Kesäpäivät Espoon saaristossa

Knapperskär, Gåsgrundet, Pentala, Kaparen, Rövaren – näihin saariin olemme tehneet matkoja tänä kesänä omalla, vanhalla pikku-veneellämme. Noin puolessa tunnissa taittuu matka kauimpaankin saareen, joten kynnys lähteä on matala. 

Lähdimme lauantaina ex-tempore liikkeelle, kun kaverit olivat jo matkalla omalla veneellään ja pyysivät seurakseen. Siinä ei ehtinyt ruokien kanssa hifistellä vaan keitettiin termokseen pikaisesti kahvia voileipien kyytipojaksi. 

Ajoimme suoraan Suvisaariston edustalla olevaan Knapperskäriin. Sen eteläpuolella aukeaa avomeri ja näkymät ovat huikean hienot. Saari kuuluu Espoon kaupungille ja sinne voi tehdä ihan vapaasti retkiä sekä telttailla. Saaristovene ei aja tälle saarelle, mutta yksityisveneille on muutamia hyviä rantautumispaikkoja. Aikaa hurahti viitisen tuntia, kun loikoilimme matalilla kallioilla. Tämä saari on suosikkini tämän vesistöalueen retkikohteista. 

Kirjoitin kolme vuotta sitten laajemman jutun Knapperskäristä ja se löytyy täältä.

Sunnuntaina oltiin jo vähän paremmin varustautuneita, sillä kipaisin heti aamusta kauppaan hakemaan evästarpeita. Suuntasimme nyt enemmän lounaaseen ja Rövarenin ja Kaparenin kautta Kirkkonummen puolelle, Stångören-saareen. Se on Kala- ja Metsämiehet Ry:n käytössä ja kaverimme kutsumana voimme rantautua sinne päiväksi. 

Ilma oli kuuma, meri kirkkaan sininen ja saaren ohi lipui purjehduskisasta Tallinnasta palaavia aluksia. Aurinko porotti niin, että vaikka oli kunnon suojakertoimet, tuntuu että iho tummui monella asteella. Tälläkin saarella oli upeat matalat luodot avomeren puolelle. Ja mikä tärkeintä, kunnon laituri, mihin voi rantautua. Me tosin ajoimme suojaisaan poukamaan ja vedettiin vene hiekkarannalle. Sekin hyöty on pikkuveneestä, että laituriin ja rantaan ajaminen on helpompaa.

Muistan ikuisesti ensimmäisen rantautumisemme Kapareniin. Jouduttiin ajamaan kiinni kallioon ja minä sain käskyn hypätä kalliolle köyden kanssa. Minähän hyppäsin ja köysikin oli mukana (ja toinen pää kiinni veneessä), mutta kallio oli vielä märkä ja tietysti liukas kuin mikäkin ja liu’uin vyötäröä myöten veteen vaatteet päällä. Onneksi ei ollut sen syvempää, sillä uimataito on mitä on – ja onneksi oli liivit päällä. Siitä oppineena en hyppele veneestä ilman liivejä.

Kaparenin hienot kalliot

Vaikken varsinaisesti ole mikään vettä tai veneilyä sinänsä rakastava, koska uimataito on huono ja muutenkin on jonkinasteinen pelko merellä liikkuessa, silti oli ihanaa viettää kuuma elokuun viikonloppu vesillä.

Maisema oli niin sininen kuin vain sininen voi olla ja ilma kuin morsian. Aika täydellistä.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan Kivenlahden venesatamasta. Otin sen lauantaina kello 13 ja ihmeteltiin suuresti sitä, että laiturit ovat täynnä hinnakkaita ja isojakin veneitä. Oli viikonloppu eikä tämän parempaa ilmaa voi Suomessa olla veneilyyn. 

Sitäkin taustaa vasten ollaan ihan tyytyväisiä vuosimallia -87 olevan paattimme kyydissä. Se on hoitanut tehtävänsä erinomaisesti ja on aina valmiina pieneen irtiottoon. Sekään ei harmita yhtään, jos kesän kelit ovat niin huonot, että veneily jää vähälle. Montaa euroa ei ole veneessä kiinni.

Maarit