SOPUSOINTUJA

Ajattelin tehdä nyt vähän erityyppisen postauksen ja kertoa, miltä nyt tuntuu, kun olen elänyt puolisen vuotta tätä uutta elämänvaihetta.  Mitä kaikkea olen touhunnut ja mitä päiviini on sisältynyt.
Suurin onni on ilman muuta se, että nyt voin tehdä ilman aikataulua kaikkia niitä asioita, mistä olen aina unelmoinut.  Olen ollut aina kova puuhastelemaan, ja moni asia on jäänyt tekemättä sen vuoksi, ettei ole ollut aikaa.
Nyt vihdoinkin olen voinut lisätä reippaasti liikunnan määrää.  Hyvä startti tälle oli yli vuoden kestänyt Fustra, joka oli äärettömän tehokasta – ja kivaa, ja antoi hyvän kimmokkeen aktivoitua muutenkin liikunnan kanssa.  Huomasin ilokseni, että aloin kaivata liikuntaa – ja sitä tunnetta olin odottanut jo kauan.

 

Taidenäyttelyssäkin piipahdin pitkästä pitkästä aikaa ja tässä on muutama kuva Didrichsenin museossa olleesta Väri Vapautuu näyttelystä.  Seuraavaksi to do-listalla on Camilla Vuorenmaan Meri erottaa meidät.  Huomaan, että kiinnostukseni suuntautuu selvästi näissäkin valo+väri+tunnelma -akselille.

Syksyllä vietimme muutaman viikon Espanjassa ja Portugalissa; ja nyt alkuvuodesta Thaimaassa (siitä on postauksia blogissa hieman aiempana).  Nämä matkat vaativat suunnittelujännettä, mutta muuten voi lähteä impulsiivisesti vaikka mökille, jos säätiedotus ennustaa aurinkoa, eikä tarvitse odottaa lomia tai ajatella miten käyttää lomapäivät.

Blogin aloittamisen myötä olen myös voinut keskittyä kuvaamiseen; kuvailen kaikkialla – ja samalla etsin kirjoitteluun aiheita.  Se on ihanan virkistävää ja pitää aistit – ja silmät – sopivasti avoinna missä liikunkin.  Blogin ideoiminen ja tuottaminen on myös mielettömän kivaa suunnittelu- ja visuaalista työtä.  Enkä olisi uskonut, että sen lisäksi, että bloggaaminen on kivaa, se on tuonut tullessaan uusia ystävyyssuhteita.

Nyt on energiaa ja aikaa kokatakin ahkerammin ja kiinnittää myös enemmän huomiota ruoan laatuun.  Häärään mielelläni keittiössä, mutta monimutkaiset reseptit eivät ole minun juttuni.  Tartun lehdissä ja instassa aina herkullisen näköisiin, värikkäisiin ruokakuviin – niihin sisältyy usein myös lupaus terveellisyydestä.

Ja kaikken tärkeintä on se, että voin olla paremmin läsnä läheisilleni.  On onni, että he kaikki asuvat näin lähellä.
On pitänyt selvästi kiinnittää huomiota siihen, etteivät päivät kulu siivotessa ja nurkkia järkätessä.  Hyvin se on sujunutkin, sillä en tunne yhtään huonoa omaatuntoa, vaikka makoilen keskellä päivää sohvalla kirja tai lehti nenän edessä – ja saatan ottaa nokosetkin.  Niin kauan on hyvä, kun asiat kulkevat omasta mielestäni sopusoinnussa.

Lokoisaa viikonloppua teille kaikille!

t Maarit