä elämäni varrella, mistä en tykkää, pieniä ja isompia asioita. Syvyyttä asioihin antaa se, kun avaa niitä hiukan. Kertoo tarinan tai perustelut.

En meinannut päästä millään alkuun tässä pohdinnassa ja niinpä kysyin yhtenä iltana mieheltä saunan lauteilla josko hänelle tulisi mieleen mitään. ‘No sä et ole ainakaan mikään extreme-tyyppi’ tuli kuin apteekin hyllyltä. Joten aloitetaanpas siitä.

En ole koskaan…

… ollut extreme-tyyppi. En vauhdin, vaarallisten tilanteiden enkä outojen (=vaarallisten) matkakohteiden suhteen. Pidän siitä, että tilanteet ovat hallinnassani, mutta en silti koe olevani jämähtänyt tai kaavoihin kangistunut. Ehkä sanonta ‘vierivä kivi ei sammaloidu’ kuvaa minua hyvin, haluan kokea uutta, parantaa infraa vähän joka puolella, missä olen, ja tehdä ja nähdä uusia asioita – mutta tietyissä rajoissa.

… tehnyt mehua mehumaijalla. Äitini teki mehut, kun lapset olivat pieniä ja muistan miten ihanaa oli saada ‘kotona’ käydessä mehupullot kainaloon. Lapset kasvoivat, mehut jäivät pois ruokavaliosta ja nyt ollaan kaikki veden juojia. Äidin mehuihin liittyy lämpöisiä muistoja.

… värjännyt hiuksiani mustiksi tai punaisiksi. Sen sijaan raitoja on ollut jo kouluajoista. Jos tätä analysoisi, voisi miettiä enkö ole koskaan kapinoinut, olenko tylsä vai löysinkö tyylini jo silloin, heh.

Kuva: @souliina

…  lukenut Tarua sormusten herrasta tai yhtään Harry Potteria – en edes tiedä, voiko näitä sijoittaa saman teeman alle, mutta mielessäni yhdistän ne molemmat fantasiakirjallisuuteen. On vaikea sujahtaa mielikuvitusmaailman syövereihin, kun haluan uskoa…

… kestänyt liian aikaista jouluhössötystä. Pidän kynttilöistä. Pidän tunnelmallisesta musiikista. Pidän hämärän hämystä. Mutta ei kiitos joululauluja eikä -koristeita ennenkuin pari viikkoa ennen aattoa.

… ottanut täyteaineita tai pistoksia. Katselen mieluummin ryppyjä ja juonteita, ja pyrin häivyttämään niiden olemassaoloa meikin avulla. Meikkivoide ihan ykkönen! Nehän eivät tietenkään häivy mihinkään, mutta yleisilmeen saa pirteäksi ja nuorekkaaksi meikillä; ja myös hiuksilla on iso rooli – nuorentavatko vai vanhentavatko ne. Oletteko samaa mieltä?

… jaksanut ihmisiä, joiden arvomaailmassa on isossa roolissa muiden ihmisten varallisuus, asema tai saavutukset. Arvostan valtavasti ihmisten yritteliäisyyttä, kunnianhimoa, onnistumisia ja saavutuksia, mutta silloin kun henkilöä tuntematta nostetaan esille vain näitä asioita, en ymmärrä. Nostetaanko sillä omaa statusta vai mitä?

… ollut Beatles tai Elvis -fani. Pidän monista heidän kappaleistaan, mutta siinä se.

… käyttänyt mustaa kynsilakkaa – enkä tiedä miksi. Se sopisi ihan hyvin tiettyjen vaatteiden kanssa ja pidän paljon mustia asujakin. Ehkäpä tämä asia pitää korjata.

… käynyt Uudessa Seelannissa, Balilla enkä Australiassa (enkä kyllä monessa muussakaan kaukomaassa). Osittain siksi, että lennot ovat niin pitkät ja hankalat, vaikka nyt olisi ajan puolesta siihen mahdollisuuskin.

… pitänyt tuulesta ja myrskystä. Koen ne jotenkin uhkaavina, vaikka nyt mökin myötä olen joutunut tottumaankin niihin. Mutta, jos et ole mökillä, ja hiukset lentävät ympäriinsä, tarttuvat huulikiiltoon – se on jotenkin ärsyttävää.

… pitänyt toimintaelokuvista. Tämä liittyy varmasti siihen, että nautin hiljaisuudesta, verkkaisuudesta ja hienoista hillityistä hetkistä. Niihin ei kuulu pauke, meteli, liian kova musiikki eikä varsinkaan ampuminen. Haluan mennä leffaan kastomaan jotain sykähdyttävää – littyy se sitten romantiikkaan, elämään tai muuhun.

… arvostanut sitä, että asioita tehdään vähän sinnepäin tai jätetään kesken. Saattaa itselläkin jäädä juttu jos toinenkin kesken, mutta se johtuu usein siitä, että innostun niin että teen montaa asiaa yhtä aikaa, ja kaikki kyllä saatetaan loppuun. En tiedä kumpi oikein on pahempi, tehdä vähän sinnepäin vai jättää kesken…

… fanittanut kauniita poikia. Tarkoitan siis lähinnä näyttelijöissä 😉 Pidän karismaattisista ja vähän karun näköisistä miehistä. Tanskalainen Mads Mikkelsen on ihana – no, myönnettäköön että Robert Redford ja Richard Gerekin on kyllä ihan jees, mutta Mads on ykkönen. Mitäpä mieltä siellä ollaan näistä?

Mads Mikkelsen (kuva netistä / Twitter)

… ymmärtänyt, että ihmiset vain tappavat aikaa. Tarkoitan tällä enemmänkin meitä eläkeikää lähestyviä tai jo eläkkeellä olevia. Se on niin harmillista, kun ja jos työelämän taakse jäädessä tuntuu, ettei ole mitään järkevää tekemistä. Mitään mistä saisi mielihyvän ja arvostuksen tunnetta.
Hyvä työkaverini kertoi jo paljon ennen kuin jäi eläkkeelle, että on alkanut tavata ystäviään, myös sellaisia joihin ei tullut pidettyä tiiviisti yhteyttä, aktiivisesti jo etukäteen sen vuoksi että olisi luontevaa sitten eläkkeellä tavata heitä. Tämä kolahti täysillä myös itseeni.
Aloitin itse blogin kirjoittamisen pitkän ja monien kuukausien suunnittelun jälkeen heti, kun lopetin työt. Tämä on tavallaan kuin jatkumoa työelämälle, mukavaa ja inspiroivaa tekemistä, kiinnostavien ihmisten tapaamista. Eikä koskaan ole tunnetta, ettei ole mitään tekemistä. Silti omilla ehdoilla ja aikatauluilla.
Uskon vakaasti siihen, että jokainen voi ainakin jossain määrin vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja sen laatuun. Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Samaistutteko näistä joihinkin? Onko jokin aivan käsittämättömän typerää? Kaikki mielipiteet otetaan ilolla vastaan…

Maarit