Mitä kuuluu joulukotiin

Heräsin yöllä neljän maissa, liian pirteänä, ja huomasin heti etten tule saamaan unen päästä kiinni. Nousin ylös, keitin kupin kahvia ja söin voikkarin. Katselin ympärilleni hämärässä asunnossa ja mietiskelin ollaanko hyvällä mallilla joulun suhteen, tuleeko kiire ja mikä kiire, mihin? Laittelin ennen matkaa muutamia oksia esille, tarjottimille kynttilöitä ja mies ripusti ulkovaloja ulos. Meillähän on aina ollut tähän aikaan jouluvalmistelut tällä mallilla, joten ei huolta. Joulukuusi laitetaan vain niinä jouluin kun pikkutytöt tulevat meille ja tänä vuonna on siis (teko)kuusi, mutta se pystytetään vasta aatonaattona todennäköisesti. Muita koristeita laittelen tulevien päivien aikana, isot paperitähdet, kynttilöille lopulliset paikkansa, jättikävyt. En etsi uusia näkökulmia joulutunnelmaan, ne entiset mitkä ovat jo vuosia ilahduttaneet, ovat tärkeitä ja riittävät. 
Muistan sen joulun, kun isompi tyttö oli noin nelivuotias, ja tein mielestäni hienon jouluasetelman keittiön patakaappiin. Ajattelin, että se on yllätys, on jännittävää kun saa avata ovet ja ihmetellä mitä kaikkea siellä on. No, hän avasi ovet, kurkkasi sisään – ja se oli siinä. Muut leikit kiinnostivat enemmän. 
Kirjasin aamun tunteina muutamia ruokalahjoja, joita aion tehdä tänä vuonna. Keksin, että kokeilen tehdä saaristolaisleipänäkkäriä – laitan ohjeen tänne mikäli se onnistuu. En ole nimittäin törmännyt missään reseptiin ja aion tehdä sen ihan ite.