Tuulinen Yyteri syyskuussa

Ensin ajattelin, että miten jaksan viettää päivän Yyterissä, kun mies ehdotti että mennään mökille sitä kautta. Tänä kesänä ei ole ollut liiemmälti sopivia tuulia leijasurffaukselle, sillä silloin vaaditaan oikea tuulen suunta (ettei aallot vie ulapalle). Pitää myös tuulla riittävästi, vähintään 7 m sekunnissa, että pääsee liikkeelle muttei saa olla liian puuskaistakaan.
No perjantaina oli sopivat olosuhteet, tosin vähän utuinen valo kuvaukselle, ja päätin lähteä mukaan. Haha, eipä siinä ollut muita vaihtoehtojakaan, koska ajoimme sinne menomatkalla ja jatkoimme siitä vasta mökille Merikarvialle. Otin järkkärin mukaan ja uuden putken, jota en ole juuri käyttänyt vaikka se on ollut jo pitkään hankittuna. Päätin kokeilla jälleen ja opetella sen käyttöä, olihan maisemat mitä parhaimmat maisemakuvaukseen. Isoin ongelma on ollut kamerani keveys suhteessa isoon putkeen, mitä en osannut arvioida ostaessani sitä (eikä myyjäkään nostanut asiaa esille). Olen yrittänyt löytää sopivan tavan pitää kameraa kädessäni säilyttääkseni tasapainon kuvatessa. Myös kuvan terävöittäminen on ollut likinäköiselle haastavaa ja jotenkuten sain nämä onnistumaan silmälasit päässä. Pääasia on, että mies oli tyytyväinen näihin kuviin, vaikka tarkkaan katsoen tarkennus ei ole priimaa, vielä. Jatketaan harjoituksia eikä anneta periksi!

Yyteri on varmasti maan hienoin ranta, tosin en ole käynyt kuin murto-osassa. Pidän erityisesti siitä, että rannalla kävellessä ei näy juuri rakennuksia eikä niitä monia olekaan. Mutta. Se on todella ikävää, ettei täällä ole mitään kahvilaa auki tähän aikaan vuodesta. Mies luki, että paikat olisi suljettu jo elokuun alussa. Vain virkistyshotellissa, joka ei kovin virkistävältä kyllä vaikuttanut, sai kahvia kun itse palveli itseään respan aulassa.
Miehen harrastuksen myötä tuli vietettyä mukava Yyteri-päivä tästä huolimatta. Kävelin tuulisella rannalla ja dyyneille rakennetuilla lankonkeilla pitkät pätkät ja löysin muutamia tattejakin, joista tein eilen makoisat leivät juhlistamaan Elämäni biisi-iltaa. Sanonpa vaan, että nyt oli vihdoin hyvät vieraat ja vilkasta debattia, tykkäsin.

Illalla oli ihana sininen kajo, kun lämmitin saunaa. Eihän se oikein lähtenyt lämpiämään, koska luukku oli liian pienellä eikä puut palaneet kunnolla. Ehti pimeäkin laskeutua, mutta ei se dropannut tunnelmaa.

Maarit