Ensitunnelmat Espanjasta – parfymoitu hissi ja muita havaintoja

Laskettiin, että tämä on meille jo viides pidempi marraskuun reissu Espanjaan. Olemme asuneet niistä neljä täällä Fuengirolan ympäristössä ja viime vuonna kokeilimme vähän ylempänä olevaa rantakohdetta, Torreviejaa.
Vain kerran olemme olleet täällä maaliskuussa ja se oli niin kolea ja viileä reissu, että se taisi jäädä ainoaksi.

Asumme nyt matalassa kerrostalossa Torreblancassa, Mijaksen vuoriston alarinteellä. Pidimme aiemmin itsepintaisesti kiinni siitä, että asunnon piti sijaita meren rannalla. Kokeiltuamme sitä muutaman kerran, ymmärsimme marraskuiset tuulet ja auringon liikkeet paremmin, ja otimme opiksemme. Löysimme tämän asunnon (taas) pitkällisen ja lähes turhauttavan etsimisen jälkeen. Asuntoja on vaikka kuinka paljon vuokralla, mutta valitettavan huonokuntoisia, kummallisesti sisustettuja ja usein sisäilmaongelmaisia. Haaste onkin siinä, että ne eivät näy päälle päin eikä niistä mainita mitään. On tultava paikan päälle ja aistittava itse tilanne, mikä on astmaatikolle ikävä tapa tehdä havaintoja.

Tässä muutamia havaintoja ja ensi tunnelmia.
Talon hissi on parfymoitu huolella ja vahvasti, niin oli myös asunnon vessat. Onneksi ne alkavat nyt haihtua, paitsi hissistä – se varmaan hajustetaan joka aamu. Siesta-aikaan kauppaan on hyvä mennä, sillä paikalliset ovat silloin muualla, siestalla vissiin. Kadut ja liikenneympyrät ovat sen sijaan täpötäynnä koteihinsa kiireellä suhaavia kuskeja. Yritetäänkin aina löytää sopiva ajankohta kaupassakäynnille. Leivänmuruja on aina tiskipöydällä. Se hyväksytään, sillä se tarkoittaa paksukuorista ja rapeaa barra rústicaa (joka maksaa 45 centtiä, on pitkä ja aina juuri paistettua). Ja jota pitää aina olla saatavilla. Astianpesukoneeseen jäi vedet ensimmäisen viikon aikana ja nyt odotetaan korjaajaa tai vaihtoa. Mañana… No, täytyy sanoa silti, että tähän asti kaikki on tämän välitystoimiston kanssa hoitunut ensiluokkaisesti ja kohteliaasti. Lokit patsastelevat edelleen samalla rannalla, samalla kohdalla kuin kaikkina näinä vuosina. Ehkä on uusi sukupolvi, en tosin tiedä niiden elinikää. Ruokakauppaan meno on ilo. Ja kokkaaminen, se on yksi niitä suurimpia nautinnon aiheita täällä. Laatu, valikoima, tuoreus sekä hinta. Todella edullinen hinta. Kun on näin pitkään matkalla ja asunto hyvä, haluamme kokata itse mahdollisimman paljon ja niin olemme tehneetkin. Meno on siis aikalailla samansuuntaista kuin ennenkin, mutta yksi iso muutos on nyt havaittu: tänne niin tyypillisten kellertävien kivitalojen julkisivuja maalataan valkoiseksi.

Näistä jatketaan sitten seuraavassa Fuengirola-jutussa.

Mitä muuten haluaisit tietää tästä alueesta tai oleskelusta täällä? Yritän vastata tällä kokemuksella mitä meillä on…

Maarit

Blogiani voit seurata Facebookissa ja Instagramissa: @sopusointuja_lifestyle. Sinne tulee info aina uusista jutuista.