Teimme vapun jälkeen neljän päivän matkan Costa Bravalle, Kataloniaan. Olemme käyneet aikaisemmin vain Barcelonassa, mutta sen enempää ei ollut kokemusta tuon upeaksi kuvatun rannikon paikoista eikä maisemista. Löysimme kivan hotellin ja listasin tähän juttuun parhaat palat ja nähtävät reissusta.
Kevät oli kolea ja päätettiin tehdä pieni hyppäys Espanjaan. Meillä kävin aikamoinen tuuri matkan varauksen kanssa, sillä löysimme hotellin etsiessämme äkkilähtöjä Top10 -matkojen sivulta. Olemme aika hintatietoisia ja tarkkoja siitä, mitä ja mistä maksamme ja niinpä päätimme tutkia huviksemme mitä sama matka maksaisi omatoimisena. Matkanjärjestäjän kautta kokonaishinta (lennot ja hotelli 4 yötä) oli yhdeltä 475 e. Finnairin kautta suorat lennot olisivat olleet 270 e, mutta L’OL Travelin kautta täsmälleen sama lento maksoi 165 e. Loppujen lopuksi me maksoimme 295 e per henkilö koko hommasta, kun hotelliyön hinta oli 65 e kahdelta sisältäen aamiaiset (runsaat ja terveelliset!). Ajankohta oli off-season, joten hinnat olivat hotellissa edulliset.
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2019/07/IMG-20190714-WA0006.jpg)
Lensimme Barcelonaan, josta jatkoimme matkaa autolla 100 km:n päähän, kohti Lloret de Maria. Matka kesti noin tunnin ja huomasimme aika pian, että olimme valinneet oikean kaupungin siinä mielessä, että maisemat eivät olleet kovin ihmeelliset Barcelonan ja majapaikkamme välillä – ei siis sitä mitä olimme tulleet tänne hakemaan ja kokemaan – turkoosin sinisiä poukamia ja jylhiä kalliorykelmiä. Ne alkoivat oikeastaan vasta Lloret de Marin jälkeen. Rantatietä hurruuttelu kesti tolkuttoman kauan, koska pikku kylissä oli melko paljon liikennettä ja kapeat kadut – jälkikäteen ajatellen sen pätkän olisi voinut taittaa hyvin motariakin pitkin.
Tästä tulikin aika pitkä juttu, mutta pääasiassa kuvina – toivottavasti jaksat katsella 🙂
1. Hotelli Delamar – Lloret de Mar
Hotelli oli todellinen löytö – mutkaton ja tyylikäs. Se sijaitsi parin sadan metrin päässä rannasta Lloret de Marin keskustassa. Hieman huolestuneina luettiin arvosteluja – varauksen tehtyämme – että sinne kuuluu lähikadulta bilemeteliä, mutta tähän aikaan kaudesta siellä oli rauhallista. Mutta varmasti tilanne on toinen, kun nuoret brittituristit ilmaantuvat lomailemaan.
Se oli hotelli, missä on kaikki. Ihan parasta oli katolle rakennettu valtavankokoinen terassi- ja baarialue, missä oli isot uima-altaat ja hyvää ruokaa tarjoava ravintola.
Emme yleensä syö hotellissa, mutta nyt päätettiin tehdä niin, sillä olimme ajatelleet ajella autolla rannikkoa pitkin eikä silloin jaksa enää lähteä illalla hakemaan ravintoloita. Kaupunki osoittautui myös olevan enemmän kallellaan pikaruokapaikkoihin – varmaan sen vuoksi että se on brittien suosiossa. Hotellin ruoka on aivan fantastista. Siellä oli 15 e maksava buffa enkä yhtään liioittele, kun sanon että se on parasta hotelliruokaa, mitä olemme kokeneet reissuillamme. Tuotetta, terveellistä, herkullista, lihaa, kalaa, kanaa, hedelmiä, leivonnaisia!
Emme lähtisi tänne sesonkiaikaan, mutta sen ulkopuolella tämä on mitä parhain kiintopaikka, jos reissaa autolla lähialueella. Yksi parhaista hinta-laatusuhteeltaan, ja hotelli, mitä kamerakin rakastaa.
Kattoterassilta oli huikeat näkymät kukkuloille ja toiseen suuntaan punaisten kattojen yli merelle. Valtavat uima-altaat, istuskeluryhmät ja ravintola ovat mitä mainioin paikka iltapäivän lehvähdykselle auringossa.
Muutamia kuvia itse kaupungista. Siellä on pieni vanha keskusta, jonka ytimessä on pikkuruinen kirkkoaukio, mutta sanoisin, että se on enemmänkin aika peruskaupunki kuin sellainen mikä on nähtävä. Parasta antia ovat ehdottomasti uimarannan molemmin puolin lähtevät luontopolut.
2. Patikointiraitit Lloret de Mar’issa
Pitkin Costa Bravan rannikkoa kulkee eri pituisia kävelyreittejä, ne kiertävät poukamien kainaloissa, nousevat kallioiden kuvetta ylös. Joskus polku on pahanen kivipolku ja saa olla tarkkana kävellessään, lipsumista varoen. Reittiohjeita löytyy kaupunkien sivustoilta.
Allaolevat kuvat ovat Lloret de Marista etelään suntautuvan polun alkuvaiheilta. Se alkaa leveänä uimarannalta, koukkaa kapeampana kohti palmujen katveessa olevaa kahvilaa, mistä on henkeäsalpaavat näkymät, ja jatkaa siitä eteenpäin. Baari näkyy alakuvissa palmujen takana.
Lloret de Marin rannan vasemmalta laidalta eli pohjoiseen lähtee reitti, joka on nimeltään G92. Se on paikoin aika huonokuntoinen ja ainakin alussa on kymmeniä kapeita portaita, joiden kapuaminen oli itsellekin vähän raskasta. Ilma oli silloin pilvinen ja melko tuulinen – voin vain kuvitella mitä se on helteellä. Mutta reitti on niin upea! Pinjat kasvavat rinteillä lähes vaakatasossa kurkottaen kohti turkoosia merta. Meri kuohusi valtavalla voimalla kohti kalliojyrkänteitä, vähän pelottavankin näköistä mutta upeaa.
3. Automatkalla Costa Bravaa pohjoiseen
Kun lähdimme autoilemaan kohti pohjoista, kiertelimme matkan varrella lähes kaikki pikkukylät. Sanoisin kuitenkin, että ainakin tämän eteläisen Costa Bravan paras anti on silti nämä rannat ja rantaviivaa pitkin mutkittelevat tiet. Lounaspaikoiksi matkan varrella olevat kylät sopivat mainiosti, mutta me emme viihtyisi niissä pidempään, koska ne olivat niin pieniä ettei tekemistä tai lenkkeilyä riittäisi tarpeisiimme.
Allaolevat kuvat ovat Cala d’Aiqua Xelidasta, Tamariun kylän jälkeen. Löysimme tämän aivan sattumalta, kun valitsimme pienestä risteyksestä summan mutikassa väärän tien ja se johtikin näin henkeäsalpaavaan niemennokkaan.
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2019/07/tamariu2Bcosta2Bbrava2Bespanjassa2B2B-2B1.jpg) |
Tamariu |
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2019/07/12B2528102529-1.jpg) |
Tamariu |
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2019/07/Llafranc2Bcosta2Bbrava2Bespanjassa2B2B-2B1.jpg) |
Llafranc |
Pienet kaupungit olivat melko samanlaisia, lahden poukamiin aikoinaan rakennettuja. Muutama ravintola ja kauppa – ei juuri muuta.
3. Girona
Suunnitelmissa oli alunperin ajaa enemmänkin pohjoisen suuntaan, kohti Ranskan rajaa ja käydä tutustumassa mm. Cadaquésiin, missä Dali ja Picasso viihtyivät ja inspiroituivat sekä kukkulan päällä olevaa keskiaikaiseen Palsin kylään. Matkanteko mutkittelevaa rantatietä pitkin oli kuitenkin niin hidasta ja aikaa vähän, että päätimme jättää ne väliin. Oltiin kuitenkin ajettu jo yhtenä päivänä ylöspäin ja jätettiin ne maisemat muhimaan mieliin.
Ilmat olivat tuohon aikaan vaihtelevat, siinä 16-20 astetta päivisin. Välillä tuuli, välillä hikoilimme lähes helteessä ja illat olivat varsin viileät eli aika tyypillinen sää Pohjois-Espanjan keväässä. Yhtenä pilvisenä päivänä päätimme pistäytyä Gironassa, Gironan maakunnan pääkaupunkiin. Se ei ollut meillä alunperin ajatuksenakaan, sillä kaupungista ei ollut juuri mitään mielikuvaa. Googlettaminen herätti kuitenkin kiinnostuksen ja koska matkaa oli vain noin 40 km, se tuntui sopivalta retkikohteelta. Pieni kaupunki sulatti sydämeni heti! Jos rannalla oli pilvistä, niin täällä porotti täydeltä taivaalta.
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2019/07/girona2Bespanja2B-2B3.jpg)
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2019/07/IMG-20190714-WA0007.jpg)
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2019/07/IMG-20190713-WA0000.jpg)
![](https://sopusointuja.fi/wp-content/uploads/2019/07/girona2Bespanja2B-2B12B252812529.jpg)
Kaupungin keskellä virtaa Onar-joki, joka jakaa sen uuteen ja historialliseen puoleen. Pastellinväriset talot reunustavat jokea kuin Venetsiassa. Punaisen sillan on suunnitellut Gustave Eiffel v 1876 ennen kuin alkoi suunnittelemaan Eiffel-tornia. Sillalla on kiva idea, pitkät ‘rottinki’tötsät, jotka on suunnattu niin, että niiden läpi katsoessaan näkee jonkin nähtävyyden – kuvassa pilkistää katedraali.
Kaupungin vanhaa puolta, missä pääasiassa kuljimme, leimasi viehättävät pienet kävelykadut, lukuisat terassit ja kahvilat, pienet liikkeet – ja kaikki keskellä historian havinaa. Temps de Flors eli kukkafestivaali oli juuri alkamassa ja kaikkialla häärättiin kukkien parissa.
Paljon jäi silti kokematta, sillä olisi pitänyt jäädä ainakin yhdeksi yöksi, että olisi ehtinyt nähdä enemmän tästä ihanasta kaupungista, mikä muistutti mielestäni jollain tapaa Palmaa.
Voisin sanoa, että lähtisin vielä uudelleen Costa Bravalle nimenomaan sesongin ulkopuolella, kun siellä on melko rauhallista. Ottaisin repun mukaan ja hyvät lenkkarit ja lähtisin reippaillen nuuhkimaan raikasta Välimeren tuoksua.
Maarit
PS Mies oli ottanut puhelimellaan niin hienoja kuvia, että niitä onkin joukossa suorastaan liuta.
Tiia Koivusalo
Aah ihania kuvia ja ihania rantoja ja sä. <3 Kolmena peräkkäisenä vuotena käytiin Barcelonassa ja vuokrattiin aina auto ja ajettiin n. tunnin matkan päähän usein samalle rannalla, joka oli ihanan autio, mutta myös muille. Tällä meidän lempparirannalla oli Picasson talo siinä vieressä. Paikkaan jäi oikein sydän. <3 Barcelonan keskustan rannat ovat niin likaisia ja täysiä.
Ihanaa sunnuntaita Maarit. <3
Maarit / Sopusointuja
Autiot rannat <3 Ihan samaa mieltä, että ruuhkaiset rannat miljoonine aurinkovarjoineen ei houkuta. Siinä onkin aina hakemista kun yrität löytää hotellin, mikä on rannalla ja silti rauhallisella paikalla. On niitä silti löytynyt, kun jaksaa istua koneella tunnista toiseen ja hakea ja hakea 😀
Lämpöistä viikkoa Tiia <3
Suvi
Kyllä onkin upeita kuvia mahtavan näköisestä paikasta <3
Maarit / Sopusointuja
Olin lukenut niin paljon tämän rannikon kauneudesta ja kyllä se ihanaksi osoittautuikin <3
Heli-Hannele - Beach House Kitchen
Upea matkaraportti ja kuvat! Asuin pari vuotta Barcelonassa aikoinaan ja Costa Bravakin tuli tutuksi. Tuonne voisi lähteä heti pakoon näitä viileitä kelejä : )
Maarit / Sopusointuja
Kiitos Heli <3
Sinulta olisikin voinut pyytää vinkkejä ennen reissua, kun olisin tiennyt 🙂