Kuten kirjoitin Instan puolelle eilen, ahdistuksen hetkellä alan automaattisesti tekemään mieltä ilahduttavia asioita. Jokin sisäinen voima tuuppaa eteenpäin ja näkemään valoa, kauneutta, positiivisuutta, elämää tässä ja nyt.
Elämässäni, kuten takuulla kaikilla, on ollut surua ja murhetta. Hetkiä, jolloin tuntuu seinien kaatuvan päälle. Joskus olen miettinyt, olenko ratkaisukeskeinen, optimistinen, positiivinen vai mikä. En tiedä, mutta silti olen saanut paljon apua tästä piirteestä.
Iltapäivälehtien sijaan luen Hesarin näköislehteä – siellä on muutakin!
Iltapäivälehdet eivät sisällä enää mitään muuta kuin sotaa, ensin vain koronaa ja nyt vain sotaa. En laita päätäni pensaaseen, mutta haluan ajatella muutakin. On vain pakko. Niinpä päätin siirtää aplikaatiot pois puhelimen etusivulta ja aloin lukemaan tänä aamuna Hesarin näköislehteä tietokoneelta. Maailmantilannetta käsitellään sielläkin, mutta onneksi niin paljon muitakin asioita. Tämä sopii minulle ja tunsin miten mieli rauhoittui, kun sota ei dominoinut koko lehteä.
Ostin eilen ruokakaupassa käydessäni upeita malvanvärisiä papukaijatulppaaneja ja ruusuja. Keväisen kirkas auringonpaiste herätteli tänään päivään ja innostuin siirtelemään huonekaluja samalla kun siivoilin ja järkkäilin paikkoja. Välillä keitin kahvit ja ihailin tuota kukkakimppua. Tarvitsen elämääni iloa ja kauneutta nyt enemmän kuin koskaan.
Viikon kohokohta oli By Railin torstai-live, jossa olimme mukana ystäväni Sarin Casa Mimi -blogista kanssa. Teemana oli oman meikkityylin löytyminen tai löytäminen. Sen voi käydä katsomassa jälkeenkin päin By Railin Facebookista, tästä linkistä Löydä oma meikkityylisi.
Avantouinnissa on ollut muutaman kuukauden tauko, taisin käydä viimeksi syys-lokakuussa. Olin alkuvuodesta niin pitkään flunssassa ja sitten vielä toipilaana, ettei voinut kuvitellakaan menevänsä kylmään veteen – mikä on niin outoa, kun yleensä pulahtelen mereen mökilläkin jäiden lähdön jälkeen päivittäin. En ole antanut sen silti häiritä, olen ajatellut että se hetki tulee ja tunnen sen kyllä, kun on taas aika. No, se aika tuli eilen: oli aurinkoista ja aivan tyyntä pihalla kun lähdin lenkille. Oli jopa pikku hikikin, kun uintikoppi pilkisti mutkan takaa. Mutta sitten pilkisti myös tuuli! Ja koska inhoan tuulta yli kaiken, sain jotenkin suggeroitua itseni siihen, että on kylmä ja vesi se vasta kylmää onkin. Enkä pystynyt pulahtamaan kuin kerran kaulaa myöten ja olin aivan horkassa. Se tuntui aivan jäätävän kylmältä. Periksi en silti anna; heti kun on tuuleton päivä ja aurinko paistaa, menen taas uudelleen. Eihän se uinti nyt voi noin vain loppua!
Saan lukijoilta paljon yksityisviestejä erityisesti Instan puolelle, mikä lämmittää mieltä ja tuo hyvää mieltä niin paljon ettei osaa edes kertoa. Se on parasta palautetta, kun seuraajat jaksavat kirjoittaa ajatuksistaan, kysellä vaikkapa mikä huulipuna oli huulilla kuvassa ja lähettää kiitos-terveisiä julkaisuista. Tällä viikolla, kun postasin ahdistuksen selättämisestä, sain mm tämän sydäntälämmittävän viestin:
On järkevää säädellä sitä (=uutisvirran seuraamista), kuinka paljon katsoo oman “selviytymisen” vuoksi. Liika ahdistus kun ei mitään auta. Olen ennenkin toisenlaisissa elämäni haasteissa hakenut lohtua kirjoituksistasi ja kuvistasi. Joskus ennenkin olen sen kertonut, koska olen halunnut, että tiedät miten iso merkitys postauksillasi on. Eikä sen tarvi olla mitään syvällistä. Kirjoitus kynsilakkasävyistäkin on joskus tuonut iloa päivään.
Aina pitää olla jotain kivaa mitä odottaa! Me aiotaan juhlistaa nyt keväällä äidin 90-vuotispäiviä pienellä matkalla naisporukassa. Ei anneta ikävien uutisten viedä meiltä sitä iloa, että meillä on äiti ja mummi, joka haluaa taas skumpalle Välimeren aurinkoon!
Mitä kivaa sinulla on tiedossa, mikä ilahduttaa mieltäsi näinä ikävinä aikoina?
Maarit
Celia C/ good to be home
Samaa mieltä – uutismaailma on ollut nyt niin pitkään pelkkää kamalaa, ettei ihme, jos ihmiset ahdistuvat. Meille tulee Turun Sanomat (jota kutsutaan leikkimielisesti urheilulehdeksi, jossa on vähän paikallisuutisiakin), josta aamukahvin lomassa valikoin, mitä luen ja mitä silmäilen. Välillä tarkasti ajankohtaista, toisinaan taas, kun siltä tuntuu, keskityn kulttuuriin ja sarjakuviin 😉
Joka päivä teen myös kivoja, onnellistavia juttuja: kuuntelen musiikkia ja tanssin, katselen lempparilehtien kauniita kuvia ja/ tai vanhoja valokuvia, ulkoilen paljon – ja yhä enemmän ja useammin halaan läheisiäni <3
Iloa toi myös se, kun saimme järjestää hoivakodissa pienimuotoisesti meidän äidin ysikymppiset.
Kaikki olivat iloisella juhlamielellä – teki hyvää äidille ja teki hyvää meille 🙂
Mukavaa reissua teille äitisi kera – onnittelut hänelle. Äidit, jos ketkä ansaitsevat juhlia!
Maarit
Komppaan kaikkea mitä kirjoitit! On oltava muutakin ja on lupa sulkea silmät silloin kun siltä tuntuu. Juuri luin Hesarin ja siellä oli tärkeä artikkeli, jossa asiantuntija neuvoo rajoittamaan ruutuaikaa ikäviltä uutisilta, jos uutiset ahdistavat. Pidetään se mielessä ja nautitaan myös iloa tuovista asioista – ja halataan <3
Ihana kuulla, että oli mahdollisuus juhlia äidin synttäreitä; jokainen vuosi on aarre.
Kiitos, lähdenkin kohta kahvittelemaan äidin luokse!
Outi Krimou
Olen samaa mieltä siitä, että pitää kehittää itselleen sellainen suodatin noiden uutisten suhteen. Me elimme viikonlopun perhekuplassa ja tarkotuksella välttelimme ulkomaailmaa ja tiedätkö, se tuntui tosi hyvältä. Täällä odotan tyttären muuttoa takaisin Espooseen ja lähemmäs meitä, ihanaa.
Kaunista viikkoa sinulle Maarit <3
Maarit
Teillä oli ihana perhekupla, ne ovat niin tärkeitä hetkiä. Ja miten kiva saada lapsi lähemmäksi – pieniä isoja asioita <3
Aurinkoista torstaita sinulle <3
Johanna
Ulkoilu keväisessä säässä tekee mielelle hyvää ja vähän kropallekin. Nyt kuitenkin mieli tarvitsee erityistä huolenpitoa. Päätä ei toki tarvi laittaa pensaaseen, mutta pitää säädellä sitä, miten paljon itseään altistaa maailman kauheuksille. Tänään hankin uuden by Railin huulikilltopunan, (rose 010) hyvä väri, ja piristi kummasti. Äkkiseltään meikkaus-asiat kuulostavat pinnalliselta, mutta saa edes hetkeksi ajatukset johonkin muuhun! Sitä edeltävä päivä menikin uutisia katsellen ja otin viimein opikseni… Ja tämä sinun blogisi tuo aina hyvän mielen. Kiitos Maarit!
Maarit
Nyt on ainakin täällä etelän osissa jo hyvin keväisen tuntuista ja maa paistaa jo siellä täällä, on tämä vain vuoden parasta aikaa. Huulipuna tai muu meikkikin piristää kummasti ja tuo hankkimasi on yksi By Railin suosikeistani juuri läpikuultavuuden vuoksi.
Ja säädellään ihan rauhassa uutistulvaa – tänään suositteli ihan asiantuntijakin sitä Hesarissa. Muutakin voi tehdä; meillä on tyttären kanssa menossa vaatteiden sortteeraus ja keräsimme jo aimo läjän lastenvaatteita lahjoitettavaksi tänne tuleville lapsille tai lähetettäväksi Ukrainaan.
Kiitos Johanna sinulle, että olet täällä ja jaksat viestitelläkin <3
Aurinkoisia kevätpäiviä!
Annukka
Koska näit Instan puolella stoorini, jossa kerroin, kuinka hätä on meillä työyhteisössä ihan konkreettisesti läsnä, en kertaa sitä tässä, mutta se on asia, jota en saa hetkeksikään mielestäni, koska tilanne yksin jätetyn pojan suhteen ei ole ratkennut ja samaan aikaan perheen tilanne toisaalla on pahentunut. Se on niin vaikeasti käsiteltävä ja hyväksyttävä asia, että itselläni ei meinaa nyt oikein tavalliset selviytymiskeinot auttaa.
Noinniinkuin normaaliahdistustilanteessa vakiintuneista keinoista ehkä toimivin on johonkin sijaistekemiseen keskittyminen. Voi olla jotain ihan jonninjoutavaa nysväämistä tai puuhaa, vaikkapa kukkamaljakko kädessä kävelyä ja sille sopivimman paikan etsimistä tai vaikka liesituulettimen suodattimen puhtaaksi jynssäämistä tai jotain mikä pitää ajatukset tekemisessä kiinni. Edes hetkellisesti.
Pelkkä ulkoilmassa kävely ei ahdistuneena auta, koska sitä teen jokaikinen päivä muutenkin ja kävellessä on liikaa aikaa ajatella (ja ahdistua lisää), mutta jos on mukaansatempaava äänikirja tai podcast kaverina, tulee keskityttyä kuunteluun. Ja ihan paras neljän-viiden tunnin huolivapaa hetki on kierros golfia, mutta se ei nyt tähän hätään onnistu.
Viime viikonloppu vietettiin hotellissa ja ystäväpariskuntaa tavaten Tampereella avaamatta kertaakaan telkkaria tai mitään mistä tulee tai on “riski” nähdä uutisia. Se oli ihan välttämätöntä oman pään ja sydämen koossa pitämisen vuoksi, koska tiesin, että maanantaina on taas edessä paluu todellisuuteen.
Ihana on tuo viesti, jonka sait ja tiedätkin, että olen monesti kokenut täällä ihan samoin. Blogissasi vallitsee niin rauhoittava tunnelma, että ihan fyysisesti tuntuu kuinka hartiat laskeutuu sentin-pari alemmaksi. Kiitos siitä <3
Maarit
Mitä lähemmäksi asia tulee itseä, sitä ankarammalta se tuntuu. Toivon sydämestäni, että asiaan tulisi edes jonkinlaista valoa. Jossain vaiheessa. Mitään muuta en osaa sanoa siitä syvästi järkyttävästä tapahtumasta. Jättihalaus ja voimia Annukka <3
Sijaistekeminen on enemmän kuin tuttua täälläkin; joskus säntäilen (entistä enemmän) edes takas tietämättä yhtään mihin olinkaan menossa tai mitä tekemässä. Se ei juuri muuta ole auttanut kuin että askelmittarin lukemat kasvavat vauhdilla.
Hotelliviikonloppu ystävien kanssa kuulostaa juuri nyt hyvältä keinolta häipyä kotinurkista ja jo se siirtyminen muualle vie ajatukset pois. Pisteet miehellesi, jonka saat lähtemään 😉
Kiitos Annukka sanoistasi, mulla hartiat nousi sentin pari - ilosta ja hyvästä mielestä <3
Sigrid
Dear Maarit, you’re so right. We have to live, we have to love and we have to laugh, the world continues to turn, even if there is a war nearby, that scares us, Corona continues to rule our lives or something bad happens in our family. Even in difficult times we can be happy and grateful, that doesn’t mean, that we don’t have empathy.
Best regards, hugs and kisses
Sigrid
Maarit
Thank you so much for your comment dear Sigrid.
I tend to think that optimism and joy is better way to live, it helps easier through the difficulties.
Warm regards and hugs,
Maarit