Vespalla Helsingissä

Lauttasaaren kärjessä on yksi hienoimpia uusia kahviloita: Paseo Cafe & Grill. Valoisa ja arkkitehtoorisesti selkeä ja kodikas rakennus meren tuntumassa. Olen käynyt pari kertaa syömässä siellä ja voin suositella paikkaa. Kuten kuvista näkyy aamupäivällä oli melko hiljaista…

Seuraava pysähdyspaikka oli levollinen Eira, Helsingin eteläisellä rannalla, meren tuntumassa. Huvilamaiset pienkerrostalot, pienet vehreät puutarhat, kivimuurit teiden varsilla, kauniit portit ja kumpuilevat pikkukadut tekevät tästä jugend-kaupunginosasta portin menneisyyteen.  Musiikkina soi heleä linnunlaulu vanhoissa jättipuissa.

Cafe Carousellin luona pysähdyimme nuuhkimaan merta ja ihmettelemään tätä ihanaa ilmaa.
Kapean salmen toisella puolella on pieni Sirpalesaari, minne pääsee vesibussilla. Kiva merellinen ympäristö, minne voi mennä vaikka vain syömään ravintola Saareen. Eteläpuolella taustalla näkyy Hernesaaren teollisuusrakennukset ja siellä rannalla on myös Löyly.

Jouduimme sitten ihmettelemään vähän muutakin, nimittäin Piaggio ei inahtanautkaan, kun olimme jatkamassa matkaa. Kuski lepuutteli välillä hermojaan tuolla puun alla ennenkuin jatkoi vian etsimistä ilman minkäänlaisia työkaluja. Outo juttu, kun skootterissa ei ole ollut koskaan mitään vikaa. Päävirtakatkaisijan renklaaminen onneksi auttoi ja pääsimme jatkamaan matkaa, mutta pieni jännitysmomentti oli läsnä koko matkan ajan – onneksi se käynnistyi aina uudelleen.

Kaivopuiston rantatiellä pystyin kuvaamaan maisemia kyydistä käsin, mutta automaattiasetuksilla mentiin, että kuvaaja pysyi kyydissä. Mattolaituri, Särkkä, Suomenlinna ja Klippan…

Linnan edustalla torilla oli rivistö tekniikka- tai lehdistökojuja, pääoven edusta oli huputettu, viemärit hitsattu kiinni, mustia autoja oli kaikkialla eli täysi tohina oli päällä maanantaita varten.

Suunnitelmissa oli käydä myös maailmanpyörässä, mutta kopperoon sulkeutuminen tällä helteellä muutti suunnitelmat, vaikka niissä oli kuulemma ‘jonkinlainen ilmastointi, joka toimii joissain kopeissa’.

Olimme ajatelleet mennä lounaalle Sörnäisten Rantatien Leblon-terassille. Siitä oli juttua viime viikolla HS:ssa, mutta paikka ei houkutellut sitten yhtään. Pahin juttu oli se, ettei siellä ollut kuin yksi aurinkovarjo, jonka alle oli parkkeerannut jo liuta ihmisiä, eikä taivasalla voinut kuvitellakaan istuvansa siinä porotuksessa. Kukkalaatikoissa ei ollut ainuttakaan kasvia ja muutenkin paikkaa vaivasi jonkinlainen keskeneräisyys ja epäsiisteys.

Kysyimme paljon Kalliossa aikaa viettäneiltä nuoriltamme vinkkejä alueen ruoapaikoista ja valitsimme niistä mutkattoman Fleminginkadun Döner Harjun. En edes muista, koska olen liikkunut viimeksi Kalliossa. Ruoka oli kerrassaan erinomaista! Söin chili-kana -annoksen, missä oli todella maukkaan kanan lisäksi rakastamiani tahnoja, pikkelöityjä kurkkuja, kaaliraastetta, artisokkaa, makeita tomaatteja, oliiveja…ihan täydellinen kokonaisuus. Ja kulautin Keisari-oluen suoraan tölkistä – miten raikasta se olikaan hikiselle kropalle.

i

Pysähdyimme seuraavaksi Hakaniemen rantaan. Nurmikoilla lojui kaikkialla auringonottajia ja retkeilijöitä, ja puiden katveet näyttivät olevan aina varattuja. Oli kiinnostavaa katsella kaupunkia toiselta suunnalta ja monessa kohdassa piti oikein miettiä mitä rakennuksia siellä näkyi – niin erilaiselta kaikki näytti.

Hakaniemestä ajoimme Mannerheimintietä pitkin kohti Seurasaarta (ja toivoimme, ettei Piaggio jättäisi meitä sinne, sillä olisi aika ikävä tehdä stoppi Manskulle). Yritimme mennä pyörähtämään Mäntyniemen edessä olevaan kauniiseen puistoon, mutta alueelle oli ajokielto ja turvamiesten leegio tuijotteli siihen malliin, että käännyimme takaisin suosiolla. Tällä alueella oli kaikki kaivonkannet hitsattu kiinni – aika järeää touhua.