VALOKUVAUSOPISSA FRIDALLA

Olen kuvannut aina mielelläni, ja nyt blogin aloittamisen myötä yhä enemmän ja enemmän. Kameroitakin löytyy kaksi. Vanhempi, Canonin järkkäri, jäi käyttämättä siinä vaiheessa, kun aloitin kuvaamisen Olympus Pen’illä. Olympuksen kuvalaatu (siis omissa kuvissani) on selkeästi parempi kuin Canonin, vaikka molempien opettelu on ollut samalla tasolla: kamera käteen ja kokeilemaan, heh. Varmaan monelle on tuttu tilanne se, ettei ole saanut kahlattua ohjekirjoja läpi, ja käyttö on jäänyt sinne puolitiehen. Tänä kesänä pääsin sentään irti automaattiasetuksista, mutta manuaalisäädöistä en tiennyt yhtään mitään. Kuvien taso on ollut ärsyttävän epätasalaatuinen, joskus onnistuu ja useinmiten ei. Termit syväterävyys ja kontrasti kummittelevat yhä kysymysmerkkeinä mielessäni. Miten sellaisia saa aikaiseksi?

Nyt voin sanoa, että eipä haittaa, etten ole lukenut oppaita, sillä eilisellä kurssilla Frida opasti selkeästi ne muutamat tärkeät seikat, mitkä lähes ratkaisevat kaiken kuvaamisen onnistumiseksi: aukko (f-luku), valotusaika ja ISO-arvo. Joku kurssilaisista totesi, että tämä on jo kolmas kurssi mihin osallistuu, ja nyt vasta ymmärsi nämä oleelliset asiat. No, onhan siinä muutakin, mutta nyt jo huomasin, miten sain kuvattua pimeässäkin ihan säällisiä kuvia. Jee! Ja nyt on helpompi jatkaa tästä eteenpäin omatoimisesti ohjekirjan avustuksella, molemmilla kameroilla.

Paikkana oli Leppävaaran Kartanon pihapiirissä sijaitseva ihana Cafe Latte Kartanopuoti. Mitenkähän tämäkin upea paikka on jäänyt käymättä, vaikka meiltä on niin lyhyt matka sinne…? Puitteet tarjosivat paljon herkullisia yksityiskohtia harjoitustyön stailaamiseen ja kuvaamiseen. Kaikki olivat innoissaan loistavista opeista ja touhusimme kameroidemme säätönappien kanssa kuin vanhat tekijät 🙂

Onneksi huomasin tämän kurssin! Ja pitää vielä sanoa, että siinä on vissi ero, kun kouluttajana on nainen – ja vielä nainen, jolla on pettämätön visuaalinen silmä!

Kiitos Frida ja Leea!