Pohdintoja Espanjassa

Mieleeni on jäänyt kirjailija ja psykologi, sekä jazz-muusikko Claes Anderssonin toteamus vuosikymmenten takaa: luovuus syntyy hiljaisuudessa. Niin myös ajatus kulkee paremmin hiljaisuudessa, tuumin. Täällä Espanjassa, kun olen saanut olla vailla arjen velvollisuuksia, putkahtelee mieleeni monensyisiä ajatuksia kaiken maailman asioista. Siis vähän löyhä aasinsilta tähän kirjoitukseen, mutta olkoon nyt.

Kotona on niin paljon kaikenlaista tekemistä, keksittyä tai säädettyä, että liian harvoin tulee kunnolla pysähdyttyä ajatustensa äärelle. Onko tuttua?

Eilen juttelin pitkän puhelun hyvän ystäväni kanssa itsensä hoitamisesta. Juttu lähti vähän huomaamatta kolesteroliarvoista sekä terveydestä ja terveellisistä elintavoista ylipäätänsä. Meillä on molemmilla ravitsemuksellista tietoa ja ymmärrys siitä, että se ei yksin auta vaan pitäisi huolehtia liikkumisesta. Kun liikkuu, verenkierto vilkastuu, se liikauttaa puolestaan huonon kolesterolin ja sitä rataa. Mutta mikä ihme siinä on, ettei saa liikuttua tarpeeksi! Yritin itse selittää, että mulla on niin paljon tekemistä ja tämä pienimuotoiseksi työksi muuttunut blogin kirjoittaminen vaatii tosi paljon. Hän teilasi tämän kaiken – kyllähän sulla on aikaa. Ja niinhän se on, se on ajankäyttökysymys, priorisointia ja riittävää tahtoa tarttua toimeen. Itse pääsen nykyään ilmaiseksi kuntosalille ja siihen kuuluu myös ohjaus, joten enää puuttuu lähteminen.

Olemme seuranneet täällä suomalaisia telkkariohjelmia ja kävin huvikseni katsomassa Instasta keitä ovat tämänvuotisessa Selviytyjissä loppusuoralla olevat nuoret naiset, somepersoonat, koska en tiennyt suurimmasta osasta yhtään mitään. Arvioimatta sen enempää ketään heistä erikseen, sanon vain että tulin tosi surulliseksi. Ohjelmassa tosi kauniita ja luonnollisia tyttöjä tai naisia, mutta heidän somekuvansa ovat ikävästi aivan toisesta maailmasta. Övereitä, luonnottomia, liian paljon meikkiä ja liian käsiteltyjä kuvia. Koen tämän kauneuskäsityksen ja somemaailman ikävän vaikutuksen kehitysvaiheessa oleviin nuoriin tyttöihin sydäntäsärkevän negatiivisena. Oma lapsenlapseni on 11 vuotias ja alkaa olla siinä iässä, jolloin ulkonäön merkitys kasvaa ja tämä asia pyörii mielessä täälläkin. Olen pyrkinyt neuvomaan häntä omalta osaltani ja vaikka kiinnostusta meikkaamiseenkin on, onneksi viikot täyttyvät vielä ratsastuksella ja korishallilla.

Onhan joulukin mielessä ainakin sen verran että se putkahtaa ajatuksiin Instaa selatessa. Täällä Espanjassa ei onneksi soi vielä joululaulut eikä joulukuusikaan komeile vielä millään aukiolla. Hyvä niin!
Meillä jäi kotona ulkovalotkin laittamatta lähdön tohinassa, mutta sain terassin laatikoihin sentään havut valmiiksi johon valojohdon saa sitten kieputettua hyvin. Taidan kaivaa vanhoja joulukuviani jälleen kerran esille inspiraatioksi, sillä mitään uutta en aio hankkia tänäkään vuonna. Vähän eri paikkoihin eri tavaroita, niin sillä saa jo kivasti uutta ilmettä. Nämä ovat joulukuun alun asioita, kun ollaan taas kotona.

Sitäkin olen täällä pohdiskellut, että olisiko jotain eritystä mistä haluaisitte lukea täällä blogissani? Kiinnostaako kauneusaiheet, ihonhoito ja meikki edelleen?

Voin kertoa tässä samassa yhteydessä erään erittäin epämieluisan asian, asian joka on vaikuttanut pakostakin siihen etten ole oikein saanut meikkivideoita aikaiseksi. Eräs lukija kommentoi Facebookissa keväällä julkaisemaani videoita sanoilla ‘hyi, ei tommosta, en kestä’. Ilmeisesti olen hänen mielestään liian vanha tekemään niitä tai mistä tiedän mitä hänen päässään liikkui. Onko tämä maailma sittenkin nuorten maailma? Sitä meikkivideota on katsottu yli 80.000 joten joku siitä on tykännytkin, haha.
Tässä ajankohtaisessa ikäkysymyksessä olisi aihetta ihan omaan kirjoitukseenkin, mutten nyt lähde siihen. Haluan rauhoittaa illat ja pitää epämieluisat asiat pois mielestä. Toisena päivänä sitten palataan tähän aiheeseen.

Maarit