Ihana islantilaisneuleeni Kaislaranta (ja yllätys)

Olin ihaillut islantilaisia villapaitoja ja haikaillut semmoisesta jo pitkään, vuosia. Niissä on vain yksi vika, minkä takia en ole hankkinut semmoista: aidosta islantilaisen lampaan villasta neulottu kutisee, eikä siinä auta aluspaidatkaan. Niinpä se oli jäänyt unelmaksi. En ole myöskään nähnyt missään sopivan näköistä, sillä kaikki islantilaiskuviot eivät ole mieleeni. 

Olen neulonut lukion aikana ties mitä. Saimme luvan kutoa äidinkielen- ja uskontotunneilla ja meillä oli hassu tilanne, sillä valtaosa luokasta oli tyttöjä ja kaikki kutoivat. Ainoa ehto oli se, että piti yrittää olla kilistelemättä puikkoja liikaa. Niin, ja silloin me kudottiin eikä neulottu. En tiedä missä vaiheessa termi on muuttunut, ehkä neuloosin myötä.

Vaikka siis olen neulonut niin paljon, mekkoja, vauvanvaatteita ja villapaitojakin, en ole saanut aloitettua harrastusta uudelleen. Jos muistatte, kun olen vilautellut jossain kirjoituksessa roosaa pipoa – siitä tuli ihan liian löysä ja iso, käyttökelvoton… En siis ole ollut ihan ensimmäisenä aloittamassa uutta villapaitaa.

No, idea tälle islantilaisneuleelle pompsahti siitä, kun hoksasin ystäväni Suvi Cederbergin Instagramissa hänen päällään täsmälleen sellaisen villapaidan, mikä oli ollut toivelistalla. Eikä mennyt kauaakaan, kun tajusin, että Suvihan neuloo niitä muillekin ja niinpä laitoin tilauksen sisään. Korona teki kuitenkin tepposensa, sillä lankoja ei ollutkaan saatavilla ihan noin vaan. 

Tästä Suvin villlapaidasta kaikki alkoi

Neule kudotaan paksusta ja pörröisestä Alafosslopi-langasta ja sitä olisi ollut saatavilla vielä silloin, kun Suvi aloitteli neulomista, mutta se kutisi jo kaupassa niin paljon että jouduin etsimään toisen langan tilalle. Hänen omassa villapaidassaan ihastutti pörröisyys sekä ilmavuus ja oli vaikea, itse asiassa lähes mahdoton, löytää vastaavaa lankaa. Langat viedään nyt kirjaimellisesti käsistä ja kuulin senkin, että tähän kuuluvaa Alafosslopi-lankaa saadaan vasta elokuussa lisää, lampaat kun kasvattavat raaka-ainetta omaa verkkaista vauhtiansa eikä siihen ole maailman neuloosilla mitään sanomista. 

Päädyin pitkän etsimisen jälkeen hiekanväriseen Drops Karismaan, josta hihat, miehusta ja osa kuvioista on tehty. Halusin kuvioon yhdeksi väriksi luonnonvalkoisen ja tummanharmaan lisäksi kamelinbeigen, mutta siihen jouduin etsimään toisen merkkisen langan koska sitä väriä ei ollut Karismassa. Lisäksi hankin sekä valkoisen että kamelin pariksi vielä ohutta pörrölankaa eli ne neulottiin tuplalangalla, ja sillä tulikin ihanaa pehmoisuutta kuvio-osuuteen.
Jotta kuvio ja suhteet pysyvät samoina, Suvi ehdotti, että hän neuloo todella löyhästi, mikä tekee lopputuloksesta ilmavan. Neuloin ensin itse mallitilkun 10x10cm jotta päästiin näkemään, miten ohjetta ohuempi lanka toimi käytännössä, kun puikotkin olivat olivat 0,5 mm ohuemmat.

Villapaidan nimi on Alafoss ja ohje on peräisin Vedis Jonsdottirin Islantilaisia neuleita -kirjasta.

Villapaita on tehty mittojeni mukaan ja se on malliltaan väljä, muttei ylisuuri. Kädentiet ovat reilut ja hihat ovat kerrankin oikean pituiset! Ja pidän niin tuosta kauluksen ilmavuudesta, loiva veneaukko ei tunnu kiristävältä. Myös neuleen pituus on armollinen ja käytännöllinen. 

Olin muuten miettinyt kuinka näillä villapaidoilla tarkenee ilmastossamme, puhumattakaan pohjoisemmasta, sillä eihän villa ole yhtään tuulenpitävä. Sekin selvisi, kun hain netistä tietoa näistä islantilaisneuleista. Sinne alle puetaan ohuehko tuulipusakka, näin torpataan viima ja villa pitää päällimmäisenä kerroksena lämpimänä.

Olemme tutustuneet Suvin kanssa nelisen vuotta sitten bloggaamiseen liittyvällä valokuvauskurssilla, kun olimme Olympuksiemme kanssa samassa ryhmässä ja juttua riitti niin paljon, että olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien. Pari vuotta sitten pääsin myös harjoitteluoppilaaksi, kun Suvi vielä opiskeli life coachin tutkintoa. Oma elämä ja elämänhallinta oli siinä vaiheessa päässyt lipsahtamaan stressin puolelle ja näitä kiemuroita pohdimme yhdessä. Rakentavien avainkysymysten kautta päästiin pureutumaan niihin syihin, mitkä asiat aiheuttivat ahdistusta, jatkuvaa kiireen tuntua ja riittämättömyyttä. Olen ikuisesti kiitollinen niistä keskusteluhetkistä, mitkä avasivat silloisia solmuja.