Pakkaspäiviä mökillä – helmikuu 2021

Kirjoitin tämän jutun myös siksi, että muistaisimme tulevina vuosina millainen talvi oli nyt, helmikuussa 2021. Aika rientää niin nopeasti että menneiden vuodenaikojen säät ja touhut unohtuvat yhtä vauhdilla, ellei niistä jää jotain kiintopistettä tai tapahtumaa.

Emme ole koskaan olleet näin aikaisin mökillä. Toissa vuonna menimme sinne ensimmäisen kerran helmikuun lopussa ja viime vuonna vasta vapuksi. Säät määrittelevät kauden alussa ja lopussa lähtemisiämme, koska emme ole enää riippuvaisia työajoista tai viikonlopuista. Sinne ei tee mieli lähteä pitämään sadetta tai ja nyt huomattiin sekin, ettei myöskään liian kova pakkanen ole hyvä ajankohta.

Toisen sääennusteen mukaan piti olla noin -8 astetta, mutta nyt kävikin niin että toinen ennustaja pitikin paikkansa. Mittari laski yöllä lähelle kahtakymmentä ja päivisinkin reippaasti yli kymmeneen. Kun taloa ei ole suunniteltu varsinaiseen talviasumiseen, sen lämmittäminen oli kokopäiväistä hommaa. Tuli montaa kertaa miettineeksi, että onneksi ei purettu tätä isoa varaavaa takkaa sisustuksellisen avaruuden saamiseksi! Saunaan ei uskaltanut jättää vesiä jäätymisen vuoksi, ämpärit ja vesisäiliö piti tyhjentää päivittäin ja kantaa seuraavana päivänä uudet vedet. Vesi tulee tontin rajalle ja senkin systeemin pitäminen sulana vaati omat hommansa. Ulko-wc:nkin käyttö oli myös melkoista selviytymistä eikä tämän vuoksi iltaisin uskaltanut juoda juuri mitään.

Pölyä kertyy kummasti vaikka mökillä ei olla oltu sitten lokakuun ja sitä ihmettelinkin, mistä sitä oikein tulee. Tietää mitä on edessä kun varsinainen mökkikausi taas alkaa. Kaikkien hyllyjen siivoaminen, ikkunoiden pesu, lattioiden pyyhkiminen – lattiat likaantuvat hetkessä, koska meillä ei ole eteistä vaan tullaan suoraan olohuoneeseen. Tai on meillä eteinen, mutta se on vanha sisäänkäynti pihan puolella ja siitä on tullut lähinnä ulkovaatteiden säilytyskaappi. Toin kotoa tänne neilikat ja koska ne ovat vielä aivan virkeät, ne lähtivät mukanamme takaisin kotiin.

Merikarvianjoen ihastuttava koskipaikka, Holmankoski, keskustassa

Mutta päivät olivat mitä kauneimmat! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja saatiin nauttia upeista pastellinvärisistä auringonnousuista ja hiipuvista päivistä oranssinkultaisen auringon laskiessa mailleen. Tähän aikaan vuodesta ei voi puuhastella pihalla, joten ainoa ulkonaolemismuoto mökillä on käveleminen pikkuteitä ristiin rastiin. Pakkasen purevuutta lisäsi tuuli, mutta se sopi miehelle, sillä hän pääsi pitkästä aikaa leijasurffaamaan jäällä. 

Eläinhavaintoja ei juuri tällä reissulla ollut. Yhtenä iltana havahduimme molemmat terassilta kuuluvaan kummalliseen kovaääniseen sihinään ja tassuttelun ääniin. Ainoa mikä meille tuli mieleen, oli supikoira ja sen ääni on kimeän äänen lisäksi juuri tuollainen. Merikotkat tulivat lähelle rantaa aterioimaan naapurin verkoista jättämiä lahnoja. Pari lokkia lenteli rannalla, mutta siinä oli kaikki.

Aamut ovat täälläkin ihanimpia hetkiä vuorokaudesta. Kahvintuoksu, Radio Suomen alueohjelmat, täydellinen hiljaisuus ja valkenevan päivän kauneus.

Maarit