ANDALUCIAN CÓRDOBA (+hotellivinkki)

Olemme lomailleet muutamaan otteeseen kuukauden pituisia pätkiä Espanjassa, lähinnä Aurinkorannikon tuntumassa. Olen kirjoittanut näistä matkoista aiemmin useita postauksia (marraskuu 2016 ja 2017) ja täältä jutusta löytyy omakohtaisia Espanjan kokemuksiamme.

Meillä on ollut aina auto vuokrattuna, mikä helpottaa liikkumista ja mahdollistaa ympäristöön tutustumisen helpommin. Jokaisella reissulla on ollut myös tavoitteena tehdä retki jonnekin vähän pidemmälle. Olen kirjoittanut jutut aiemmin Rondasta ja El Chrorrosta (juttu löytyy täältä), Alhambrasta (juttu täällä) sekä Tangerista Marokosta (juttu täällä).

Teimme viime Espanjan-matkallamme marraskuussa yhden yön automatkan Córdobaan. Se sijaitsee Andaluciassa, noin 160 km Malagasta pohjoiseen ja sinne ajaa näppärästi tunnissa vaikka junalla Malagasta. Sinne vie myös hyvä moottoritie Malagasta. Tällä kertaa päätimme jäädä sinne myös yhdeksi yöksi ja jutussa on myös erinomaisen hyvä hotellivinkki.

Olin tutkinut netistä kaupunkia ja nähtävyyksiä etukäteen, joten oli varsin hyvä käsitys siitä, mitä siellä ehtii nähdä. Kaikki tärkeimmät kohteet sijaitsevat aivan keskustassa juutalaiskorttelin kupeessa, vieri vieressä. Ja hotelli on aivan moskeijan kyljessä, joten tämän tehokkaampaa ei kyllä matkailu voi olla. Sillä on merkitystä, kun tälle matkalle aikaa oli varattu rajoitetusti.

Tässä jutussa käsittelen itse kaupunkia, tosin vain vanhan kaupungin aluetta ja tärkeimpiä nähtävyyksiä: La Mezquita moskeija-katedraalia ja Algázar de los Reyes Christianosin linnan puutarhaa. Tämä ei ole historiallinen katsaus vaan puhtaasti esteettinen, silmiä hivelevää kauneutta ja karheutta kameraan tallentavan matkailijan näkemys paikasta.

Itse Córdoban kaupunki on hivenen ristiriitainen, sillä ero vanhan historiallisen keskustan ja heti sen ulkopuolella olevan kaupunkialueen välillä on valtava. Kaupunki on roomalaisten v. 152 eKr. perustama, joten historiaa rakastavillekin siellä on runsain mitoin aarteita ja nähtävää.

Sisäänajo kaupunkiin kulkee todella tylsännäköisen  esikaupunkialueen läpi. Heti Guadalquivir-joen ylittämisen jälkeen käännytään vanhan kaupungin keskustaan, mutta sinne ei ajetakaan autolla noin vain. Tie on puomitettu ja se aukeaa vain hotellin antamalla koodilla. Autolla pääsee ajamaan ainoastaan hotellin parkkihalliin (sinne alas ajaminen todella jyrkkää ja kapeaa liuskaa pitkin oli lähellä urotekoa!).

Vanhan kaupungin keskustaa hallitsee La Mezquitan moskeija-katedraali ja sen ympärille levittäytyy vähän sokkeloisen tuntuinen, hiukan kulahtanutkin kujien, puotien, ravintoloiden ja asuinrakennusten verkko. En kutsuisi sitä pittoreskiksi, mikäli sillä tarkoitetaan runsasta kukkaruukkujen ja ikkunaluukkujen värittämää katukuvaa. Tosin silläkin on merkitystä, että me olimme siellä marraskuussa ja varmasti hehkein aika on ohi. Toisena päivänä sataa tihutti, mikä tyhjensi terasseilta väen.

Matalien talojen rautaporttien takana oli viehättäviä pikku pihoja ja terasseja – tai yllättäen pikku ravintola. Ravintoloita ja tapasbaareja oli yllin kyllin ja ne ovat lähellä, jos asuu keskustassa.

Vuonna 785 rakennettu moskeija, La Mezquita, on kokenut monia vaiheita moskeijasta katedraaliksi. Se muutettiin kristityksi kirkoksi v 1236, jolloin sen sisälle rakennettiin kappeli ja rakennustyöt ovat jatkuneet 1700-luvulle asti. Alue on valtavan kokoinen ja jätimme suosiolla itse rakennuksen käymättä ajanpuutteen vuoksi, sillä tulimme Córdobaan iltapäivällä ja lähdimme pois puolen päivän jälkeen seuraavana päivänä. Se on nykyään käytössä, joten kannattaa tarkistaa etukäteen aukioloajat.

Muutaman minuutin kävelymatkan päässä on Algázar de los Reyes Christianos, henkeäsalpaavan ihana puutarha sekä 1300-luvulla rakennettu linnoitus. Puutarha on suorakaiteen muotoinen vehreä keidas, missä on upeita ruusutarhoja, appelsiinipuulehtoja, valtavia vesialtaita ja hienoja kiveyksiä. Keskiaikainen linnoitus on aika vaatimaton, mutta pidin sen hiekansävyisistä jylhän koruttomista muodoista – se oli hieno vastakohta upealle puutarhalle. Linnan historia pitää sisällään hyvin erilaista toimintaa, kuten silloin oli tapana: kuninkaallisten asumus, kylpylä, tuomioistuin ja sitten se toimi vankilana vuodesta 1821 vuoteen 1951, jolloin se muutettiin matkailunähtävyydeksi.

Tässä puutarhassa sukkuloin ihailemassa ja kuvailemassa ties kuinka kauan ja miehet (mukana oli kaverimme) kuljeksivat omia polkujaan kaikessa rauhassa.

Kävimme syömässä tässä pikkuruisessa ravintolassa, minkä nimeä en edes muista. Otin sen mukaan tähän juttuun, koska sen seinillä oli useita kuvia Espanjan (ehkä) kuuluisimmasta härkätaistelijasta Manoletestä eli Manuel Laureano Rodríguez Sánchesista, joka on syntynyt Córdobassa. Hän kuoli härän sarven pistoon varsin nuorena, kolmekymppisenä (1917-1947). En ehkä olisi ollut niin tietoinen Manoletestä ellen olisi nähnyt pari vuotta sitten hänestä tehtyä ihanaa – ja traagista – elokuvaa ‘Manolete’, jossa Pénelope Gruz oli hänen rakastajattarensa. Kannattaa katsoa, jos osuu kohdalle.

Ja sitten hotellivinkki: Conquistador sijaitsi aivan moskeijan kyljessä. Se oli tyylikäs kaksikerroksinen rakennus, missä oli ihanan rehevä sisäpiha. Huoneet olivat arvokkaan kodikkaat ja aamiainen runsas ja monipuolinen. Ainakin marraskuussa hinta tällä neljän tähden hotellilla oli todella kohtuullinen, satasen kieppeillä aamiaisineen. Siitä oli nopea lähteä kiertelemään vanhaa kaupunkia, minkä sydämessä hotellikin oli. Tehokkuutta parhaimmillaan!

Puente Romana -silta oli kuvattu kaikissa lähteissä iltavalaistuksessa, mutta kävimme siellä vain päiväsaikaan ja täytyy sanoa, ettei se mitenkään erityisesti sykähdyttänyt. Kuviakin on vain pari hassua, koska kaikissa tallusteli turisteja enkä halunnut niitä tallentaa tänne.

Kaiken kaikkiaan Córdobasta jäi sellainen mielikuva, että vanha kaupunki ja sen ympäristö on upeaa, mutta muu osa kovin räikeä vastakohta tälle historialliselle kauneudelle; tosin emme ehtineet nähdä kovinkaan laajalti muuta kaupunkia. Näiden nähtävyyksien katseluun riittää aivan hyvin päivä-pari.

Kuvia tuli juttuun aikamoinen määrä, mutta ne kertovat paikasta enemmän, sillä historia ei ole oikein minun juttuni.

Maarit