Viikon varrelta – vihastutti ja ihastutti

Jo ehtikin mieli tottua keväiseen ilmaan, lintujen lauluun, vihreisiin peltoihin mökkimaisemassa… Tiedän, että on vielä talvi ja helmikuun puolivälikin vasta taittunut. Silti lumentulo oli kuin isku vasten kasvoja. Ihmettelin itsekin sitä miksi reagoin niin voimakkaasti tähän, ettei tehnyt mieli oikein lähteä uloskaan vaikka maisema oli mitä kaunein. Kun sitä aikani, useita päiviä mietin, tajusin että syy on meidän Lähimökkimme. Mökki on jo lähes valmis rakennuksena ja viikon kuluttua alkaa keittiön asennus. Huonekalujakin on jo viety sinne ja nyt on tietysti kovasti mielessä kevät ja se, että pääsisi asustelemaan sinne – tai ainakin pesemään ikkunat ja laittamaan sisäpuolta kuntoon. Takkaa ei ole vielä asennettu vaikka se onkin jo paikallaan ja ilmalämpöpumppu ei riitä pitämään lämpöä yllä näin kylmillä ilmoilla. Tässä jo ehti olla keväistä, lumet oli sulaneet sieltäkin pihapiiristä ja ajattelin, että päästään aloittamaan kausi ajoissa. Mutta tulikin takapakki vaikkei vielä voi puhua takatalvesta. Ja sekin voi kyllä yllättää vielä. Mutta analysoinnin jälkeen tajusin että tämä malttamattomuus ja toiveikkuus keväästä oli syy, miksi suorastaan inhosin lumentuloa. No, me jatkamme siellä sisähommia taas viikonloppuna ja kohtahan ollaankin jo maaliskuussa.

Tehtiin miehen kanssa viikolla pitkästä aikaa luontoretki Siuntion rannoille. Miten ihanaa oli samoilla hiljaisessa metsässä ja hengittää raikasta ilmaa. Paikoitellen maa oli aivan paljaana lumesta mikä tietysti helpotti kävelyäkin, mutta itse lenkkipolut oli yllättävän kuivia. Mietittiin siinä makkaranpaiston lomassa, että on onni asua täällä ja päästä nauttimaan näin hienoista maisemista. Nuotiopuita oli siistissä vajassa yllinkyllin ja vimpan päälle fiksu makkaranpaistopaikka hiekkarannalla. Mitähän täälläkin on parinkymmenen vuoden kuluttua, rannat täynnä asutusta! Ei pysty edes ajattelemaan.

Tein viikolla Kierrätyskeskuksesta hyvät löydöt muutamalla eurolla: marmorinen leikkuulauta/alusta ja voiveitsi – nämä kotiutuvat mökille <3

Yle Areenalta on nähtävissä mielettömän hyvä italialainen rikossarja Syyttäjä Imma Tataranni. Se on mainion erilainen, vauhdikas upeissa Italian maisemissa kuvattu sarja. Imma on periksiantamaton huipputyyppi, vahva ja empaattinen, joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Ja jolta ei jää mikään huomaamatta.

Tuunasin uunifetapastan runsailla yrteillä ja lehtikaalisilpulla, ja maustoin persilladella (valkosipulia, merisuolaa ja kuivattua persiljaa = ihana mauste), balsamicolla ripauksella sokeria. Tuli huikean hyvää!

Kivaa viikkoa ihan jokaiselle!

Maarit