Aika on kulunut rattoisasti vaikka näitä maisemia on tuijoteltu päivästä toiseen. Suurin osa kuvista on otettu Praseban-hotellimme edustalta. Edessä aukeava maisema onkin kuin taulu, joka muuttaa joka päivä muotoaan. Veden väri muuttuu sen mukaan paistaako aurinko vai onko pilvistä.
Ja rannalle tulee vipinää heti, kun tuuli puhaltaa sopivissa lukemissa. Meri velloaa valtavina vaahtopäinä, eikä uimareilla ole sinne asiaa. Leijasurffailijat sensijaan järjestävät hillitöntä ohjelmaa värikkäine leijoineen ja asuineen. Täällä surffailee myös Aasian moninkertainen kitemestari ja esittää henkeäsalpaavia kymmenmetrisiä ilmahyppyjä ja -pyörähdyksiä. Rolleja, korjaa mieheni…
Täällä on niin kuuma, ettei vauhdikkaista kävelylenkeistä ole tullut mitään. Olisi pitänyt laittaa kello soimaan aamutuimaan, jolloin vielä olisi viileää. Sen sijaan olen käppäillyt rantaa ristiin rastiin lukemattomia kertoja kuvailemassa – ja aina on löytynyt jotain kiinnostavaa.
Illansuussa laskuveden ja auringonlaskun aikaan ranta muuttuu aivan toisenlaiseksi: hiekka-alue kasvaa, aallot pehmenevät ja lähes häipyvät ja koko maisema muuttuu pastelliseksi.
Tällä rannalla ei ole myöskään yhtään valkoista muovista lepolassea eikä yhtään rihkamamyyjää, mikä ei ole huono asia.
– Maarit
Sari Riekkola
Ihana ranta ja mukavan rauhallinen, myyjiä sun muita ei tuonne kaipaakaan.
Meri on niin upea elementti, nauttikaa joka hetkestä, täällä kotisuomessa on vielä kylmää ja pimeää 🙂
Maarit / Sopusointuja
On silti ihana tulla kotiin taas, ja kun näyttää olevan etelämmässäkin niin kauniit maisemat!