Herukkahentusista ei nuoremmat ole varmaan koskaan kuulleetkaan 😅 Löysin tämänkin ohjeen sieltä reseptiaarteideni joukosta, ikivanhasta mapista, jossa on valtavasti ihania lehdistä revittyjä ohjeita. Selailen niitä ahkeraan ja se on jotenkin niin miellyttävää kaiken tämän puhelimesta etsimisen rinnalla. Eikä ohjeet sinänsä ole mitenkään vanhentuneet vuosien mittaan, on varmasti tämä oma makumaailma ollut ja pysynyt samanlaisena. Näissä hentusissa päällysteen maku on kevyesti hapahko johtuen turkkilaisesta jogurtista tai oikeammin makean hapan. Siksi ne eivät ole liian imeliä vaan raikkaan makuisia. Ja ainahan kokki voi säädellä sokerin määrää mieleisekseen.
Herukkahentusten ohje on helppo ja nopea tehdäkin. Ja aika nätit keväisessä juhlapöydässä. Käytin itse viime kesänä mökiltä kerättyjä punaherukoita, jotka laitoin jäisenä koristeeksi – ja koristelu kannattaa tehdä siksi juuri ennen tarjoilua. Pienet lehden päällä ovat minttua.
HERUKKAHENTUSET
150 g voita
1 dl sokeria
1 keltuainen
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl mantelijauhetta
Täyte
250 g mascarponejuustoa (laktoositon)
1/2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl turkkilaista jogurttia (laktoositon)
Pinnalle
2 1/2 dl punaherukoita
Mintunlehtiä koristeeksi
Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuainen edelleen vatkaten.
Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja mantelijauhe.
Asettele muffinipellille 12 isoa paperivuokaa. Muotoile taikinasta pötkö ja jaa se 12 osaan. Painele taikinapalat paperivuokiin pellille, aivan ylös asti. Siirrä pelti jääkaappiin ja anna taikinan jähmettyä noin 30 minuuttia ennen paistamista.
Paista 200-asteisessa uunissa 13–15 minuuttia. Irrota hentuset hieman jäähtyneinä.
Sekoita mascarponejuuston joukkoon sokerit ja jogurttia sen verran, että saat täytteestä koostumukseltaan sopivan pehmeän. Jaa täyte taikinakuoriin. Ripottele päälle herukat. Koristele halutessasi vielä mintunlehdillä.
Tarjoa heti.
Oletko sinä kuullut hentusista? Ehkä hiekkahentusista joiksi näitä on myös kutsuttu ennenvanhaan?
Celia C/ good to be home
No kyllä vaan hiekkahentuset ovat tuttuja. Ihanaa, kun muistutit niistä. Lapsuudessa meidän naapurissa asui nimittäin aivan ihana Raili-täti, jonka luona kävin lähes päivittäin. “Autoin” navetalla ja palkkioksi sain usein hänen leipomiaan hentusia. Hän oli myös taitava piirtämään ja teki mulle paperinukkeja ja niille vaatteita.
Eli paljon mukavia muistoja tupsahti mieleen 🙂
Muutenkin oli kiva lukea pitkästä aikaa sun postaus <3 Mukavaa kesän odotusta!!
Maarit
Hei! Ja pahoittelut kun vastaan näin pitkällä viiveellä. Olipa ihana kuulla, että kirjoitustani oli odotettu <3
Tämä blogi on jäänyt niin huonolle hoidolle ihan ajanpuutteen vuoksi. Olen nyt taas aktivoitunut hiukan ja toivotaan, että saan ajankäyttöni vähän järkevämmäksi tämän somemaailman kanssa ja että jäisi myös blogille aikaa.
Onpa sulla ihana muisto lapsuudestasi <3 Pieni navetta-apulainen sai hentusia kiitokseksi, niin liikuttavaa. Ja paperinuket kuuluivat itselläkin lapsuuteen, sillä lehdistä, pääasiassa Anttilan katalogista, leikattiin vaatteita paperinukeille ja koko lehti oli aina ihan riekaleina mun jäljiltä. Ja sitä luetteloa odotettiin aina kuin kuuta nousevaa!
Lämpöisiä (toivotaan niin!) kesäpäiviä sinulle ja ihanaa kun vielä löysit tiesi tänne <3