Nizza kahdessa päivässä – vinkit pikavisiittiin

Palataanpa hetkeksi vielä Nizzan tunnelmiin. Meillä oli tosiaan kaksi kokonaista päivää ja kolme iltaa Nizzassa ja sen ympäristössä retkeilyyn. Olemme kaikki olleet siellä jo useita kertoja, joten sinänsä kaupunki on meille jo tuttu. Meillä ei ollut tarvetta mennä tukka putkella koko aikaa, vaan enemmänkin nauttia lämmöstä, yhdessäolosta ja Nizzan fiiliksestä.

Tässä on muutamia vinkkejä Nizzaan. Nämä ovat lähinnä teille, jotka ette ole vielä koskaan käyneet siellä – mutta toivottavasti muutkin löytävät tästä jotain uutta.

Nizzassa on parasta…
se, että aistit turkoosin meren läheisyyden kaikkialla. Kaupunki levittäytyy rantaa seurailevan Promenade des Anglais -kadun yläpuolelle. Nizza on myös suhteellisen pieni ja helposti ‘käsiteltävä’ kaupunki: ostoskadut sijoittuvat aika pienelle alueelle Rue Massenan ja Avenue Jean Médicienin ympärille. Vanha kaupunki on vain 5 minuutin kävelymatkan päässä näiltä ostoskaduilta, täynnä kuhinaa, ravintoloita ja pikkuliikkeitä. Rannan tuntumassa on valtava iso pitkänmallinen puisto- ja virkistysalue Jardin Albert 1er missä on vesisuihkualtaat, isot nurmikkoalueet, valemetsä, kahviloita… Siitä on muodostunut todellinen viherkeidas parin vuoden aikana. Loistopaikka jalkojen lepuuttamiseen ja ihmisten katselemiseen. Silmänruokaakin siellä piisaa ihan kivasti 🙂

Pitkän viikonlopun aikana ehdit…
tutustua hyvin sekä Nizzaan että käydä naapurikylissä. Meillä oli suunnitelmissa näiden kahden kokonaisen päivän aikana käydä Cap Ferrat’ssa, Villefranche-sur-Mer’issä sekä Antibesissa, mutta jätimme Antibesin tällä kertaa väliin, koska se olisi ollut liian tiukka vauhti äidilleni (ja tottapuhuen meille muillekin). Olimme siellä viimeksi yhdessä ja tyttäreni lomaili siellä viikon vuosi sitten, joten tämä suunnitelma sopi kaikille. Vietimme toisen päivän haahuillen rantaa pitkin, vanhan kaupungin kujilla ja pistäydyimme ostoskadulla. Lounastimme rantaravintolassa ja söin taivaallisen hyvän Nizzan salaatin – juju oli yrttiöljykastikkeessa ja pitkittäin leikatussa varsisellerissä. Nämä eivät kuulu perinteiseen versioon, mutta antoivat maukkaan lisän salaattiin. Lasit kuohuvaa siemaistiin Cours Saleya -torin kupeessa ihmisvilinää ihmetellen.
Mutta kaikkiin näihin yllä mainittuihin paikkoihin ehtii hyvin, kunhan lähtee reippaasti aamusta liikkeelle, syö kohteessa lounaan ja tulee myöhäisiltapäivällä takaisin. Näin jää illat aikaa itse keskustassa kiertelyyn. (Kerron alempana lisää Cap Ferrat’in ja Villefranchen reissusta). Oleellista ajankäytölle on, että yhden päivän retkikohteet ovat suunnilleen samalla suunnalla.

Käymisen arvoinen kohde on St Paul de Vence. Se on Nizzan yläpuolella oleva taiteilijakylä, kukkulan laella: kapeita mukulakivikatuja, pikku gallerioita ja huikeat näkymät ympäröiviin laaksoihin. Iso miinus tulee valtavista turistimääristä ja monista turisti’galleria’myymälöistä. Tämä kuuluu niihin, mikä on nähtävä, sillä se on todella hieno ja idyllinen kylä. Pikkiriikkiset ikivanhat talot, joiden seinillä kipuavat ruusuköynnökset ovat nököttäneet kukkkulalla keskiajasta lähtien. Täällä ovat lomailleet Picasso ja Sartre, ja kylän portilla olevan baarin petanque-kentällä on kuulemma pelannut Yves Montand. Ihana kohde, mutta hiukan siellä, niin kuin monessa muussakin paikassa, häiritsee kaupallinen tarjonta ja turistimäärät, mutta kannattaa katsoa niitä läpi sormien ja kierrellä myös sivukaduilla ja -kujilla.

Nizzan keskustan ravintolakatu

Cours Saleya

Toinen kertakaikkisen ihana kohde on rantakaupunki Antibes, minne pääsee kätevästi junalla Nizzasta. Siellä on viehättävä vanhakaupunki, Musee Picasso mistä on upeat näkymät merelle, paljon kivoja ravintoloita ja ihanat pienet kujat haahuiluun. Tämä on selvästi kaupunkimainen, mutta pieni sellainen. Helena Liikanen-Ranger on asunut siellä ja kirjoittaa blogia Chez Helena, jos innostuit kohteesta. Hän on kirjoittanut useita kiinnostavia postauksia tältä alueelta ja elämästä täällä.
Cannes sen sijaan on ollut ainakin itselleni pettymys. Huvijahtisatamia on muuallakin, mm. Nizzassa, joten se ei ole syy mennä sinne. Luksusputiikitkaan eivät ole makuuni eikä itse kaupunki vedä lainkaan vertoja Nizzalle tai Antibesille. En meinaa edes kehdata sanoa tätä, mutta Monacosta ajattelen samalla lailla…

Cap Ferrat

Jos haluat hotellin keskustasta…
voin lämpimästi suositella tämänkertaista hotelliamme Villa Victoriaa. Hotelli on upea vanha,
niin ranskalainen rakennus kuin vain voi olla. Hillitty, arvokas ja rauhallinen. Kauniit huoneet, joista osassa on korkeat pariovet pikku parvekkeelle ja näkymä puutarhaan. Laitoin toiveen huoneesta meilillä ja arvostan kovasti sitä, että ystävällinen henkilökunta piti lupauksensa – saimme kuvassa olevan hopeanharmaan huoneen. Useinmiten näin ei ole. Hotellilla on iso rehevä pihapuutarha, missä voi lämpimällä ilmalla syödä aamiaisen ja viettää siestahetkeä kaukana hälinästä. Parveke avautuu puutarhaan, mikä on tärkeää, ja heräät aamulla linnunlauluun! Se on myös superihana viinilasillisen nauttimiseen, kun haluat pitää pienen lepohetken. Ihana vehreä keidas, mistä on vain n. 5 minuutin matka keskustaan, rantaan ja rautatieasemalle.

Victoria-kisuli vartioi – silloin kun ei lepäile – ettei lintuja pääse puutarhaan.

Siellä on kätevintä liikkua…
bussilla silloin kun matkaat naapurikyliin ja -kaupunkeihin. Matka maksaa 1,50 e mm kaikkialle mihin paikallisbussi kulkee. Myös Monacoon on suosittua mennä bussilla no 100, mutta silloin pitää olla enemmän aikaa. Matka sinnekin maksaa 1,50 – ja siksi tuo linja onkin aina ihan tupaten täynnä. Esimerkkinä voisin kertoa tulomme Villefranche-sur-Meristä muutama vuosi sitten, kun vietimme mieheni synttäreitä siellä. Taksilla on sinne fixed price eli silloin se oli 50 e – aikamoinen ero bussihintaan.

Pain & Cie -kahvila ja aamiaispaikka

Paras syömäni ruoka…
on ehdottomasti sinisimpukat eli Moules Marinières. Valkosipulista, sipulista ja valkoviinistä tehdyssä huumaavassa liemessä kiehautetut simpukat tarjoillaan mehevien ranskisten ja patongin kanssa. Niin yksinkertaista ja niin hyvää. Ehkä pikkuisen asiaan vaikuttaa se, että käymme syömässä niitä täällä aina Villefranche-sur-Mer’in rantakylässä, joten siihen saattaa liittyä maa+paikka+seura+fiilis… Mutta on ne silti niin hyviä. Ja jälkkärinä toimii aina kermainen ihanuus Créme Brûlée.
Muuten ranskalainen ruoka on ihan jees, muttei herätä mitenkään hurraa-huutoja.

Simpukat Villefranche-sur-Mer’issä

Parhaat ostokset Nizzasta ovat mielestäni…
kaikki paikalliset tuotteet: Marseille-saippuat (niitä on vaikka kuinka paljon ja vaikka minkä värisin, palana tai nesteenä), Provencen kosmetiikka (tuoksut, kylpy- ja bodytuotteet) on usein perinteisen koristeellisissa pakkauksissa ja rakastan niitä, vaikka suosin yleensä yksinkertaisuutta. Pharmaciet ovat myös käymisen arvoisia paikkoja, sillä sieltä löytää kaikkea mielenkiintoista mitä Suomesta ei saa. Ne myyvät paljon kosmetiikkaakin.
Myös punotut niinilaukut ja -kassit ovat ihan ehdottomia tuliaisia vaikka ihan itselle. Kyllä joka naisella pitää olla pari niinikesäkassia, eikö vain! Punoslaukut ovat siellä suhteellisen edullisia ja valikoima  malleja ja värejä on laaja. Joka kesän must-tuotteet, mitä on vaikeampi löytää Suomesta.

Ephrussi de Rothschild… 
upea villa ja puutarha St-Jean-Cap-Ferrat’in niemellä. Sinne on n. puolen tunnin bussimatka (no 81) Nizzan keskustasta. Bussin lähtöpysäkki on Place Garibaldin Monoprix-marketin vieressä (Monoprixin ja Modernin taiteen museon välisellä kadulla) ja pois jäädään Passable-pysäkillä. Sinne pääsee myös bussilla 100, joka menee Monacoon, mutta se on yleensä tupaten täynnä näillä pysäkeillä.

Paronitar Rothschildin rakennuttaman unelmien villan taustalla on mielenkiintoinen ja vaiherikas elämä, epäonnistunut avioliitto, uhkapeliä, pankkiirisuku, rakkaus taiteeseen… Nykyään loistokas puutarha on suosittu nähtävyys eikä yhtään vaatimattomammaksi jää itse Cap Ferrat’in ylellisen kaunis niemi, joka kurkottaa pitkälle Välimerelle. Puutarha sijaitsee niemen kapealla kohdalla ja turkoosi meri siintää molemmin puolin silmänkantamattomiin. Punakattoiset vähän isommat miljonäärihuvilat täplittävät rantaa palmujen ja pinjojen katveessa.
Puutarhassa on 9 eri teemaista osiota: japanilainen, provence, bambu… Tähän vuodenaikaan ruusujen kukinta on uhkeimmillaan ja meille kävi niin, että siellä rakennettiin juuri lavaa villan eteen Ruusujen Juhlaa varten keskelle vesiallasta, enkä saanut yhtään säällistä kuvaa siitä mistä olisin halunnut. Mutta näkymät ovat tallentuneet omalle muistilevylleni ja kaivelen niitä sieltä tuon tuosta.