Kesäreissu merelliseen Kokkolaan

Ystävämme järjesti viime viikonloppuna ikimuistoiset juhlat Kokkolassa. Hän täytti pyöreitä ja jäi myös eläkkeelle reissattuaan seitsemän työvuotta Helsingin ja Kokkolan välillä. Siinä ajassa Kokkola oli tullut tutuksi ja hän oli mitä parhain opas ja tietopankki kaikenlaisissa kaupunkiin liittyvissä kysymyksissä. Meitä oli noin 20 hengen porukka liikkeellä perjantaista sunnuntaihin kestäneissä synttäreissä. Näimme paljon, niin paljon, että sain hyvää materiaalia Kokkola-aiheiseen postaukseen.

Tämän jutun kirjoittamiselle oli toinenkin hyvä syy – olen kotoisin Kokkolasta ja halusin tallentaa pienen matkakertomuksen myös lasteni luettavaksi, jotka eivät juuri ole siellä käyneet. Siitä on hirvittävän kauan, kun muutimme pääkaupunkiseudulle enkä ole teinivuosien jälkeen juuri itsekään käynyt siellä.

Viikonloppu pähkinänkuoressa

Perjantaina majoittumisen jälkeen lähdimme opastetulle kävelykierrokselle puutaloalueelle Neristaniin ja sen jälkeen palasimme hurmaavan ihanaan majapaikkaamme illalliselle. Ehdimme pistäytyä vielä keskustan terassillakin, ja hyvä niin, sillä seuraaana yönä helteet olivat muisto vain.
Lauantaiaamuna lähdettiin heti aamiaisen jälkeen kävellen kohti Mustakarin satamaa, mistä lähti yhteysalus Tankarin majakalle. Reippaasti keinuvan puolentoista tunnin merimatkan jälkeen kiersimme oppaan kanssa saaren. Sen jälkeen maistui lämmittävä lohikeitto paremmin kuin koskaan, sillä keikkuva ja vilakka merimatka oli mennyt luihin ja ytimiin. Onneksi paluumatkaa varten halukkaat saivat laivasta matkapahoinvointipillerit. Liekö placebo vai mikä, mutta puolikas tabletti teki juuri sen mitä pitikin – saattoi rauhassa katsella kannella horisontin keikkumista ylös ja alas ilman pahoinvointia.
Söimme illallisen aivan majapaikkamme vieressä Nera Garden-ravintolassa ja sen jälkeen lähdimme suoraan Mustakari Memories-festareille.
Sunnuntaina söimme viipyilevän aamiaisen majapaikassa, järjestelimme paikkoja ja lähdimme ajelemaan kohti mökkiä.

Tässä on napakasti muutamia käyntivinkkejä Kokkolan-Pietarsaaren suunnille:

Neristan – Kokkolan kaunis puutaloidylli

Keskellä Kokkolaa on yksi Suomen laajimmista puutalokaupunginosista, Neristan, eli alakaupunki. Se oli aikoinaan käsityöläisten ja merimiesten asuinaluetta. Alueella on 12 puutalokorttelia, satoja kauniisti entisöityjä pikkutaloja, mutta myös ränsistymään päästettyjä ja umpeen kasvaneita pihapiirejä. Vanhimmat taloista ovat 1700-luvulta, mutta pääosa on rakennettu 1800-luvulla. Pastellivärien kirjo, rönsyilevät amppelit ja perinteinen punamultapinta tekevät Neristanista viehättävän ja pittoreskin.

Hauska yksityiskohta oli merenkulkuperinteeseen kuuluneet posliinikoirat, joita merimiehet toivat tuliaisina Englannista. Koirat asetettiin ikkunalaudalle pareittain, ja kun isäntä oli kotona, koirat katselivat sisäänpäin ja poissaollessa tuijottivat odottavina ikkunasta ulos. Ikkunoissa oli edelleen juorupeilejä, joista emännät käsitöitä tehdessään voivat samalla tarkkailla kadun tapahtumia ja kulkijoita.

Kaupungin keskellä kulkevan Pormestarinkadun toisella puolella on Oppistan eli yläkaupunki, joka tunnettiin vauraamman väen alueena. Kauppiaat ja laivanvarustajat rakensivat siihen aikaan hulppeita rakennuksia, joista osa on saatu onneksi säilytettyä.

Ihana majoituspaikka – Wanha Kartano

Asuimme koko porukalla keskellä Neristanin idylliä lähes 200 vuotta vanhassa puutalossa. Wanha Kartano on kauniisti entisöity ja sisustettu entinen koulurakennus ja sieltä voi vuokrata yksittäisiä huoneita tai järjestää tilaisuuksia isommille porukoille.
Keittiössä oli kaikki tarvikkeet mitä vain voi kuvitella tarvitsevansa ja muutenkin koko talo oli äärimmäisen siisti. Rehevällä pikkupihalla oli eri istuinryhmiä

Tankarin majakka

Yllättävän pirteinä lähdimme heti aamusta taivaltamaan kohti Meripuiston satamaa, mistä lähtee yhteysalus m/s Jenny Tankarin majakalle. Majakkareissu on niin hieno kokemus, että lähes hävettää sanoa etten ole koskaan käynyt siellä aiemmin. Siitäkin huolimatta, että meidän kohdallemme osui aikamoinen merenkäynti – onneksi ei osattu aavistaa sitä etukäteen!
Tankarin majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran 15.10.1889 ja se on edelleen Suomen valovoimaisin majakka. Sitä ennen valonlähteenä toimi rannalle rakennettu pieni talo, jonka merenpuoleisista ikkunoista keskellä huonetta olleen tulipesän tuli oli merkkinä merenkulkulkijoille. Saaressa asustaneet kalastajat olivat vuorollaan tulenvahteina.
Saarelle voi tilata opaskierroksen, mikä kannattaa, sillä historia on mielenkiintoinen. Siitä löytyy paljon tietoa Wikipediasta ja Kokkolan kaupungin sivuilta. Saarella voi yöpyä ja lounasta on tarjolla pienessä meri-ilman harmaannuttamassa talossa.
Laiva lähti klo 10 ja paluu oli 13.30, matka kesti 1,5 tuntia suuntaansa. Aikataulut löytyvät Visit Kokkolan sivuilta.

Ravintolasuositus – Nera Garden

Matka Pietarsaareen 7 sillan kautta

Lähdimme sunnuntaina iltapäivällä kohti Merikarvian mökkiä 7 sillan maisematien kautta. Tie 749 mutkittelee merenpoukamien kainalossa saaresta saareen, Kokkolasta Pietarsaareen. Pysähdyimme heti alkumatkasta Cafe Brygganiin vanhaan kalastajakylään. Jos ilma olisi ollut parempi, olisimme jääneet kahvikupposelle, mutta sadepilvet vaanivat sen verran alhaalla että päätettiin jatkaa matkaa eteenpäin.

Vaikka olen asunut kuutisen ensi vuotta Kokkolassa, en muista että olisimme oikein koskaan käyneet Pietarsaaressa. Se vain ei ollut tapana ja kuulin, että kaupunkien välillä olisi samantapaista jännitettä kuin Raumalla ja Porilla on. Ruotsinkielisyys vaikutti myös asiaan, se oli jo silloin selkeä ja merkittävä ero ja varmasti syy, miksei sinne eksytty.
Skata on Pietarsaaren kulttuurihistoriallisesti arvokas puutaloalue. 40 korttelin alueen ensimmäiset talot on rakennettu 1730-luvulla merimiehille ja myöhemmin, 1800-luvun lopulla siitäkin tuli työläisten asuinalue. Skata on suojeltu vuonna 1982 ja se on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan ilman teiden asfalointia. Alue oli hiljainen ja verkkainen kotitaloalue. Näin vain yhden bagerin läpiajaessamme eikä aluetta ole muuten kaupallistettu, onneksi.

Meillä ei ollut tarkoitus pysähdellä eikä jäädä viettämään aikaa sen enempää näille seuduille, koska olimme matkalla mökille – ja viikonloppu oli jättänyt sen verran univelkaakin ettei ollut oikein jaksamista. Olikin ihanaa ottaa illalla vielä hitaat löylyt omassa saunassa.

Kiitos Jutta lämminhenkisestä kesäviikonlopusta!

Maarit