Welcome home again!

Näiden sanojen siivin lennähdettiin tänään Thaimaahan. Samaan pieneen kylään, samaan viihtyisään hotelliin. Kuten eläkeläiset konsanaan. Viestittelimme pitkin vuotta hotellin viehättävän vetäjän, Jibin, kanssa ja molemmat odotimme jälleennäkemistä. Tulevina päivinä vietämme taas monta juttutuokiota ja kuulen ja opin taas lisää thaielämästä. 

Takana on 9,5 tunnin puuduttava yölento. Vaikka koneena oli Finnairin uusin A350 ja olimme saaneet paikat Comfort-luokasta (tilaamatta) missä jaloille on tilaa enemmän, nukkuminen oli työlästä ja onnistui pikku pätkinä. Lähinnä pieniä torkahduksia huonossa asennossa. Bangkokista jatkoimme matkaa vielä 3,5 tuntia etukäteen tilatulla taksilla Hua Hinin ohi Pranburin kylään. Saavuimme hotelliin lähes 30 tunnin epämääräisen valvomisen jälkeen ja olo muistutti lähinnä krapulaa. 

Hotelli Praseban Resort oli ennallaan, yhtä rehevän kaunis ja seesteinen kuin ennenkin. Iloinen ‘welcome home’ vastaanaotti meitä hymyn kera respassa. Mietittiin taas partsilla istuessamme, että on tässä puolensa, kun tulee tuttuun paikkaan. Kaikki on tuttua, tiedät missä on kaupat ja ravintolat. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, me ollaan kierretty Thaimaassa niin monen monta kertaa ettemme etsi enää nähtävyyksiä tai muita elämyksiä, vaan takuuvarmaa lämpöä, hyvää ruokaa ja täydellistä rentoutumista.

Vuokrattiin saman tien skootteri koko ajaksi, sillä ravintolat ovat aika hajallaan kylässä ja kylän ympärillä. Hurautettiin syömään ennestään tuttuun hyvin paikalliseen ranta’bistroon’ vähän empien, sillä näitä vähän kyhäelmän näköisiä paikkoja on vuosien saatossa hävinnyt ja uusia tullut tilalle. Onneksi se oli paikallaan ja omistaja oli jopa hiukan laajentanutkin rannalla olevaa aluetta. Vaikka thairuoka on joka paikassa niin herkullista, listat vaihtelevat paljon paikasta toiseen. Esim. kaikkia curreja ei saa joka paikasta, vaikka se on täällä niin yleinen. Yksi ruokasuosikeistamme on Tom Kha Gai – keittotyyppinen kanakasviskastike ja tässä paikassa se on aivan erityisella taidolla kokattu.

Sama tuttu meininki jatkui: koiralaumat pyörivät teiden varsilla, osa köllöttää kyljellään, paikalliset kalastavat kahlaten isoilla haavin tapaisilla pyydyksillä, naiset ja lapset keräävät pikkuäyriäisiä rantavesissä. Värikkäät kalastajalaivat huilaavat rannoilla siestaansa. Lehmälaumaa paimennetaan kaikessa rauhassa funkkisvillojen lomassa.

Päivällä lämpötila kipusi +34 asteeseen ja kun siihen lisätään kosteus päälle, niin se on ainakin 60! Siltä tuntui tänään tuon unettoman yön ja matkustuksen jälkeisessä koomassa. Mittari näytti ulkona vielä klo 21 lähes +27 astetta. Lähipäiville on luvassa hyviä tuulia, joten mies pääsee leijasurffaamaan. Tuuli ei ole täällä vilvoittava, mutta helpottaa oloa, sillä varmasti iän myötä lämmön sietokykykin tuntuu heikkenevän.

Kylässä on verkkaista ja käsinkosketeltavan hiljaista – meille se sopii.

On kuin kotiin tulisi!

Maarit