SATEISEN AAMUN SYKSYISIÄ TUNNELMIA

Aamu alkoi niin mustana ja synkkänä, että oli juuri sopiva hetki kaivaa kaapista tummempia, viimevuotisia talvityynynpäällisiä. Ompelin viime vuonna muutamia samettisia, ja ajattelin nyt samalla katsastaa, minkä sävyn lisäisin niihin. En halua vaihtaa kaikkia, vaan lisään mieluummin jonkin ajakohtaisen uuden värin niiden joukkoon ja nyt (siis tänään ;o)) tuntuu siltä, että turkoosi tai petrooli olisi se puuttuva väri. Sitten voi taas vaihdella päällisiä ja värimaailmoja, kun siltä tuntuu… Mutta nyt odotan innolla tulevan viikon kiinnostavaa sisustustilaisuutta, mistä saan varmasti paljon ideoita tähänkin, ja sen jälkeen ryhdytään toimeen. Kerron siitä sitten viikon lopulla…

Näin mulle käy usein loppukesästä: kun ilma viilenee ja illat alkavat hiljalleen pimentyä aikaisemmin, mielikin alkaa kääntymään syksyä kohden – ilman minkäänlaista kaipuuta kesän lämpöön. Tätä ihmettelen monesti, miten helposti kaudesta toiseen siirtyminen käykään. Vuodenaikojen vaihtelu ja uuden odottaminen on aina yhtä ihanaa aikaa täällä pohjoisessa.

Kuvassa oleva taulu odottaa kunnostusta, ainakin paspiksen vaihtoa. Tauluprojekti onkin meillä sitten kokonaan toinen juttu. Meillä on muutamia kivoja tauluja, joille pitäisi vaan tehdä jotain. Ja löytää ennen kaikkea sopiva paikka kotoa – vihdoinkin 13 vuoden täällä asumisen jälkeen. Miten voikaan olla niin vaikea saada tauluja seinille! Varmasti yksi syy on se, että mieheni inhoaa, kun pitää porata koskemattomiin seiniin reikiä. Jos vaikka mieli muuttuukin jossain vaiheessa; taitaa tuntea mut aika hyvin.
Kuvan taulu on mieheni serkun työ, siinä on kaunis värimaailma, joten se ansaitsee päästä seinälle paraatipaikalle. Ehkäpä tänä syksynä saamme vihdoinkin tauluseinän aikaiseksi.