Mökkipyttistä ja muita touhuja

Viikko on vierähtänyt oleilun, pihahommien ja oleilun tasapainossa. Puskien raivaaminenhan on mitä parhainta hyötyliikuntaa, kun ei ole tullut muuten lähdettyä liikkelle. Etenkin kun on tällainen luonne kuin minulla, että kaiken ympärillä pitää näyttää kauniilta, niin hommiahan se aina tietää. Mutta on se niinkin, että jos ei paikkoja raivaa yhtään, pusikot ottavat täysin vallan ja sitten niitä on hirveä urakka perata. Ja kun on hiukan ahertanut, on ihan taivaallisen ihanaa keittää ahkeruuskahvit ja käydä pötkölleen villasukat jalassa.

Niin, leivoin tällä viikolla pulliakin. Niillä on niinkin hieno nimi kuin Kuningas Kustaan leivät. Mutta kävi niin, että ne epäonnistuivat. Käytin kuivahiivaa, ja liian myöhään hoksasin, että taikinaan tulee niin vähän nestettä, etten saa sitä riittävän kuumaksi. Joten pitää tehdä uudelleen ja laitan sitten reseptin tänne. Ne ovat mielettömän hyviä – onnistuessaan. Kyllä näitäkin on mussutettu, kun on ensin lämmittänyt vähän mikrossa.

Sen sijaan sain värkättyä erinomaisen maistuvaa mökkipyttipannua. Tai voi sitä kutsua myös ‘nyhjää tyhjästä’ -pannuksikin. Mieheni on kalastanut verkoilla koko viikon, ja ahvenia on tullut niin hyvin, että niitä on syöty pitkin viikkoa. Eilen ne päätyivät grilliin, ja kätevä emäntä paistoi lisukkeeksi pannulla oliiviöljyllä ja valkosipulilla aateloituja perunoita. Ja toisella pannulla halloumijuuston palasia sekä kesäkurpitsaa, jonka päälle raastoin sitruunankuorta. Helppoa ja maukasta. Ja terveellistä.

Viikko on ollut ihana. Hiljaisuus, päivien kirkkaus ja hiljalleen laskeutuvat sysimustat illat ovat hurmaavia.

Onko siellä muita hyötyliikunta-ahertelijoita?

Aurinkoista viikonloppua!

Maarit