Kun mietin omaa tyyliäni, millainen se on ja mitä muutoksia on tapahtunut vuosien mittaan, niin ihan ensimmäiseksi mieleeni tuli farkut. Olen aina, ihan aina, ollut farkkutyyppi.
Farkkujen saaminen ei silti ollut aikoinaan mikään itsestäänselvyys. Äitini oli aika tiukka, ja sainkin ensimmäiset farkkuni vasta sitten, kun olin itse tienannut rahat niihin kesätöillä. Ja siitä se sitten alkoikin. Voin kyllä hyvin sanoa, että tässä tapauksessa kysymys on elämänmittaisesta rakkaudesta.
Ne ensimmäiset farkut olivat tietysti Jamekset, ja ne ostettiin heti ensimmäisestä tilistä. Väri oli tumman sininen ja silloin muotia olivat vaaleaksi kuluneet/pestyt pinnat. Niinpä jynssäsin niitä juuriharjalla mummolassa Halsualla joessa kiven päällä niin usein, että se kaikkein mustin sinisen sävy alkoi haalistua. Mutta kestihän se ikuisuuden ennenkuin niistä sai optimaalisen vaaleuden esille. Kaiken tämän jälkeen myös kangas alkoi hapertua. No, sitten niitä paikattiin eri värisillä kankailla, ja taas oltiin ylpeitä aikaansaannoksista. Myöhemmin löydettiin kloriitti apuun, ja se tekikin taitamattomille välillä tepposet vaalentamalla laikkuja housuihin.
Sitten kun rahaa alkoi olla hiukan enemmän käytettävissä, alkoi kaappiin ilmestyä muitakin malleja. Beaversit olivat kaikkien ostoslistalla sitten muutamien vuosien kuluttua ja trumpetti- ja muut mallit on koettu myös.
Nyt ei lähdetä enää harhateille mallien kanssa! Olen lyhyt, joten mitkään leveät mallit, alaspäin levenevät tai kapenevat porkkanalahkeet eivät mielestäni sovi minulle. Suhteellisen kapealinjaiset, ihan suorat lahkeet näyttävät yleensä sutjakoilta ja jopa näyttävät kaventavan siluettia. Samoin leggings-tyyppiset kapeat lahkeet ovat jääneet kaappiini pysyvästi – muuttuupa muoti mihin suuntaan tahansa. Ne ovat aina varmoja valintoja ja toimivat kenkien kuin kenkien kanssa. Kunhan muistaa, että näissä malleissa nilkan näkyviin jättävä pituus on sirompi ja kauniimpi kuin kenkien päälle laskeutuvat kurttulahkeet.
Nyt näkyy kevään trendeissä lyhyitä, aavistuksen leveämpiä lahkeita. Malli on suora ja lahkeensuut on jätetty ompelematta – niitä voisi kyllä miettiä, mutta mieluiten niin, että löytäisin esim kirppikseltä hyvän mallin, jonka sitten tuunaisin itse.
Vyötärön pitää olla sen verran korkea ja sopiva, että olo on mukava. En voi suorastaan sietää liian alhaalla olevaa ja tiukkaa vyötäröä, joka tuntuu epämukavalta.
Yläosa voi olla kapea tai väljä, kuten kuvassa oleva valkoinen. Molemmat tyylit sopivat mielestäni kapeiden housujen kanssa. Valkoinen perus t-paita on ikisuosikkini kesällä!
Takkina käytän aina jotain muuta kuin farkkkutakkia; mielestäni kokofarkkuasu on liikaa. Yläosaksi sopii mielestäni isot neuletakit, nahkarotsi, tai kiva jakku – tilanteen mukaan.
 |
| Mummin jalanjäljissä tyylitteli tämä neiti jo pienestä pitäen. |
Kun tämä rakkaussuhde on kestänyt jo näin kauan, niin uskonpa että viilettelen vielä vuosienkin kuluttua farkkumummona.
Tässä oli minun ajatuksiani aikuisen naisen farkkutyylistä. Olisi mukava kuulla minkälainen suhde teillä on farkkuihin?
-Maarit
Leave a Reply