Usein kuulee sanottavan, että värinä kulta sopii kesään, kun iho on päivettynyt. Ja hopea värittömään talviaikaan viileänä värinä. On myös hopea/valkokulta-tyyppejä ja toiset vannovat nimenomaan kultakoruihin. Itselläni on valkokultainen vihkisormus ja se on myös antanut raamit muille koruilleni. Olen ollut aina aika hillitty ja klassinen koruihminen, mutta melkeinpä huomaamattani niiden määrä on vähitellen lisääntynyt. Ja koko suurentunut.
Seuraan Instassa muutamia espanjalaisia tyylileidejä ja olen ihaillut heidän tapaansa kantaa näyttäviä koruja. Vaikka korut ovat isoja, he osaavat pukea ne hillitysti ja vietävän tyylikkäästi. Kuten @patzhunter alakuvissa. Usein asut itsessään ovat melko yksinkertaisia ja rentojakin, mutta koruilla niihin on saatu näyttävyyttä. Muttei yhtään överiä.
 |
| @patzhunter |
Patzista inspiroituneena ostin viime Espanjan-reissulta statement-korun, ison ristin. Onneksi on halpis koru- ja asustekauppoja! En millään maksaisi tällaisesta kultasepänliikkeen hintoja – voinhan kyllästyä tähän jo ensi vuonna… En kyllä usko sitä, sillä tämä on ollut jo käytössä monissa tilaisuuksissa. Se kohottaa peruspaitiksen ihan eri sfääreihin ja antaa v-aukkoneuleelle voimaa.
Risti on aika lyhyt ja saatan laittaa sen kaveriksi pidemmän ja ohuemman riipuksen tai pari.
Yhdistelen nykyään siis ihan suvereenisti hopean ja kullan värejä keskenään. Kultaa mielellään antiikkisena, tummana ja kulahtaneena. Tai ei-niin-keltaisena kuten tuo risti.
 |
| Äitini vanhemmat ovat saaneet myös kultakehykset |
Tämän boho-henkisen käsilaukun ostin Palmasta vuosi sitten. Pronssin, kullan ja oranssinväriset vintage-kultakuviot tekevät siitä hohdokkaan kesälaukun. Hiekanvärinen perusasu tai farkut saa ihan uuden fiiliksen tämän laukun myötä.
Lämpimiä värejä on ollut pitkään sekä sisustuksessa että muodissa ja varmasti siksi omakin silmä on tottunut kultaan vähitellen.
Hillityn kultainen Gold Ten in One hiuksiin jätettävä hoitoaine on kuin kultaa hiuksille. Siinä on 10 ominaisuutta hiusten värin kirkastamisesta niiden tuuheuttamiseen, vaurioiden korjaamisesta superkiiltoon (tuote saatu pr-näytteenä). Kullanarvoinen kiireiseen aamuun.
Alakuvien sormus on muisto Fuengirolasta. Siellä on ihastuttava liike Loca de Amor, missä myydään erityisesti kesäsesonkiin ihania kaftaaneja ja rennon löysiä puseroita, tunikoita ja housuja, sekä koruja ja laukkuja. Sanon kesäsesonkiin siksi, että espanjalainen talvimuoti ei oikein kolahda, mutta kesämenoon löytyy aivan ihania juttuja – niitä ei täältä löydy. Siellä päin liikkuville suosittelen pistäytymistä. Kirjoitin liikkeestä pari vuotta sitten; juttu löytyy täältä.
Tämäkin vanhan kullan värinen boho-sormus viihtyy hyvin valkokultaisen sormukseni seurana.
Rannekorussa on sekä kullan- että hopeanvärisiä ketjuja – sulassa sovussa. Ja aika jännää, sekin on ostettu Fugesta jo pari vuotta sitten. Korvikset on hankittu täältä Suomesta.
Tämä vuosi alkoi kirjaimellisesti kultaisena, sillä otin pitkästä aikaa käyttööni myös paperikalenterin. Kultakantisena tietysti! Töissä ollessani se oli must, mutta jätin sen jossain vaiheessa pois ja elin vain puhelinkalenterin kanssa. Halusin kuitenkin, että näen kunnolla koko viikon tapahtumat ja että voin myös kirjoitella sivuille (kalenteri on Leuchtturm1917 ja saatu kirjamessuilla; myynnissä mm Akateeminen kirjakauppa).
Onko kultakuume iskenyt jo sinuun! Mitä mieltä sinä olet hopean ja kullan yhdistämisestä? Käytätkö ‘värejä’ vuodenaikojen mukaan vai mielialasi? Suositko vain yhtä väriä kerrallaan? Entäs, suostutko käyttämään jalometallien kanssa ‘rihkamakoruja’?
Kultaisia unia,
Maarit
Maiju
Haa! Juuri eilen siivosin koruvarastoni, laitoin paremmin esiin sellaisia mitä voisi käyttää päivittäin. Kaikenlaista sieltä kaapista löytyikin…?. Osa meni kiireesti kirppiskassiin. Samat ajatukset kullan ja hopean yhdistämisessä, vähän vielä otsaa ajatus kiristää, mutta olen yrittänyt harjoitella?. Ja monella muulla rennot ja runsaat yhdistelmät näyttävät niin hyviltä! Kivoja löytöjä olet tehnyt!
Maarit / Sopusointuja
Koruja kannata hävittää liian reippaalla kädellä, koska eivät vie tilaa kuten vaatteet. Säilytän itse ketjuja pikku naulakossa, joka on aina näkösällä. Sormukset ja muut pikkukamat on laatikoston yhdessä laatikossa pikku rasioissa ilman kansia. Olen huomannut, että niitä tulee käytettyä paljon enemmän ja laajemmin, kun näkee ne – ja muistaa niiden olemassaolon.
Outi Krimou/Outi's life
Minä yhdistelen kultaa ja hopeaa ilman mitään ongelmaa. Itsekin olen ollut sellainen, että en paljon koruja pidä, mutta viime vuosina on kummasti minullekin ilmestynyt korva-, käsi- ja kaulakoruja ?
Ihania nuo sinunkin korut ❤️
Maarit / Sopusointuja
Minusta se kuulostaa just hyvältä, ettei jämähdä vaan löytää uutta ideaa ainakin joskus. Se on virkistävää.
Muistan hyvin, kuinka teit ihanat DIY-bohokorvikset viime vuoden puolella <3
Kristiina K
En ole ollenkaan kulta-ihminen, en koruissa enkä varsinkaan sisustuksessa. Mulla jäävät kaikki kultakorut laatikon pohjalle. Käytän yleensäkin tosi harvoin koruja, paitsi korvakorut minulla on aina. Rihkamakoruista tykkään ja ne ovatkin ainoita kaulakorujani joita säännöllisesti käytän jos jonnekin on menoa. En osaisi laittaa samanaikaisesti esim. hopeista ja kultaista kaulakorua, mutta jos ne ovat samassa korussa, niin silloin sopivat hienosti.
Maarit / Sopusointuja
Kultaa ei ole meilläkään sisustuksessa, paitsi messingin sävyissä ja onhan mulla tosiaan vanhat kultakehykset työhuoneessa koristeena. Mutta siinäpä sen onkin. Korvakorut on itselläkin vakiot, aina jonkinlaiset. Jos ne jäävät aamulla laittamatta, olo tuntuu heti vähän valjulta. Koruilla on merkitys!
Tuuli - Lumo Lifestyle
Suurin osa koruistani on hopeaa, mutta eniten käytän tietysti yksinkertaista valkokultaista kihlasormusta malliltaan samanlaisen kivettömän kultaisen vihkisormukseni kanssa. Ranteessa on useimmiten samanmalliset kulta- ja hopearannekorut parina, ne olen teettänyt romukullasta ja – hopeasta. Perityistä, suorastaan rumista hopea- ja kultaesineistä/koruista tuli näin jotain hyvin meluista. Hyvin sopii kulta ja hopea yhteen.
Maarit / Sopusointuja
Tuo teettäminen onkin kiinnostava juttu – monilta löytyy varmasti perittyjä tai käyttämättömiksi jääneitä koruja. Sun pitää näyttää ne ihanuudet, kun nähdään seuraavan kerran 🙂
tuulanneli
Kulta ei ole koskaan ollut minun juttuni. Koruni ovat kaikki valkokultaa. Jarkko on rodinoinut muutaman valkokultaisen lempparikoruni hopeanväriseksi. Tykkään hopeasta enemmän ja kaikki riipukseni ovat juuri hopeaa. Toisaalta keltakullan ja valkokullan yhdistelmät ovat joskus todella onnistuneita ja trendikkäitä. Olenkin nähnyt muutaman todella upean sormuksen näillä yhdistelmillä, joten kyllä ne yhteen sopii.
Maarit / Sopusointuja
Olen itsekin nähnyt noita sormusyhdistelmiä ja ovat olleet kyllä kauniita. Niihin on niin helppo sovitella muita koruja – ja tästä tuli mieleeni, että ehkäpä tämä yhdistely onkin yksi seikka mikä tekee pukeutumisesta ja asustamisesta mielenkiintoisempaa.
Korut ovat kyllä ihania asusteita!
Celia C / good to be home
Hih, tutun oloinen otsikko. Postasin myös Kultakuumetta-otsikolla muutama vuosi sitten. Liittyi kaikkeen, sisustuksesta lähtien. Työhuoneen tapetin myötä tina-hopea-ihminen penkoi vanhoja kulta-aarteita esille 😉
Koruissa olen pääsääntöisesti Lapponia-henkinen (seitkytluvun hopea-akryyli-yhdistelmät <3), mutta nimettömässäni on kyllä sekä kelta- että valkokultaa. Näin ollen olen kyllä aina sekoitellut sujuvasti sävyjä – myös rannekelloni olen valinnut niin, että siinä on kumpaakin. Kaikki koruni ovat vuosien takaa, rakkaita ja käytössä edelleen, joten uusia en ostele. Niin – ja juhlaani kuuluu mielellään hillitty asu ja joku vähän räyhäkkäämpi yksilö – muttei nyt aivan noin trendikkäästi kuin noissa instakuvissa 😉 Upeat kuvat sinänsä!!
Maarit / Sopusointuja
Sinäkin olet ollut kultakuumeessa! En muistanut yhtään otsikkoa, mutta kyllä juttusi työhuoneen tapetista ja kävin vielä katsomassa sitä; aivan ihanat ne himmeänhopeat korvikset ja kultapussukka Ranskasta – just tuollaiset löydöt on parhaita 🙂
Katson itsekin nykyään aivan uusin silmin kirppisten koruhyllyt.
(Arvo)koruissa pitää mielestäni säilyttää maltti, siis säilyttämisen kantilta. Ne eivät vie tilaa ja yhtenä päivänä saattavat taas miellyttää silmää ihan eri tavalla kuin ennen.
KastehelmiB
Valkokulta ja hopea itselleni mieluisampia. Kultakorut ovat jääneet korulaatikon pohjalle käyttämättöminä. Käytän maltillisesti koruja. Töissä on lähes aina jotain kaulassa, mutta arkena ei. Kädessä on kaksi hopeaketjua aina, yötä päivää. Kaksi ystävääni valmistaa koruja ja niitä käytän ahkerasti.
Minulla on muutama näyttävämpi koru ja silloin saan usein niistä kehuja. Ehkä pitäisi vaan olla rohkeampi. Rihkama käy mulle oikein hyvin, ainakin kultaisena. Korvakorujen koukut täytyy kuitenkin olla hopeaa tai kultaa, muuten saan allergiaoireita. Vähän innostuin @patzhunterin tyylistä. Täytyy laitta seurantaan. Kiitti vinkistä ja onnellista viikonvaihdetta.
Maarit / Sopusointuja
Kulta on jostain syystä vuosien mittaan jäänyt mullakin käyttämättä. Sain bismarck-ketjun ylppärilahjaksi ja sen otin viime kesänä käyttöön siten, että laitoin siihen pienen vanhan kultaisen medaljongin. Kun sen vielä yhdistin ohueen ja vähän pidempään kultaketjuun, siitä tuli ihan trendikäs – ja muistoja tulvillaan.
Vähän reippaamman kokoinen tai näköinen koru tekee paljon, se muttaa hyvin yksinkertaisenkin muun asun paljon mielenkiintoisemmaksi. Voin sanoa, että olen itse kulkenut tämän tien, sillä käytin tosi neutraaleja aiemmin. Nyt sen sijaan mietin joka kerta jonnekin lähtiessäni myös korut. Ennen ne olivat itsestään selvästi aina ne samata. Näin sitä ihminen voi muuttua vanhempanakin 🙂
@patxhunter on mestari yhdistämään, silti aina varsin yksinkertainen tyylissään.
Mukavaa tiistaita, mikä taas valkeni tuttuun tapaan niin harmaana 😉
Riitta
Onpa kaunis risti, tykästyin myös korviksiin (sinisillä helmillä)! Kihla- ja vihkisormukseni ovat valkokultaa, mutta mixaan ja mätchään niiden kanssa oikeastaan ihan mitä vaan. 😀 Pidän etenkin isoista korvakoruista, niillä saa helposti asuun näyttävyyttä ja/tai särmää.
Maarit / Sopusointuja
Korvikset aurasivat tieni boho-korumaailmaan ja niitä on pidetty vaikka missä tilanteissa ja monenlaisten asujen kanssa. Niin samaa mieltä korviksista – jos haluaa vain yhden, niin ne toimivat aina!
Marja terttu
Hei.
Onnellista tätä meneillään olevaa vuotta sinulle.
Ihania postauksia,joita en yksilöidysti kommentoi,laitan kiitoksen!
Lämmin kiitos tästä taidokkaasta,tyylikkästä ja laadukkaasta blogista,jossa tekstit ja kuvat ovat aina niin balanssissa.
Postauksistasi inspiroituu aina.
Toivoisin,kysyit aiheita,että kirjoittaisit tuoksuista. Suuri maailma,olisi mielenkiintoista tietää ajatuksiasi.
Yst.
Marjaterttu
Maarit / Sopusointuja
Kiitos paljon Marjaterttu – sinulle myös iloa, valoa ja onnea uuteen vuoteen 🙂
Tähän harmaaseen tammikuiseen aamuun lämmin viestisi toi valonpilkahduksen. Miten ihanaa on kuulla,
että viihdyt blogissani. Välillä kirjoittaminen takkuaa, ei meinaa saada mitään aikaiseksi eikä inspiraatiotakaan
aina löydy. Nämä viestit antavat virtaa ja innostavat kirjoittamaan.
Sydämellinen kiitos <3
Tuoksut ovat hieman vieras alue itselleni siinä mielessä, että käytän kyllä niitä, mutten tunne niitä kuitenkaan kovin laajasti. Koen, etten osaa kirjoittaa niistä… Mutta olen lisännyt sen toivelistalle – annetaan aiheen muhia 🙂
Tuija
Hopeaan olen tykästynyt ja vaihtelenkin mielialan mukaan sormuksia sekä korvakoruja. Muutama vuosi sitten käytin paljon Kalevala Korun pronssisia koruja ja siitä siirryin hopeisiin, kun löysin puolisolleni iki-ihanan Kaarna -nimisen sormuksen, joka kuvastaa hänen rakkauttaan puihin, myös Tuijaan, elämänpuuhun. Silloinen oma suosikkini oli hopeinen Polku.
Rakkaimpia kaulakoruja ovat mieheni tekemät riipukset, joissa yhdistyy hienosyinen puu ja muutamissa Samoksen kivi. Pukeutumisessa ja asusteissa pidän selkeydestä ja maanläheisyydestä. Fiilis ratkaisee, mikä tuntuu kulloisenakin hetkenä omimmalta. Uhana Designin isot kukkakorvikset ostin itselleni isoäiti -lahjaksi. Vinkkaan niistä sinulle instassa. 😉
Vihkisormukseni jatkaa kiertokulkuaan tyttäremme sormessa, mikä on liikuttava ajatus. Ekologiselle ihmiselle tapa sopi paremmin kuin hyvin.
Nuorena käytin kultaisia rippi -ja lakkiaislahjakoruja paljon, mutta niin sitä maku ja tarpeet muuttuu.
Tämän hetken suosikkisormukseni on taiteilijaystäväni minulle tekemä sormus tekstillä Samos in my mind ja sen kaverina toisen korutaiteiljan luomus rannalta löytyneestä sydämenmuotoisesta kivestä.
Koruissa minulle on siis tunne ja tarina tärkeämpi kuin rahallinen arvo. Tulipas tästä pitkä sepustus.
Ihailen sinun tyyliäsi, jossa on ilmeisiä vaikautteita seuraamisiesi naisten asusteista. Lisäksi kirjoittaa inspiroivista aihepiireistä on taito, josta vaikutun.
Hyvän viikonvaihteen toivotuksin! Tuija
Maarit / Sopusointuja
Sinäpä sen sanoit hyvin: fiilis ratkaisee. Niin se on monen asian kanssa, eikä aina edes tule ajatelleeksikaan mihin kaikkeen ja kuinka paljon se vaikuttaa. Jäin miettimään onko kaikilla ihmisillä fiilis merkittävässä roolissa…?
Sinulla on ihanat tarinat korujesi takana, olen aivan vaikuttunut siitä. Kun on tarina, ne tarinat ovat aina läsnä – kun katsot ja näet korusi. Ihanaa.
Olen ollut viime päivinä hyvin vähän instassa, enkä ole vieläkään löytänyt tägäystä, apua!
Leppoisaa uutta viikkoa Tuija!
Tuija
Kultaista tai hopeista tai ihan loistavaa tammikuuta sinulle Maarit! Koti meidän -tilille taisin sinut tägätä, mutta en ole enää itsekään varma, mitä puuhailin lomaintoiluna. Nyt yritän päästä arkivireeseen, tosin uuden vuosikymmenen tuomalla innostuksella. Terveisin Tuija
Tiia Koivusalo
Juteltiinkin tuosta polkkahiuksisesta tyyligurusta, joka on upea, kuten sinä myös. ?Pitää välissä kertoa, että ystäväni lukee sun blogia ja ihailee tyyliä. Kerroin kamulle, että olet vielä aivan ihana tyyppi ja kamu sanoikin, että se huokuu sun blogista. ?
No mutta, aikanaan vihasin kultaa joskus ysärillä, oli jotenkin kauhean krumeluuria. ? Naimisiin mennessä valitsin tarkoituksella valkokultaisen timanttisormuksen kultaisen kihlasormuksen pariksi, jotta voin jatkossa käyttää kumpaa vaan tai sekaisin. Tykkään nykyään molemmista, naimisiin menosta lähtien ja myös yhdessä. Casa Mimillä miltei identtiset sormukset meikäläisen kanssa ja tätä naureskeltiin tässä taannoin.
Ihanaa viikonloppua Maarit. ???
Maarit / Sopusointuja
Kuuma aalto vyörähti nyt päälle – kiitos Tiia niin paljon ihanasta kommentistasi <3
Olet ollut edelläkävijä sormus- ja väriasiassa; miten kätevää. Mulla on tiedätkö sama juttu, omat (ne harvat) kultakorut ovat olleet suorastaan vuosia 'naftaliinissa', mutta nyt olen kaivanut niitä esiin ja viritellyt mm yo-lahjaksi saamaani bismarck-kaulaketjuun vähän uutta. Laitoin siihen pienen niinikään vanhan medaljongin, ja se on yllättävän kiva yhdistelmä.
Ihanaa viikkoa Tiia! <3
Tiia Koivusalo
Sama juttu, monen kultakorun olen kaivanut käyttöön ja tykkään kovasti nykyään. Harmittaa edelleen, että rippilahjaksi kummitädiltä saatu kultainen medaljonki hukkui pulikointireissulla mereen. Oli yksi rakkaimpia koruja.
En tiedä edelläkävijyydestä, mietin vain järjellä silloin, että yhdistelmä mahdollistaa tulevaisuudessa kaikki korusävyt. Samaa mietin hääpuvusta silloin, että se kestää aikaa ja pystyn katsomaan kuvia itsestäni vuosienkin päästä. Joissain asioissa olen vissiin osannut olla järkevä vaikka muuten tunteilla mennään.
Pus uuteen viikkoon Maarit. <3
Mia / Beauty Highlights
Ihana tuo boho-henkinen käsilaukku, ja ristikin tosi kiva! Mulla on ollut kultakausia, sitten hopeakausia ja viime vuosina olen taas palannut kultaan, jonka koen enemmän olevan mun juttu 🙂
Ihanaa viikonloppua ja alkanutta vuotta!
Maarit / Sopusointuja
Eiks vaan! Ei ole ollut yhtään omia värejäni, mutta en saanut sitä silmistäni ja nyt kiitän että ostin sen silloin.
Se on jännää, miten värit vaihtelevat – seurailevat selkeästi muodin värejä ja tyylejä, ainakin itselläni. Molemmat värit ovat ihania myös antiikkisen himmeinä.
Kiitos samoin sinulle!
Minna Mäkinen
Tuo risti oli kyllä todella kaunis ylläsi, joten wau, vielä kerran:) Itse rakastan kimaltavia koruja ja ne ovat olleet viime vuosina hopeisia kristallisin koristein. Eivät siis aitoja välttämättä, mutta sellaisia rihkamia, joita ei tarvitse harmitella, jos ne menee rikki. Yksi hyvä esimerkki on kaunis kimalteleva rannekoru,jonka sain tyttäreltä vuosi sitten. Juuri se, mitä tässä taannoin jouduit irroittamaan puvustani, Se on siinä ainoa haittapuoli:)
Maarit / Sopusointuja
Se on hienoa, että voi ja kehtaa käyttää myös rihkamakoruja – mullakin kaikki ovat sulassa sovussa niin korulaatikossa kuin päällä. Juu, muistan sen korunirrotuscasen <3
Korulipasjuttusi oli kiva ja antoi aihetta pohtia omiakin säilytysjärjestelmiäni…