Meillä on marraskuu ollut jo vuosia reissukuukausi. Vuoden pimein kuukausi on houkutellut hakemaan valoa ja lämpöäkin muualta, etelän auringon alta. Tämä on ollut haaveemme jo niin pitkään kuin muistan ja olemme päättäneet toteuttaa sitä nyt – ei sitku. Myös tätä matkustamisen vapautta on suunniteltu taloudellisesti vuosikausia, mutta se onkin toinen tarina. Nyt on ajatuksissa kotiinpaluun jälkeinen aika ja kodin laittaminen joulukuntoon.
Tämä marraskuun lomailu tuo tullessaan sen tosiasian, että meillä koristellaan joulu tosiaan vasta matkan jälkeen. Tykkäämme muutenkin yksinkertaisesta, ehkä enemmän kausikoristelun tyyppisestä joulusisustuksesta – männynoksia maljakoihin, enemmän kynttilöitä, iso joulurusetti pöydälle, valoketjuja sinne tänne. Aika simppeliä. Haluan kuitenkin joulun pois kodista heti pyhien jälkeen, kuten monet täällä kanssani pitkään kulkeneet tietävät.
Laitoimme sentään jouluvalot ulos ennen lähtöämme, sillä muistissa on selkeänä se karmea vuosi kun matkalta tullessa meidän talomme oli tienoon ainoa sysipimeä. Ja heti kun tulemme matkalta, lapset lapsineen tulevat koristelemaan kuusen ja syömme yhdessä kynttilänvalossa jotain hyvää. Se on parasta virittäytymistä joulun tunnelmaan.
Nämä kuvat ovat aiemmilta vuosilta ja kaivoin ne mukaan tähän juttuun siksikin, että ne ovat mallina ja inspiraationa itselleni myös tälle joululle. Ei tarvitse keksiä uutta eikä ostaa mitään, koska kaikki on edelleen varastossa odottamassa taas tätä joulua.
Listailen vielä täällä matkalla asioita ja askareita, joita pitää tehdä ennen joulua ja se helpottaa kummasti, jopa niin, että työt on kuin puoliksi tehty, kun ne ovat pois mielestä. Lattiaremontti on saatu päätökseen ja huonekalut on paikoillaan, mutta esineet ovat osittain vielä kaapissa. Niitä ehdin laitella vielä hyvin, kun tulemme.
Työhuoneeni on vielä ihan kesken rempan jäljiltä ja tykkään tästä kuvasta niin paljon edelleen, että tällä mennään.
Tavallaan tämä on aika hyväkin asia, että ollaan juuri nyt pois. Täällä on nimittäin aikaa ajatella rauhassa, myös näitä asioita. Luovuus syntyy hiljaisuudessa, näin on psykiatri, kirjailija ja jazzmuusikko Claes Anderson, sanonut. Olen aivan samaa mieltä.
Millä mallilla siellä on asiat, osaatko ottaa rennosti vai kärsitkö joulustressistä?
Maarit
Nina
Tyttäreni oli aikoinaan aika nuori, kun hän totesi että ”Äiti, tämä meidän koti on ainoa paikka jossa ei näy joulun aikaan yhtään tonttu-ukkoa eikä joulupukkia koristeina.”
Totesin että en voi sietää niitä punaisia tonttuja ja joulupukkien kuvatuksia joita ihmiset virittelevät joka paikkaan jo marraskuussa.
Minun joulu ei ole punainen, eikä vihreä.
Jouluni on valkoinen, siivitettynä hillityllä kullan tai hopean tehosteella, vuodesta ja fiiliksestä riippuen.
Joulukuusi on mallia muovi. Se on Marttojen luokittelun mukaan jo ekomalli, onhan sillä ikää jo yli 15 vuotta.
Kun hyvän ostaa, se kestää aikaa ja silmää.
Ja silmää ihan sananmukaisesti. Olipa kerran joulu, kauan sitten, kun aidosta kuusesta silmät turposivat ja toinen oli ummessa koko joulun…
Tuoreita leikkokukkia, ilman muuta. Joulupöytään.
Ei hyasinttia eikä joulutähteä.
Suklaata. Paljon suklaata. Ja pari hyvää kirjaa lahjatoiveena.
Hyvää joulun odotusta.
Maarit
Hei Nina,
kiitos paljon mukavasta viestistäsi ja pahoittelut näin toivottoman pitkästä vastausviiveestä; ei ole tapaistani. Blogi oli jäänyt pitkän reissun ja sitten joulukiireiden jalkoihin, mutta nyt yritän taas aktivoitua tämän kanssa.
Niin liikuttava tuo lapsesi kommentti.
Samanlaiset ajatukset meillä on näköjään koristelujen kanssa, punaista ei näy meilläkään ja kuusikin on jo monivuotinen muovikuusi – samasta syystä kuin teilläkin. Ja sallittakoon kaikille oman näköisensä joulu ja koristelut, ja muinakin vuodenaikoina.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja toivotaan valoisia päiviä!