Vietimme viikonlopun pitkästä aikaa ystäviemme mökillä. Vielä oli juuri ja juuri mahdollista piipahtaa laskettelemassakin; rinteet tosin alkoivat olla niin pehmeät päivällä, että sain aikaiseksi ihan mojovat reisikivut (kun eivät taidotkaan ole parhaasta päästä).
Mökin tunnelma on uskomaton, sillä se on kuin kuvakirja 50-luvulta. Siellä on säilytetty hienosti aikakauden tunnelma, paljon huonekaluja ja astioita, vaikka sitä on modernisoitu mukavuuksilla. Tekstiilien värimaailma on jännittävästi sinistä ja punaista. Asialla on selvästi ollut jo silloin tyylitaituri, sillä ne ovat hienosti toisiinsa sopivia kylmiä vivahteita.
Astiakaappien uumenissa oli pinoittain mummonkuppeja ja muita aarteita. Ja kuparia näkyi joka puolella, sitä oli käytetty tyylikkäästi takanreunankin koristelussa.
Rantasauna oli rakennettu siihen aikaan, kun määräykset olivat vielä hiukan löyhemmät rantaviivan suhteen. Saunaa lämmitettiin ahkerasti, mutta järvi oli vielä kauttaaltaan niin jäässä, ettei päässyt pulahtamaan, enkä viitsinyt pyytää miehiä hakkaamaan avantoakaan… Miten pehmeää onkaan järvivesi iholle, ja hiuksetkin olivat aivan eri tuntuiset. Ja kuinka tunnelmallista oli saunoa pimeässä illassa öljylamppujen valossa.
Olen aina tykännyt ‘paljaista’ metsistä, missä ei ole aluskasvillisuutta. Ne näyttävät rauhoittavilta ja siellä on helppo kävellä. Aarnimetsän sammalpeitteinen maa oli myöskin niin kauniin vihreä, vaikkei siellä ollut muuta kuin puolukan- ja mustikanvarpuja. Oksilla heilui runsaasti vaaleaa naavahuituvaa, se on viesti ilman puhtaudesta.
Mieli on taas täynnä muistoja kivoista hetkistä.
-Maarit
Leave a Reply