Vihdoinkin väriä kotiin

Mielessäni oli pyörinyt jo pitkään ajatus lisätä kotiimme ripaus väriä. Väriä, joka raikastaisi ja piristäisi yläkertaa. Ja olen haaveillut uudesta taulustakin jo pitkän tovin tuohon yläkerran lähes ainoalle seinänpätkällemme. Ajatus lähti sitten jalostumaan viime keväänä – halusin meille värikkään taulun! Ja juu, tämä on ollut aivan oma sisustusprojektini; mies tuumasi että on aivan sinun näköisesi taulu, osta ihmeessä koska olet niin pitkään kaivannut.

Loppusyksystä törmäsin aivan sattumalta somen ihmeellisessä maailmassa Teija Koseniuksen töihin ja huomasin, että hänellä oli osasto Kirjamessuilla ja niinpä suuntasin sinne ensi töikseni messuille mennessäni. Katselin ja ihailin hänen tyyliään ja toinen toistaan herkullisemman näköisiä töitään. Niissä puhutteli värien lisäksi hauska ‘veteen piirretyn viivan’ oloinen kädenjälki, joka teki niistä sympaattisia ja omaleimaisia.

Olen tehnyt koko urani ajan töitä värien kanssa, tosin meikkimaailmassa, mutta väreillä on aina ollut ihmeellinen taikavoima elämässäni. Ihastuin tähän ‘Etsitään totuutta kirjastohuoneessa’ -tauluun ensi silmäyksellä, sillä siinä on sykähdyttävän hienot marjaisat fuksiat, roosat ja pinkit. Vahvat, mutta silti pehmeän utuiset värit. Niitä värejä, joita itsekin usein suunnittelin lookeihin. Maalauksessa on mukana vanhoja huonekaluja, kynttelikkö, nautinnollisen kahvihetken jälkeinen viinihetki ja lukijasnsa odottava kirja avoimena tuolilla. Kaikilla näillä on vahva rooli elämässäni. Kuin taulu kertoisi myös omaa tarinaani. Se kuuluu tänne meille. Ja niinpä ostin elämäni ensimmäisen aidon taulun.

Ensin fiilistelin taulua tässä, suosikkituolini ja -lukupaikkani vierellä. Tästä sitä olisi mukava katsella aamukahvia juodessa, lukiessa, ennen pikku nokosia (joita otan usein tässä tuolissa) ja se näkyy sekä olohuoneeseen että keittiöön.

Taulu on sopusoinnussa keittiön tiiliseinän ja vanhan kaapin kanssa, vaikka kaikki ovat eri värisiä. Koen, että se raikastaa tätä uuden ja vanhan kerroksellista sisustusta.

Monia tärkeitä hetkiä elämässä: kahvittelut, viinilasillinen, kynttilän valo, kutsuva kirja.

Ilta-auringon varjot pehmentävät värit.

Kyselin messuilla Teijalta minkälainen historia hänellä on taiteilijana. Hän on piirtänyt pienestä pitäen ja parikymppisenä alkoi maalaamaan. “Luulen, että taiteilijuuteni alkoi siinä kohdassa, kun olin kypsynyt opettajan työhön. Tajusin, että haluan vain maalata. Maalasinkin varmaan kuuden vuoden ajan olohuoneen lattialla lähes päivittäin tai ainakin viikonloppuisin. Minulla on kyllä ollut aina sellainen ajatus, että olen ihan omanlainen ja minusta kuulette vielä. Olen myös tosi ahkera. Kun vaan tekee ja tekee, ei voi olla oppimatta jotakin.” Tämä voisi olla hyvä elämänohje monelle muullekin!

Kun kyselin inspiraatiosta, hän vastasi näin: nspiraatiota saa ihan jo väreistä itsestään. Lisäksi tietenkin kaikki elämässä, tapahtumat, luonto, tunteet ja mielikuvitus yhdistyvät siinä. Joskus töihin mennessä voi olla mielessä joku väri, jota ehdottomasti haluan tänään maalata.

Teija teki sitten rohkeasti uranvaihdon ja maalaa nykyään työkseen. Hän inspiroituu väreistä ja vanhat talot tunnelmineen sekä lasten maalaaminen ovat lähellä sydäntä. Hänellä on taidenäyttely meneillään Gumbostrandissa 22.2.26 asti, joten kannattaa tehdä retki sinne – se on upea paikkanakin.

Maarit