Tämä keittiön ja olohuoneen välissä oleva tila on saanut täysin uuden elämän, kun tajusin siirtää siinä olleen vanhan talonpoikaislipaston olohuoneen puolelle. Nyt istun siinä päivittäin, aamukahvilla, päiväkahvilla, lukemassa tai kirjoittamassa jotain. Sekin hyvä puoli on, että vieressä on ovi terassille joten siitä saa raitista ilmaakin jos = kun hikeä pukkaa.
Mitään uutta en hankkinut vaan siirsin mattojen paikkaa sekä laitoin korituolin istuintyynyn päälle pellavanvärisen päällisen. Tämä punainen matto oli keittiössä ja vaaleasävyinen matto on nyt keittiössä, mihin se näyttää sopivan oikein kivasti. Pellavakangas, jonka kääntelin tyynyn päälle, on neliön mallinen peritty pöytäliina joka ei ole koskaan ollut käytössä koska on liian pieni pöydällemme. Ihmeen hyvin se pysyy paikallaan vaikken kiinnittänyt sitä edes neuloilla.
Nostin ulkoa lankaköynnöksen pöydän päälle ja sen alle sijoitin muutaman kirjan. Hassua miten kirjat tuovatkin niin paljon eloa. Ja niitä tulee selailtua useammin kuin jos olisivat kirjahyllyssä. Sisustus- ja lifestyle-kirjoissa on niin kauniita kansia, että ovat ilo silmälle pöydällä ja somistuksena.
Kullanvärinen tuikkukippo messinginvärisen valaisimen vieressä ovat hyvä parivaljakko.
Keittiön suunnalta näkee miten tuo tila oikein kaipasi lämpöä. Muutenkin tuo kohta olohuoneessa on nyt todella toimiva verrattuna aikaisempaan ja mietinkin tässä, että meillä ei taida olla mitään paikkaa kotona joka olisi tyhjäkäynnillä. Vuosien mittaan huoneiden käyttötarkoitus on muuttunut, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Muutenkin sisustus on sen tyyppinen, että halutessaan on helppo tehdä pikku muutoksia ihan näillä elementeillä mitä on.
Niin ja sellainen vinkki vielä, että olen vihdoin saanut päivitettyä noita sivun oikealla reunalla (puhelimessa kun vierität tekstiä alaspäin) olevia kategorioita. Sisustus ja koti -kohdasta löytyy kaikki sisustusjulkaisut, jotka olen kirjoittanut vuosien mittaan.
Onko siellä jo syksyisiä sisustusmietteitä?
Maarit
Annukka
Voi että on taas niin kaunista, ja mikä parasta, ilman mitään lisähankintoja.
Sulla on niin pettämätön kauneudentaju ja ihailtava kyky keksiä uusia käyttötarkoituksia kotoa jo ennestään löytyville jutuille.
Zuumailin tuota tuolin istuintyynyn ympärille kietomaasi pellavakangasta ja osittain kiiltävä ja osittain matta kuosi on kovin tuttu myös oman lapsuudenkotini ruokapöydältä. Tulee mieleen Johanna Gullichsenin kankaat, vaikka varmaan onkin joku muu vähän aiemmilta vuosikymmeniltä.
Kirjoista tosiaan saa kivoja jalustoja ja haluamiaan korkeuseroja asetelmien alle. Pitäisikin itsekin kaivella kauneimmat kirjanselkämykset esiin, kun justiin katselin, että kovin lättänältä näyttää olkkarin oikeastaan ainoalle järkevälle tasolle vähän vahingossakin kerääntyneet asetelmat.
Nyt kun olen päässyt pois inhottavasta alakulosta ja suunta on kohti yläkuloa :), olen vähän terhentäytynyt kotonakin justiin siinä sisustelumielessä. Puuhat on tosin rajoittuneet toistaiseksi siihen, että olen haalinut ojien varsilta ja golfkentän reunoilta karhunputkia, joissa on vielä värejä tallella. Ilokseni näyttävät kuivuvankin värikkäiksi ja justiin sellaisiksi ihanan murretun sävyisiksi, joista tykkään.
Jyskistä ostin yhden ihanan ison ruukun niille maljakoksi ja samalla setin kivan värisiä led-kynttilöitä.
Vielä kun onnistuisin löytämään mieluisia tyynynpäällisiä sohvalle, olisin jo aika pitkällä. Mutta niin ronkeliksi olen tullut, että en enää osta mitään mikä ei tunnu heti miellyttävän silmää ihan täysillä, vaan on vaan vähän jotain sinnepäin. Jälkimmäiset on niin nähty ja päätyvät ennenpitkää kaapin perälle ja sitä kautta kirppikselle.
Oikein toivoin, että tänään sataa (toive toteutui :)), että voin ajan kanssa istua tähän lukemaan tämän tekstisi ja katselemaan kuvat, joista näin vilauksen lukuluettelossa.
Kotoisaa syysviikkoa Maarit ja kiitos kaikesta kauneudesta <3
Maarit
Tartuin heti tuohon korituolin kankaaseen, sillä se tuo mullekin mieleen Gullichenin kuosit. Tämä on anopilta perittyjä liinoja eli oli Merikarvian mökin kaapissa, kun jäi aikoinaan meille eli on hyvin vanha. Vaikka täällä aamuyön tunteina vastailen, en voinut vastustaa kiusausta ja tutkin onko lappua jäljellä, muttei ollut. Uskoisin silti, että on kotimaista alkuperää, sillä hän arvosti niitä kovasti. Ompeli kaikenlaisia vaatteita itselleen Marimekon kankaista sun muuta. Nyt se on arvoisessaan paikassa vaikkei alkupeäisessä käytössä eli pöytäliinana, koska on siihen liian pienikin <3
Yläkulo kuulostaa niin hyvältä! Ja eihän siihen suuntaan pääse, ellei ole piipahtanut alempana. Syksyaika ei ole paras mahdollinen uuden suunnan ottamiseen, mutta sen verran sinua tuntevana tiedän sun olevan niin sisukas, energinen ja päättäväinen luonne, ettet helposti jää vellomaan.
Se onkin niin ärsyttävää, jos ostaa hetken mielijohteesta ja sitten huomaa ettei natsaakaan. Itsellä on tyynyihin liittyen sellainen harmittava juttu, että ostin muutama vuosi sitten mustavalkoisia Marimekon kankaita ja tein niistä tyynyt keittiön puusohvalle. Ne eivät ole sen koommin miellyttäneet silmää mutten raaski laittaa niitä myyntiinkään, kun sentään sain ommeltua ne ja maksoivat aika paljon. Siellä ne nököttää kaapissa, kunnes aika on kypsä ja laitan ne kiertoon, hih.
Toivottavasti sinä löydät mieleiset päälliset!
Jyskistä on tullut vuosien mittaan lähes luottokauppa, siellä on valikoima parantunut valtavasti ja paljon kivaa sisustukseen. Jos satuit näkemään Lumenen tilaisuudesta kuvia, niin ne kauniit lasiset pastellinväriset kynttilänjalat oli kuulemma myös sieltä. Olivat kyllä niin ihania pikku ryhminä. Ja oksat ja kaikenmoiset luonnonkasvit on mitä kauneimpia maljakoissa, ja ilmaisia.
Tuuli mylvii ulkona ja sadetta vihmoo, mutta yritetään silti nauttia tästäkin <3
Tanja
Kaunista on. Hieno ruokapöydän kulma kiinnitti huomioni kun on vähän niinkuin etsinnässä pöytä.
Maarit
Hei Tanja, ja kiitos paljon! Se ruokapöytä on todella vanha; laskin juuri että se on ollut meilläkin yli 30 vuotta ja jossain muualla ties kuinka kauan…