TYTÖT TULIVAT BRUNSSILLE

Tällä viikolla pidimme ristiäisten suunnitteluhetken, ja päätin pyöräyttää meille samalla pikku brunssin ilahduttaakseni tyttäreni – ja omaakin – arkipäivää. Vauva on nyt seitsemän viikkoa, ja nyt löytyy jo kovasti erilaisia ilmeitä ja hän vastaa herkästi jutusteluun vienolla hymyllä. Voi noita pieniä huitovia käsiä, ihanan pehmeää ihoa ja pikkiriikkisiä varpaita!

Meillä on ollut tapana tehdä porukalla tarjoilut kaikkiin sukujuhliimme, ja niin teemme nytkin. Se on emännälle suuri helpotus, ja toisaalta luo läheisyyttä ja kivaa yhdessä tekemistä. Pöytä notkuu yleensä kaikenlaisia herkkuja, ja jokaiselle onkin muodostunut oma ‘bravuurialueensa’. Joku marinoi, leipoo leivän, tekee kakun, piirakan, salaatin jne. Tällä kertaa itse sankari joutuu tyytymään maitoateriaan, ja on se maistunutkin, kun katsoo noita poskia, heh.

Ostimme kastemekon tyttäreni ensimmäisen lapsen ristiäisiin, ja sitä aletaankin nyt kierrättämään  suvussa. Hommasin sille kauniin säilytyslaatikon, mihin puku kääritään silkkipaperiin. Mukana kulkee kortti, ja siihen kirjoitetaan aina kastetun lapsen nimi ja syntymäaika. Tyttöruusukkeena on vanhan roosan värinen kukkanen, joka on ollut joskus itselläni käytössä – näin sekin pääsi uusiokäyttöön.

Näitä pieniä arjen piristyksiä pitäisi järjestää useamminkin – tämä oli niin kivaa yhdessäoloa ja naurua ja taas tuli päivitettyä paljon tärkeitä naisten juttuja asiasta toiseen hyppien.

Huomisia juhlia odotellen!

Maarit